Kai se nyt vihdoinkin on sunnuntai?! Tuntuu, että viimeiset pari viikkoa on ollut pyhäpäiviä. Kaipaan jo arkea ja omia rutiinejani. Pyhämäisissä päivissä on toki ollut se hyvä puoli, että aamuisin ei ole liikennettä. Olen nyt joulusta lähtien käynyt paria aamua lukuunottamatta vähintään 40 minuutin kävelylenkin. Ihanan hiljaista on ollut 💖. Ja nyt kun on pakkasta, on ilma ihanan raikasta!
Menin eilen aika myöhään nukkumaan, mutta heräsin kuitenkin jo ennen kuutta. Heräsin siihen kun kädestä vihlaisi ilkeästi. Tuo toissa yönä ilmestynyt kipupiste oli ilmeisesti parantunut jonkin verran ja nyt asentoa vaihtaessa se repeytyi taas auki tai irti, en tiedä mitä siellä on tapahtunut. Olenko alkanut taas kävelemään unissani ja kokeillut käsillä seisontaa vai mitä...
 |
| tomerat tirpat vauhdissa 🐤 |
Kiedoin siihen äidin vanhan tukisiteen, saa nyt jäykistellä jonkun päivän, jospa paranisi paremmin. Eli tulossa sometaukoa, kännykän kannatteleminenkin sattuu vähän. Ihan hyväähän se tauko tekee, oli joulunakin paljon rauhallisempi olo. Onneksi sain eilen tammikuun osalta kalenterin valmiiksi. Saan nyt paremmin suunniteltua sitä, enkä vain tohkeissaan ala piirustella, ja sitten kohta heti olen toista mieltä.
Toivottavasti jo huomenna pääsen omiin puuhiini, kaipaan tekemistä ja erityisesti sitä, että saan jotain aikaan! Äh, siteen kanssa kirjoittaminen on tympeää, jätän kerrankin postauksen näinkin lyhyeksi. Nyyh, side tuoksuu äidille 😥.
4 kommenttia:
Pikaista tervehtymistä! 🤗
Kiitos, on jo parempi, tukisiteen ajoittainen pito auttaa. Nukuin niin sikeästi, etten tainnut paljoa edes liikkua.
Minä en enää välitä viikonpäivistä. Ei haittaa vaikki kaikki päivät on sellaisia, että teen, mitä huvittaa. Peukkuja paranemiselle.
Minä olen niin rutiinien ystävä, että tykkään tehdä tiettyjä juttuja tiettyinä päivinä 😏.
Käsi paranee näemmä parhaiten kun pysyn kaukana kännystä, tästä se ei selvästi tykkää ollenkaan, auts.
Lähetä kommentti