Sunnuntairetki

Kirjastoon piti viedä lainoja, ei nyt tule oikein luettua. Halusin ostaa myös jogurtin, jostain syystä se oli jäänyt ostamatta, tai sitten olen syönyt sitä tavallista enemmän, vähissä oli. Halusin myös tietää onko lähimetsän ympäri menevä metsäpolku jo sulana, pääseekö jo pyörällä. Tai se mitenkään lähellä ole, mutta lähin. Toki lähempänä on pikkuruinen pläntti, mutta se on niin pieni, että pitää olla läsnä kokoajan, muuten sen läpi voi mennä ajattelematta. Tai siis jos on ihan ajatuksissaan. 

Aamulla olin vain todella väsynyt, mieli oli valmis matkaan, mutta keho pisti hiukan hanttiin. Oli ihan pakko tehdä pikkuruinen kupillinen kahvia. Piristi sen verran, että pääsin ulko-ovesta ulos ja pyörän päälle. Sitten taas vähän mietitytti, entä jos ei vaan haluu! Sinnikkäästi vain poljin menemään. 

Vähän mietitytti mennä tähän kirjastoon, kun en ole siellä käynyt Omilla ajoilla sen jälkeen kun muutti takaisin entiselle paikalle. Nyt on taas vähän syrjässä ja alue on levoton aina. Sisällä oli sama vastarannankiiskiukko kuin entiselläkin paikalla, asuuko se siellä? Onneksi tämä, vaikka onkin ärsyttävä, ei siedä huonosti käyttäytyviä ihmisiä ja isona tyyppinä kukaan ei pistä vastaan. Eli siinä mielessä turvallinen olo 😏. Maltoin tutkia ilmaishyllyäkin ja yksi kirja lähti mukaani. Kaupasta löytyi jogurtin lisäksi illaksi valmisruoka, vähän sellainen olo, että illallakin voi olla väsy. 

Kiersin lähimetsän ja tulin siihen tulokseen, että pitäydyn vielä viikon vain pyöräteillä. Yhtä polkua seurasin taluttaen pyörää, mutta kun tien ylityksen jälkeen polku näytti olevan ihan jäätikön peitossa, siirryin pyörätielle. 

Kaikenlaisia lintuja kuului puissa ilmoittelevan reviireitään. Harakat ja varikset nahistelivat korkeiden puiden latvoissa. Miten ne harakat pysyvätkin niin puhtaan valkoisina? Hauska kuulla taas niiden ääntä, tykkään 😊 . Leivosenkin taisin kuulla! Pari korppiakin jutteli hirveän korkealla taivaalla. Tai perässä lentävä tuntui huutavan, että älä lennä niin nopeasti, odota! Mistä minä osaisin ostaa ne kiikarit vihdoin ja viimein 😔!

Takaisin tullessa olin ihan poikki vaikka poljin vain n. 12 km. Siihenkin meni mittarin mukaan tunti, eli aika hitaasti kuljin. Nytkin vähän vilututtaa ja niiskututtaa. Tänä talvena on usein ollut näitä ihan kuin flunssa tulossa, muttei kuitenkaan tule. Jos keittäisi kupposen kuumaa teetä ja nuokkuisi hieman jonkun vällyn alla 🥱.

 Tykkäät kirjoituksestani tahi et, paina painiketta, kiitos!