Tänä aamuna oli kymmenen astetta lämpimämpää ja kävin tunnin lenkin. Olisin pitempäänkin viihtynyt, mutta päätin malttaa vähän. Vaatetta oli samanverran kuin eilen, joten alkoi olemaan loppumatkasta hiki ja lämmön takia väsy. Sunnuntaiaamut ovat niin ihania kävelyhetkiä! Kesälläkin on vain vähän ihmisiä liikkeellä, mutta nyt ei tullut vastaan kuin... kaksi ihmistä? Kauempaa näin yhden pariskunnan ja pari pyöräilijää. Voi, että ulkona on nyt kaunista. Sääli kun tänään ei taida aurinko paistaa ollenkaan. Olisin käynyt uuden piipahduksen päivällä.
Huomasin siinä kävellessä, että olen viettänyt nyt tämän vuoden (khih) kuin jossain hiljaisuuden retriitissä. Olen sanonut vain neljä sanaa, kahdesti hei ja kahdesti joo. Yhden neljän sanan lauseen olen myös lausunut. Muuten on suuni pysynyt hiljaa, omaa kotona yksinään hölötystä lukuunottamatta tietenkin. Naapuri, jonka kanssa eniten puhun, on yhä mökillään. Olen käynyt pakkasen takia vain lähikaupoissa. Niissä työntekijät ovat nuoria, jotka eivät paljoa ympärilleen katsele saati puhu.
Vaan huomenna pääsee jo isoille kaupoille, ostoslista on jo metrin mittainen! Pääsee käyttämään skanneria ja itsepalvelukassoja. Ajatus tavalliselle kassalle jonottamisesta kärry täynnä kun masu vielä oikuttelee... ei kiitos.
Olen nyt kuukauden aikana katsonut tai kuunnellut paljon "keskusteluohjelmia". Pyöränpenkin päällystä neuloessa kuuntelin Areenan ohjelmia. Tullut paljon mietittyä omaa ja elämään yleensäkin. Mikä on tärkeintä, mitä tarvitsee, mistä voisi luopua. Tänä aamunakin siinä kävellessä päättelin joitain ajatuksen lankoja ja tuumasin, että voisin siirtyä uuteen ajatukseen tavaroiden suhteen.
Etsin eilen jotain kuvaa ja huomasin että keittiöseinämällä roikkuu samat jutut kuin edellisessä asunnossa. Esim. leikkuualusta, se lähtee varmuudella jos, ja kun, muutan tästä pois. Välillä tuntuu, että pääsenkö koskaan tästä asunnosta eroon. Sitten tuumaan, että ainakin sitten kun tomumajani uusi osoite on hautausmaalla 😆.
Mutta tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana on jokin osa päässäni löytänyt uuden asennon. Joistakin langoista pystyn nyt ehkä päästämään irti, luopumaan. Pitää ajatella kovasti tätä, ettei se haihdu jonnekin hei nyt mä hokasin! -unholaan. Onneksi huomenna alkaa taas arki, ja kokonainen viikko!
2 kommenttia:
Hyvältä kuulostaa tuo ajatusten uudelleen järjestäytyminen. 🤗 Pitäisi löytää itsellenikin taas jonkinlainen henkinen vaihde tai punainen lanka, joka on ollut viime aikoina hieman kadoksissa.
Ja samaa mieltä, että viikonlopun aamut on ihan parhaita kävelyyn! 🥰
Joo, tuli vähän ns. shaissee tuulettimeen muualta käsin, mutta päätin, että haistakoot 🍑💨, minen nyt välitä 😌. Repukoin sanoin: päätin olla nyt onnellinen!
Lähetä kommentti