Vuosi vaihtui ja elämä on taas upeaa, täynnä kaikkea uutta mahdollisuutta! Vuosi vaihtui ja halu kaikkeen uuteen on... toiveikas? Tykkään aluista ja maanantai on melkeinpä paras viikonpäivä. Perjantai-iltapäivä tietenkin heti perässä. En kuitenkaan haluaisi vaatia itseltäni heti kaikenlaista, kun pettymys vie sitten helposti kaiken ilon. Eli jos asettaisinkin itselleni yhdeksi toiveeksi vaalia rutiineja, mutta myös irtautua niistä. Ei kaiken tarvitse aina tehdä pakkohetinyt-ajatuksella. Monta juttua olen pilannut turhalla hätiköimisellä.
Ensi tämän vuoden budjettiakin pitäisi enemmän pohtia. Sain kuitenkin tehtyä viime vuoden loppuun ja pohjan tälle vuodelle. Laitoin valmiiksi tämän hetkiset tulot ja tulevat menot, noin suuruudella, eli esim. vesi- ja energialaskut. Kivasti olin jo 1700 miinuksella vuoden lopussa, vaikkei siinä ole vielä mukana edes ruoka- eikä terveysmenoja yms.
Jos luopuisin vakuutuksesta, istuisin pimeässä, en peseytyisi kotona, hankkisin vain jonkun netittömän puhelinliittymän (mutta en koskaan soittaisi, enkä tekstaisi), söisin vain ruokaa jonka kilohinta ei ylitä viittä euroa; voisin jäädä plussalle. Paitsi että silloin istuisin aina vessassa, kiitos vatsaoireiden. Säästäisin tietenkin rahaa jos istuisinkin taloyhtiön vessassa, ei kuluisi vettä, eikä vessapaperia. Eikä sähköäkään.
Ehkä kuitenkin haluan elämältäni enemmän? Olen miettinyt, että ehkä minun pitäisi alkaa huolehtimaan itsestäni enemmän. Viime vuodet ovat olleet aika synkkiä ja hienosti olen saanut väisteltyä peiliä ja jättänyt nahan ulkopuolisen kehon hoitamatta.

6 kommenttia:
Hauska tuo säikähdysepisodi. 🤭
Minäkin tykkään aluista, ja maanantai on mun lempparipäiväni! Tänään saa aloittaa uuden päiväkirjan, ja pitäisi keksiä jotain suuntaviivoja tulevalle vuodelle. Mitään ihmeellistähän niihin ei tule, koska tavoitteiden tulee olla sellaisia, että ne on mahdollista saavuttaakin. 😅
Ihan mahdottomat tavoitteet on kyllä jääneet viime vuosina, turha taivoitella tähtiä taivaalta, liian pitkä ja vaativa matka...
Minä olen helppo pelästymään. Sen olen jotenkin oppinut, että en enää joka kerta kiljaise. Sillä saa nimittäin sen toisenkin läsnäolijan pelästymään.
Saahan sitä mietiskellä, miten haluaisi elämäänsä elää ja tehdä jotain kevyitä tavoitteitakin. Vuoden mittaan näkee, löytyikö niihin ratkaisua vai ei. Ompahan jotain mietittävää.
Niin, ja voihan sitä tavoitella niihin tähtiinkin, jos tuntee että on mahdollisuudet astronautiksi 🛸.
Minä joskus kadulla kävellessä olen nähnyt näyteikkunassa jonkun äkäisen mummon kävelemässä ja ihmetellyt, miksi jotku on niin ankeita. Mutta alut on ihania, kaikki alut, maanantait, kuukauden ekat päivät, uudet vuodet, synttäreiden jälkeiset päivät. Aloittaminen sujuu.
Suunnittelu ja aloittaminen 👍, tylsistymisen jälkeen jatkaminen 👎 😏
Lähetä kommentti