Kuka olen?

Milloin ihminen oppisi tekemään asioita vain siten, että voisi hyvin muulloinkin kuin juuri sillä hetkellä? Että osaisi hypätä sen hetkellisen himonsa tai halunsa yli, pysähtyä ja miettiä onko tämä minulle hyväksi vielä hetken päästä, tunnin päästä, yhä huomennakin? Ensi viikolla, tai ensi vuonna? 

Kaikki oli hyvin eiliseen saakka. Perjantai-iltana riitti ihan mainiosti iltanamuksi pieni Da Capo. Eilen sitten nytkähdin ensin cittarin irtokarkkitarjouksen edessä. Sitten muisti tyhjeni ja prisman pullatiskillä muistin vain, että ansaitsen jotain hyvää kun jaksoin polkea tänne saakka. 😞

Reissumiehen Eväsleipä (ruista, kinkkua ja kananmunaa!), isohko korvapuusti kahvilla ja illalla muutama irtokarkki = taas levoton yö ja aamulla vatsa sekaisin kuin seinäkello. Miksi?? Ompelenko leipäläpeni kiinni! Pieni reikä vain pillille, jolla ryystää jotain terveellistä vihermehua. Juu, ei sekään kävisi. Laimennettua ja liotettua tähtipölyä?

 

Kun en taaskaan kykene kävelylle, hoidin asioita netissä. Välillä huvittaa kun pitää valita olenko minä vai olenko joku muu, kun vierailen virallisemmilla sivuilla. Mitä jos tänään asioisin jonakin itsensä hallitsevana, terveenä, viisaana olentona? Olisiko asiat paljonkin toisin? 

Menenpä häpeämään itseäni pöntölle taas kolmannen kerran tälle aamulle. Huomisesta lähtien elän... pyhällä hengellä auringon valolla positiivisella mielellä toivon kipinöillä.

Tykkäät kirjoituksestani tahi et, paina painiketta, kiitos!