Äidin muistolle tein lapsuuden arkijuhlakakkua, eli kaakunpohjan päälle jäätelöä ja säilykehedelmiä, tai marjoja. Tai hilloa alle, mitä vain löytyi kaapeista. En ole syönyt, saati tehnyt tätä ainakaan kymmeneen vuoteen, joten unohdin kuinka äkkiä jäätelö sulaa... Mutta kyllä kuitenkin äidin muisto tulvahti heti mieleen ensilusikallisella 😞. Hetkeen pieneen äidin lempimusiikkia...
Hetken, pienen,
hetken pienen elämässä
saa kai joskus ehkä antaa...
Katse paljon sanoo,
ehkä jotain anoo,
hetken, pienen saa...
Hetken, pienen,
hetken pienen elämässä
onni meidät joskus kohtaa...
Silloin silmäinloiste,
niin kuin päivänpaiste,
hetken pienen saa...
Hei jaa, tää hetki pieni on.
Nyt täytä malja elon, sekä juo.
Ken joskus onnen saavuttaa,
se kestää saisi hetken ikuisen.
Elämältä milloin paljon halutaan,
hetki kallis olla voi.
Hei jaa, tää hetki
on pieni hetki elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti