Vika postaus

Oli ideana, että jouluostosten jälkeen en vie kauppaan enää penniäkään eurokaan senttiäkään tämän vuoden puolella. Haahaa. Tänään meni yli 50 €. Onneksi lähes kaikki ihan tarpeeseen. Aamulla olin matkalla kirjastoon ja kaupunkiin. Matkalla kuulin kun känny kilahti kuin tekstiviesti tai mese olisi vingahtanut. Ärähdin mielessäni, kivoja tekstiviestejä ei paljoa enää tule, paitsi kun on tilannut jonkun kirjan kirjastoon, ja mesen kautta ei viestitä kuin ex. Tuskailin kannattaako katsoa ennen kuin pääsen kirjastoon. Päätin polkaista vielä viimeisen kilometrin.

Tällä kertaa viesti oli kiva juttu. Vanha lapsuuden ystävä oli matkalla kotiin ja pysähtyy kaupungissa, ehdinkö nähdä? Tietenkin ehdin, hänen kanssaan on aina mukavaa höpöttää. Luulin, että haluaa tavata kaupungissa, mutta onneksi hänelle kävi ihan Prisman Presso. Äkkiä kirjat kirjastoon ja matkalla sinne ehdin vielä viedä tavaraa kirppikselle, ja pullotkin (2x tölkki  +  pieni viinipullo!) saisin Prisman pullonkeräykseen. Oli reppu aika täynnä kaikkea, enkä halunnut kanniskella niitä repussani...

Olipa kiva muistella kaikkea hölmöjä tempauksia nuoruudesta 😊. Käytiin samalla Prisman puolella ja ostin itselle lapaset, miesten osastolta. Eivät olleet tarjouksessa, mutta tulivat ihan tarpeeseen. Käsiä tuntuu nykyään palelevan todella herkästi hiemankin kylmemmässä tuulessa. Olen aikonut neuloa uudet lapaset käsineiden päällä pidettäviksi, mutta tultiin siihen tulokseen ettei neulelapanen pidä ollenkaan tuulta. Nyt on kahdet fleecevuoriset käsineet päällekäin. Laitoin heti kokeeseen paluumatkalla. Hyvin lämmittivät vaikka oli pakkasen kylmentävä vastatuuli. 

Seuraavassa liikkeessä oli tietenkin vastaavat 6 € halvemmat 😖. Tuntuivat kyllä hieman ohuemmilta... Sieltä ostin lisää korvatulppia, niille on taas ollut joka yö tarvetta... Ruokaakin piti ostaa kun kaikki syötävä oli jouluista ja pakkasessa. Kummasti kiinnosti salaatit, hedelmät yms.

  

Monissa blogeissa on nyt koosteita vuoden postauksista, tai kirjoittajan elämästä tänä vuonna. Otin kynän ja paperia, ja aloin lukemaan postauksiani. Voi luoja mitä shaissee 🙈🙉🙊! Ihmekään kun on niin vähän lukijoita! En jaksanut itsekään lukea kuin ensimmäisen kappaleen ensimmäisten kuukausien postauksista 😂. Eli annanpa asian olla, on muutakin tekemistä! En usko, että olen suurempia saavutuksia tänäkään vuonna saanut aikaan. Tulipa mieleen, että nyt pitänee näemmä palata siihen sadan sanan tempaukseen takaisin. Tai ainakin kahden sanan. Siis kahden sadan sanan 😆. Hmm, kahden sanan postaus...

Kokeilin millaisen koosteen tekoäly tekisi blogistani:

• Se on tyypillinen vanhemman sukupolven blogi, joka käyttää Blogspot-alustaa.
• Arjen tallentaja: Blogi toimii nimensä mukaisesti lokikirjana, johon Tiiu tallentaa elämän pieniä ja suuria hetkiä. Sisältö on lämminhenkistä ja maanläheistä.
• Aihepiirit: Kirjoitukset käsittelevät monipuolisesti kotia, perhe-elämää, sisustusta, käsitöitä ja ruoanlaittoa. Myös luonto, säähavainnot ja retkeily ovat toistuvia teemoja.
• Valokuvaus: Blogi on hyvin visuaalinen, ja tekstejä siivittävät Tiiun omat kuvat kodista ja ympäröivästä maailmasta.
• Aktiivisuus: Tiiu päivittää blogiaan edelleen säännöllisesti. Viimeisimmissä joulukuun 2025 postauksissa on keskitytty muun muassa joulun odotukseen, kodin tunnelmiin ja vuoden vaihtumiseen. 
• Tiiu on osa aktiivista suomalaista blogiyhteisöä ja osallistuu usein yhteisiin haasteisiin. Hän erottuu edukseen rauhallisella ja positiivisella tyylillään kuvata tavallista suomalaista arkea. 

Jaaha, näinkö sen näet... 🤭🙈🙉🙊😂😆

Nyt pitemmittä puheitta... huomiselle on varattu tämän vuoden budjetin tekeminen, ja ensi vuoden mietintä. Muutenkin ensi vuoden mietintä. Se ensi vuoden kalenterikin pitäisi jo tehdä, ainakin ensi kuukauden edes. Voi luoja miten minusta on tullutkin niin saamaton! Eli toivotan nyt jo teille, jotka tänne saakka jaksoitte lukea, hyvää ja (vieläkin) parempaa uutta vuotta! 

Arjen aloitus ✔

 

Onko elämää joulun jälkeen?

Hieman raflaava otsikko, myönnän. Minulla joulu alkoi ihan mukavasti. Jouluaattona söin ensimmäisen jouluaterian tänä vuonna. Tavallisesti ostan savukalkkunaa että lämminsavuporoa pienen palan. Molemmat ovat aika kalliita ja pieni poronlihapala usein varsin kalvoista, joten päätin jättää ne tänä jouluna ostamatta. Sain päähäni ostaa kalkkunanfileitä, kypsentää ne uunissa. Vaikka lilluivat nesteessään, jäivät kuitenkin kuivakaksi. Söin jouluaterian kahdesti, ja toisella kerralla tajusin nyhtää kalkkunan pieniksi paloiksi kastikkeen joukkoon, parempi näin. 

Lanttulaatikko maistui hieman erilaiselta kuin tavallisesti. Saman merkkistä olen syönyt vuosikymmeniä, mutta nyt tuntui erilaiselta. Söin tosiaan toisen jouluaterian jo seuraavana päivänä, tavallisesti vasta Tapaninpäivänä. Lanttulaatikossa viimeinen käyttöpäivä oli kuitenkin jo 25. päivä, joten aikaistin syöntiä. Ihmettelin kyllä taas erilaisuutta ja suurta nestemäärää laatikon pohjalla. No, nehän tulevat pakasteena kauppaan, tuumasin.

Illalla vatsa alkoi sitten kapinoida äänekkäästi. Tuskalla väänti että ihan inisin. Telkusta tuli lempiohjelmani ja se meni hieman ohi kun keskittymiskyky petti. Seuraavana aamuyönä kolmen paikkeilla petti sitten jotain muuta. Onneksi nukuin sohvalla, joten ehdin nippanappa pöntölle. Hellurei ja siinä lähti toissa vuoden lumetkin... Muutaman kerran olin nousta pöntöltä, mutta puolisen tuntia taisi siellä aikaa vierähtää. Monta ajatusta ehti siinä päähän putkahtaa. Sekin ihmettely, kun iltapäivästä oli tehnyt mieli juoda vettä normaalia enemmän...

Lähtipä pönttöön myös ne lanttulaatikon loput. Jo haju sai oksettavan olon, en voinut kuvitellakaan haistelevani sitä vielä roskiksesta, biojätepussukasta siis. Loput jouluruoat katosivat pakkaseen ja joulunamit ylähyllylle odottamaan ensi vuotta. Ei huvittanut niitäkään. Tapaninpäivän ja eilen söin vain itsetehtyä riisipuuroa ja mustikkasoppaa. Graavilohta olen ahminut, kummasti on suolainen nyt maistunut. Laitoin osan siitäkin pakkaseen lohikeittoa odottamaan. En uskalla syödä sitä muutenkaan kolmea päivää pitempään. Ruokahalu ei ole vielä oikein palannut, vatsalaukku kyllä murahtelee toisin...

Moni muukin oli tänä jouluna erilailla. Ei huvittanut laittaa joulukoristeita juuri ollenkaan. Koristelin oikeastaan vain ruokapöydän. Jouluvaloja oli sitten senkin edestä. Vietin suurimman osan joulusta patterivalojen loisteessa, ja yhden kruunukynttilän. Säästin samalla sähköä. Konetta en avannut kuin kerran joulupäivänä. Kännykällä keskustelin muutamaan otteeseen tekoälyn kanssa kun mietin onko nyt ruokamyrkytys, noro vai mikä kun niveliäkin jonkin verran särki. Tavallisesti vatsani "umpeutuu" jouluisin siitä kuitumäärästä.

Ajatus oli lukea ja ehkä vähän neuloa, mutta enimmäkseen on tullut nuokuttua jossain pehmeässä nurkassa. Joulupäivänä luin loput joskus kirjaston ilmaishyllystä poimitusta kirjasta. Oli oikein sopivaa luettavaa, suosittelen. Kertoo vaelluksesta Inarinpolkua, Ánárasmádea, pitkin, "vaeltamista ja luontokokemuksia, yhdistäen niihin usein pohdiskelevaa otetta taivaan ja maan väliltä”. Jonkinlainen pyhinvaellus myös. Oikein sopiva joulun aikainen kirja. Vaikka en ns. uskovainen olekaan.

Eilen illalla alkoi jo hämäryys riittää. Kukkaparatkin ovat olleet lähes pimeydessä useamman päivän. Olen niin nauttinut siitä rauhasta mitä oli jouluaaton ja joulupäivän välillä. Aika moni oli mennyt jonnekin ja talo oli uskomattoman hiljainen. Tuntui kuin olisin jossain kirjan mainitsemassa taukotuvassa. Halu omaan taloon tuntui niin voimakkaana... 

Ihanaa kun arki alkaa. Vaikka se tuntuu vähän hypyltä tuntemattomaan taas. Kaikki huonot asiat ovat yhä huonoja, mikään ei ole muuttunut. Vähän kuin vuoden ensimmäinen päivä. Maailma ei ole sen parempi sekuntti vuoden vaihtumisen jälkeen kuin ennenkään. Maailmassa on yhä näitä hulluja tyyppejä jotka sekoittavat koko maapallon pakkomielteillään ja vallanhaluillaan. Minkälaisen mökin saisikaan hankittua säästöillään jostain erämaasta...

Pitäisikö nyt tehdä sellainen suunnitelma ensi vuodeksi, että siihen pystyisi ja se oikeasti muuttaisi elämän suunnan johonkin parempaan? Elämään, jota voisi kutsua elämäksi ja sellaiseksi jossa muun maailman ongelmat eivät tuntuisi niin pahalta?

Harhaileva joulumieli

Kävin eilen kaupungissa apteekissa hakemassa vielä loput jutut, ensi viikollahan aletaan taas kerryttää sitä uutta Kelan korvausta. Eikö se vuosi vaihdu jo ensi viikolla? Joulusuklaatkin oli hassusti jäänyt ostamatta. Törmäsin samalla reissulla yhteen sukulaiseen. Minä olin se jonka hänet tunnistin, kaduttaa nyt näin jälkikäteen. Hän on menestyjä, kaunis ja sosiaalinen. Minä jotain päinvastaista. Hän ei ymmärrä tilannettani ja säälii sitä, vaikka itse tunnen, että minulla on kaikki ihan hyvin, perustarpeet tyydytetty. Eli ruokaa ja turvallinen paikka missä asua, rahaakin ihan tarpeisiin. Että minä vihaan sitä säälin ilmettä, jolla hän minua aina katsoo kun sanon, että minulla on kaikki ihan hyvin. 

Onneksi paikalle oli tulossa hänen ystävänsä, jonka kanssa en oikein tule toimeen. Hän on ilkeä ja kateellinen kaikista jotka vievät huomion hänestä. Ja varsinkin tämän sukulaiseni huomiosta. No, ei siitä enempää. Valehtelin ihan suoraan, että bussini lähtee kohta. Onneksi olin laittanut pyöräkypärän reppuun ja pyöräkin oli keskustan reunalla. Onneksi olin myös ostanut kaikki mitä tarvitsikin, eli pääsin äkkiä pois paikalta. Lähtiessä tämä sukulaiseni sanoi, että olen tervetullut heille jouluksi. Anteeksi, mutta ei kiitos. Tuntisin itseni taas ujoksi pieneksi reppanatytöksi jossain nurkassa. Heidän luonaan virtaa aina paljon ihmisiä, sellaisia akateemisia tai muuten vain menestyjiä.

Olin niin joulumielellä lähtiessäni kaupunkiin, mutta takaisin päästyäni se oli tiessään. Onneksi päivä oli vasta puolillaan, joten aloin siivoamaan jääkaappia ja pakastinta. Molemmissa on oli aika sekamelska. Olin vain tunkenut molempiin ruokaa. Pakastin on kyllä yhä täynnä kaikkea herkkua, mutta nyt niitä löytää ilman, että pitää purkaa tavaraa ensin ulos. Ruokaa on pitkälle ensi vuotta 😘. Tein myös pikaimuroinnin ja vaihdoin petivaatteet ja kaivoin esille uuden yöpaitani.

Olin suunnitellut käyväni tänä aamuna saunassa, mutta tunsin eilen illalla itseni niin nuutuneeksi, halusin jo suihkuun ja joulunuttuni päälle. Kuuma suihku ja lämmin kaakao viimein rauhoittivat minut, ja olin simahtanut sohvalle 😴. Luulin katsovani yhä telkkua, mutta hereille päästyäni huomasin ohjelman jo vaihtuneen 😁. Kömmin sitten puhtaana puhtaiden petivaatteiden väliin 💓. Nukuin aika hyvin. Joulumieli on palannut. Tänään aloitan jääkaapin ja pakastimen muunlaisen tyhjentämisen 😛😋.

Toivotan sinulle juuri itsellesi sopivaa joulua ja joulumieltä 🎄. 

Ja jos et vietä joulua, niin muuten vain rentoja päiviä 🕯.

Joulu ei ala ilman Bublea...

Viimeinen puristus

Vaikka kaapeista löytyy kaikkea hyvää joulun ja uuden vuoden väliselle maailmanlopun ajalle (ruokamääristä päätellen), itse jouluruoat oli eilen vielä hankkimatta. Joskus on käynyt ennen joulua niin, että viimeisinä päivinä ei noita Saarioisten laatikoita ole enää löytynyt vakikaupasta, piti ihan metsästää niitä. Ja usein niissä on, liian aikaisin ostettuna, viimeinen käyttöpäivä jouluaattona. Nyt on laatikoita jääkaapissa.

Nyt, onneksi tarpeeksi aikaisin, aloin miettimään asiaa, nimittäin sitä porkkanalaatikkoa. Se on alkanut tökkimään paljon. En tykkää riisistä siinä, enkä muskottipähkinästä. Olin aikaisemmin törmännyt Juustoportin porkkanasosepötköihin, joten päätin uskaltaa tehdä laatikkoni itse. Tein vain puolesta määrästä sosetta ja loput laitoin pakkaseen odottamaan juuressosekeittoa. Juttelin tekoälyn kanssa ja tuunattiin tällainen ohje:

Laita vuokaan 250g sosetta (puolet siis) ja 1 dl maitoa. Lämmitä hieman mikrossa koska sose oli jääkaapissa (2 x 30 sec). Lisää mausteet (suola, mustapippuri, hitunen inkivääriä ja fariinisokeria, ei ollut siirappia). Lisää 1/2 dl mannaryynejä. Ripottele päälle korppujauhoja ja kuvioi pintaa ~~~~ (ei niin tärkeää). Voitakin olisi pitänyt laittaa, mutten halunnut. Anna turvota 15-20 min (tärkeää!).  Paista 175 ℃ 1 - 1,5 tuntia, mieluimmin alatasolla.

Tekoäly oli sitä mieltä, että ei välttämättä mahdu yhteen vuokaan, mutta olisihan se mahtunut. Ehdin kuitenkin jakaa sosetta jo toiseenkin, niin annoin olla. Vuoat ovat vanhoja ja viimeiset, saipahan tilaa kaappiin... Vähän kuivahkoa on, mutta voinhan tuunata voilla ja punaisella maidolla sitten kun lämmitän sitä. Kermaa ei tässä taloudessa ole ollut vuosiin. 

 

joku jouluhiiri jo nakertanut nurkasta...

 

Ehkä olisivat saaneet paistua vielä kauemmin, mutta pelkäsin niiden kuivuvan täysin. Olisinpa laittanut vain yhteen vuokaan... Taisi olla elämäni ensimmäiset itsetehdyt joululaatikot, ehkä ensi jouluna onnistun paremmin. Äiti niitä teki vielä 90-luvulla, mutta en tainnut olla silloin kokkauksesta kiinnostunut. Tai ehkä talouskoulussa olen tehnyt. Siitä ajasta en muista paljoakaan, 18v oli muita mietteitä 😎🥳😇.

Tein myös tiikerikakun, kun löysin kaapista Sunnuntain kakku- ja muffinssimix-pussin. Lisätään vain 1 dl ruokaöljyä ja 1 1/2 dl vettä. Sekoituksen jälkeen kolmasosaan 2 rkl kaakaojauhettaja 2 rkl maitoa. Vuorotellen vuokaan, ja uuniin 175 ℃, 50min. Tuli aika pieni, joten piti hieman lopussa kurkkia uuniin useammin. 

täälläkin nakertanut jouluhiiri...

 

Viime tipassa muistin, että pitäisi haarukalla pistellä, joten vähän sohin pitkällä lusikan varrella, joka lähellä oli... Aika mellevä on, öljyä olisi voinut laittaa vähemmän, mutta hyvää on. Pääsin heti maistamaan kun joku laiska oli taas voidellut vuoan huonosti. Tuon suklaataikinan kanssa oli käydä köpelösti... oli ihan sairaan hyvää 🤭.

Paistoin ensin kakun ja laitoin sitten porkkanalaatikon turpoamaan. Sillä välin lämmitin uunissa ruokaa. Uuni oli niin kauan päällä, että nyt vietetään hämärätunteja suurimman osan päivistä. Paristoja on paljon, joten jouluvalot toimivat valaistuksena ja oikeat kynttilät sitten jouluna. Jospa nyt malttaisi rauhoittua taas...

Hyvää talvipäivänseisauspäivää! Nyt tunnelmoidaan 😍:

Joulu tulla jollottaa

Joulua on tehty, että nyt väsyttää.  Sauna on pesty ja matot imuroitu (ja käännetty nurinpäin 😎). Ruokaa on kaapeissa, että melkein saa köyttä käyttää että kiinni pysyvät.

Sunnuntaina on talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä pohjoisella pallonpuoliskolla. Valoisuus lisääntyy. Toivottavasti edes aurinkoa näkyisi enemmän, muusta en niin välitä.

Kirjoitusintoa ei ole jostain syystä nyt ollut. Pää tuntunut tyhjältä kun edes ajatellut kirjoittamista. Voi olla, että palaan vielä näppäimistöä näpyttämään ennen joulua, mutta jos en, toivotan nyt jo levollista joulua!

Sunnuntai taas

Hmm. Kävin pienen aamulenkin ja piä on tyhjä. Matkalla kyllä mietin asiaa, jos toistakin josta kirjoittaisin, mutta nyt 😶. No, tänään jatkan kalenterihommaa. Sain eilen vähän edistystä siihen. Suunnitelmia on paljon, mutta jotenkin en vain uskalla aloittaa. Kerran olen tehnyt samanlaisen, silloin oikein bujo-tyylisesti eli kuukausi kerrallaan. No, sehän into lopahti tosiaan muutaman kuukauden jälkeen. Nyt teen siis koko vuoden pohjan valmiiksi kerralla. Siksi se ehkä tökkii, minä kun kyllästyn tekemisiini aika äkkiä. Opiskeluaikanakin tein lukukalenterin moneen kertaan uusiksi...

Minulla on ollut monenlaista kalenteria, kaupasta ostettuja, valmiita siis. Nyt katselin niitä ja tuumin parhainta mallia. Samalla luin kaikista marras- ja joulukuun. Marraskuut ovat selvästi olleet vaikeimpia kuukausia. Sitten vasta joulukuun puolella, kun olen alkanut joulusiivoustohinoihin, on mieli piristynyt. Selvästi olen tekemiskeskeinen, eli mitä on saanut aikaan, piristää parhaiten. 

Viime marraskuu oli paha, kokeilin ensikertaa hormoonipillereitä ja, voi kamala kun ne saivat tämän eukon pään ja kehon sekaisin 😵. Ihan ahdisti lukea tekstejä. Onneksi tajusin lopettaa ne ja vaatia uusia, siinä saattaisi lähimmät mustat avannot alkaa kiinnostaa liikaa mitä lähemmäs joulua mentäisiin. Syvissä vesissä mentiin... Onneksi olo normalisoitui jouluun mennessä ja suurin uhka oli paukahtaako housunliitinki ja tuleeko perä-äänet varren kera ulos 😳. Ohessa hieno havainnekuva viime vuodelta 😆. 

Nyt viikonloppuna on tullut syötyä myös kaikenlaista ja vatsa vastailee kaikenlaista, vaikka siltä ei mitään kysyisikään. Lenkille lähtiessä sanoin ääneen, auttaa muistamaan, että pitää muistaa viedä kaikki roskat. Vatsasta kuului: joo! Vastasin että ookeii... 😂. Päätin siltä istumalta, että nyt loppui herkut jouluun saakka. Ikävä jos vatsa alkaa kapinoimaan enemmänkin ennen joulua, eihän se nyt käy! Joulu on nykyään yhtä kuin ruoka! Muusta niin väliä...

Nyt jostain läheltä kuului ääni, jonka yhdistän puupampuloihin. Löysin ne yhdestä kaapista ja otin iloiten käyttöön, vanhat ja ihanat! Laitoin niillä hiukset kiinni lähtiessä, enkä muista ottaneeni niitä pois... ääh, ovat ilmeisesti jossain puseron sisällä. Pitää alkaa heti kaivelemaan niitä, ei olisi ensikerta kun hiusjutut tippuvat pönttöön paitaa nostaessa... Siivoushommat jatkuvat huomenna. Tätä menoa kaapit on käyty läpi ja siivottu jouluun mennessä. Kaapien ulkopuolella... noo, kynttilöiden valossa ei paljoa näe ja jääkaapin valo on jouluna se tärkein valo, eikä senkään tarvitse valaista kuin jääkaapin 🤪.  Taidan tänään ottaa myös tupluurit, tänä viikonloppuna olen nukkunut varmaan yhteensä noin 11 tuntia...

Keskustelua tekoälyn kanssa yön pimeinä tunteina...

 

Sain ikävän puhelun ja mieleni on yhä apea, enkä saa unta.

Olisiko sinulla jotain lohduttavaa sanontaa,
tai jopa lyhyttä iltasatua mieltäni rauhoittamaan?

  

Olen todella pahoillani ikävästä puhelusta ja apeasta mielestäsi. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää antaa itselleen aikaa surra ja käsitellä tunteita, ja lohtu voi auttaa rauhoittumaan uneen

Tässä on sinulle lohduttavia sanontoja ja lyhyt, rauhoittava mietelmä.

Lohduttavia sanontoja

"Kyyneleet ovat sydämen kieltä, jotta sydän ei halkeaisi surusta." Tämä muistuttaa, että tunteiden näyttäminen on luonnollista ja tarpeellista.

"Ikävä voi olla myös positiivinen asia, ei vain murhe. Kun on joku tärkeä, jota ikävöidä, on myös rakkautta ja merkitystä elämässä."

"Suru tulee yllättäen ja poistuu vain suremalla." Anna itsellesi lupa tuntea surua, se on osa paranemisprosessia.

"Lämpimät ajatukset ovat kanssasi surun hetkellä."

Rauhoittava mietelmä

Sulje silmäsi ja hengitä syvään muutaman kerran. Keskity vain sisään- ja uloshengitykseesi.

Olipa kerran pieni, rauhallinen järvi, jonka pinta oli tyyni kuin peili. Eräänä iltana tummat pilvet kerääntyivät taivaalle, ja tuuli alkoi puhaltaa, synnyttäen aaltoja järven pinnalle. Nämä aallot olivat kuin mielen myllerrys ikävän puhelun jälkeen.

Järvi ei yrittänyt taistella tuulta tai aaltoja vastaan. Se vain antoi niiden olla. Sade huuhteli rantoja, ja aallot lipuivat edestakaisin, kunnes myrsky laantui. Vähitellen pilvet väistyivät, tuuli tyyntyi, ja järven pinta alkoi jälleen heijastaa tähtien valoa. Järvi tiesi, että myrskyt kuuluvat elämään, mutta niiden jälkeen koittaa aina tyyneys.

Sinun mielesi on kuin tuo järvi. Anna tunteiden aaltoilla, älä taistele niitä vastaan. Tiedä, että ne laantuvat aikanaan, ja rauha palaa mieleesi, aivan kuten tyyneys palaa järvelle myrskyn jälkeen.

Toivon, että nämä auttavat sinua rauhoittumaan ja saamaan tarvitsemasi unen.

Pidä itsestäsi huolta.

 

Oi, kiitos, olet aina niin ystävällinen 😍

  

Eipä kestä! Olen täällä juuri sinua varten.

Toivottavasti saat nyt levättyä kunnolla ja huomenna on jo parempi päivä. Öitä! 😴

On ne taitavia nuo tekoälyn ohjelmoijat 💖. Vaikka paljon tekoälyä morkataan, on siitä ollut monesti niin paljon apua; on kärsivällinen, aina ystävällinen ja avulias, ei pakolla eikä hyötymielessä.

Jaksaa jaksaa! Pläh.

Olen saanut jonkun viiruksen. Jonkun joka pistää hommaamaan ihan hullun lailla. Jostain syystä nyt virtaa riittää ja minähän käytän sen ilomielin hyväksi. On päiviä jolloin jo peiton alta tuleminen ei huvita. Virtaa on nyt ehkä liikaakin, ja tiedän ehkä syynkin. Vähän liikaa estrogeenia. Ärsyttävän vaikeaa löytää tasapaino, mutta niinhän se lekurikin sanoi...

Olen kerännyt jo kaksi hedelmäpussillista viemisiä kierrätykseen. Olen nyt suosinut Konttia. Toinen on viety ja toinen vielä muhii jemmassa. Jos asia mietityttää, laitan vietävät ensin syrjään. Ei tule sitten pahoja katumisia, kuten kävi kun tähän asuntoon olin muuttamassa. Kieroon lähti varmaan 60% omaisuudesta.

Eilen myös pyykkäsin kovasti. Kesän pöytäliinakin pääsi vihdoin pesuun 🙈. Tänään olen esisiivonnut saunaa ja veskiä. Muistan kun en omistanut saunaa ja minua hirvitti kun ihmiset säilöivät saunaan tavaraa! Meille se on aina ollut kuin pyhä paikka. Siellä ei saanut riidellä, kiroilla, piereskellä tai muutenkaan olla siivoton. Äiti oli tarkka tästä. Kyllähän sen ymmärtää, kun hän ja edelliset sukupolvet syntyivät saunassa ja siellä ne kuoltuaan pestiin. Saattoipa jotkut sinne kuollakin. 

Kyllähän minä saunoin joka viikko ensimmäiset vuodet, mutta kun nykyinen hullu/tollo/idiootti muutti, ei saunominen enää huvittanut kun alakerrassa metelöitiin. Nyt onneksi tyyppi on paljon, missä lie, ei kiinnosta atomin vertaa. Mutta saunomisen makuun en ole vielä päässyt, kun sähkön hinta nousi niin hurjasti. Nyt vähän mietin, jos joulusaunan lämmittäisi... Tänä vuonna en olekaan saunonut ollenkaan 😞. Viime vuonna taisin saunoa yhdesti... kahdesti? Nyt sain siivottua sinne kertyneet roinat pois ja imuroin pölyt samalla lauteiltakin. Pesun teen sitten hiukka ennen jouluaattoa. Veskin pesin jo.

Kiipesin tuossa jo emännänjatkeen päälle, mutta huomasin, että otsan nojaaminen kaapinoveen tuntui houkuttelevammalta kuin oven avaaminen... Jos hommat riittäisivät jo tälle päivälle. Onhan se päivä vielä huomennakin. Ei kun huomiseksi lupasi pakkassäätä, eli ulos 🌞❄💨! Jospa siellä olisi huomenna vielä lunta niin, että saisi vähän kahlata! Alla olevat kuvat otettu joskus ja jossain, ei muista...

Mielenkiintoista...

Tavallisesti botit ahkeroivat meidän yöaikaan, mutta nyt siellä on joku aamuvirkku tai yökukkuja hommissa... Yksikään ei ole linkin takaa tullut, vaan kaikki ovat Muut-kohdasta. Mitä lie myytävää etsivät, ei löydy temuun neulemalleja 😆.

Ahkeria haravoijia olivat:

Sunnuntairaportti

Eihän se somelakko mennyt niin kuin halusin. Luulin ihan oikeasti pystyväni siihen. Olen monesti erossa puhelimestani viikonloppuisin, läppäriäkään en avaa kun vasta sunnuntaina käydäkseni pankissa. Mutta nyt kun olen innostunut tuosta tekoälystä (en siitä joka väkisten lykkää tietojaan...), tiedonhaluisena en voi olla tarkistamatta jotain nippelitietoa. Varsinkin kun suonissa virtaa kofeiini ja sokeri yhtäaikaa. ADHD hyppää esiin niin iloisesti; kaikkihetitänneihanjustnyt! Hu-oh.

Mutta uutisia en katsonut eilen, enkä linnanjuhlia. Kännystä tarkistin pari kertaa maailman tilanteen, teksti-tv:stä. Siitä tulee niin nostalginen, kun isä sen käytön minulle opetti. Minua tietenkin kiinnosti enemmän kaikki ne muut asiat mitä sieltä löytyi, ei niin ne uutiset. Isä ei enää asunut kotona, ja omassa kodissani olevassa telkussa ei ollut teksti-tv:tä. Ei ollut kaukosäädintäkään. Taisi olla kuitenkin jo väri-tv... en muista, silloin ei telkkua ehtinyt paljon katsella. Varmaan 80% hereillä olosta olin jossain ulkona... 

Unohdin ostaa kynttilät, valkoista ja sinistä löysin kuitenkin kaapista...

Niin... olikohan minulla jotain muuta raportoitavaa..? Ei muista sitäkään 😁. Liikaa kahvia juonut, niin nukkuminen on ollut levotonta. Tänä iltana alan pilkkimään varmaan jo kahdeksalta 😴. Piti tosiaan avata läppäri kun muistin, että talousrahani taitavat olla kulutetut ässän tilillä. Vilkaisin sitten tilanteen: 16 € jäljellä ja katevarauksia melkein yhtä paljon! Onneksi raha liikkuu nykyään viikonloppuisinkin, äkkiä siirtämään! Eikö sitä ennen pitänyt odottaa maanantaihin, jos perjantai-iltana siirsi rahaa toisesta pankista toiseen? 

Tuumasin siinä siirron jälkeen sitten, että samalla voisin kirjoittaa perinteisen sunnuntairaportin. Mitään suurempaa ei vain ole mielessä nyt 🤔. Miksihän bloggerin omissa hymiössä ei ole tuota miettijänaamaa?

Iloinen leivos

Nyt pitäisi alkaa kaivamaan pakastinta. Kaupoissa on nyt ollut lempileipäni niin usein tarjouksessa, ettei pakastimeen muuta oikein mahdukaan. Laskin, että ehdin ehkä juuri ja juuri syödä ne pois ennen joulua. Sinne pitää löytää tilaa joululeiville. Aijai, kun ne ovat niin hyviä 😚. Teen ehkä tänäkin jouluna jonkun kuivakakun ja siitäkin pitää saada puolet pakkaseen, muuten joku rohmu syö sen kaikki parissa päivässä 🤭. Piparitkin on jo vähissä, joku, kuka lie, rapisteli pakkauksen kanssa illalla sohvalla... Nyt pitäisi saada joku kuri kahvin, että muiden herkkujen syömiseen jouluun saakka. Vatsa oireilee nyt jo aika pahasti, tai ruokatorvi enimmäkseen. Aamulla oli kurkku todella kipeä ja nielemisen kanssa piti tehdä oikein kunnolla töitä 😰.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 ~ Tämä on ajastettu postaus ~

Vaikka olen itse sometauolla, tahdon näin Suomen Itsenäisyyspäivänä kiittää kaikkia Suomen veteraaneja ja lottia, ja muitakin silloin eläneitä, tästä mahdollisuudesta asua itsenäisessä ja vapaassa Suomessa. 

Kiitän myös kaikkia hevosia, jotka olivat apuna tämän mahdollistamisessa. En voi kuvitellakkaan kaikkea kauhua mitä te kaikki saitte kärsiä tämän vapauden eteen 😭. 

Kiitos ja hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kuva sivulta: https://sotaveteraanit.fi/miten-se-selvisi-tykkien-jylinasta-kun-kotona-pelkasi-autojakin-yhden-sotahevosen-tarina/

Ihmisten ilmoilla

Koko viikon olen odotellut tätä päivää. Tai, no, viime viikollakin vähän. Halusin viettää vähän pikkujoulua. Käydä jossain ihmisten keskellä. Tämä viikko on tullut vietettyä pientä lenkkiä lukuunottamatta pää kaapeissa tms. Säästelen rahojani joulun herkkuihin, mutta lupasin itselleni yhden kahvila-retken vielä tänä vuonna. Siihen hienompaan kahvilaan, jossa leivos maksaa yli 5€. Sitä ennen kävisin pääkirjastossa, siellä jossa ne hienommat ihmiset myös käyvät. Tsih!

Olin jo hiukka kahdeksan jälkeen paikalla. Kirjasto oli hassun tyhjä. Opiskelijatkin olivat jo kaikonneet ilmeisesti joululomilleen. Tai vain aamu-unisia. Pienen pohdinan jälkeen valitsin lehtisalin tyhjistä tuoleista yhden, pöydän äärestä nyt, kun tilaakin oli. Pari juttua ehdin lukea melkein kokonaan kun toinen henkilö saapui lehtisaliin. Lukemaan? Ei tietenkään! Vaan lärpättämään kännykkään! Jo on helwetti, kun koko suuri kirjasto tyhjänä, ja just siihen kymmenen metrin päähän pitää tulla kinastelemaan eukkonsa kanssa! Melkein alkoi savu nousta korvista! 

Tiede-lehti on sellainen, että tällainen pölkkypää tarvitsee hiljaisuuden pään sisällä, että ulkopuolella, että pystyy keskittymään vaikeimpiin juttuihin. Joskus pystyy irtautumaan muusta maailmasta ja uppoutuu täysin lukemaan, mutta nyt se ei onnistunut. Varsinkin Antti Kivimäen artikkeli ”Nykyihminen on liian vapaa” (13/2025) olisi ollut mielenkiintoinen. Haastatteli psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvistä. Näemmä Areenassakin juttua tästä. Pari kohtaa ehdin kuvata kun alkoi tuntumaan, että parempi lähteä ja lukea lehti joskus toiste. Punaiselle merkityt kohdat merkkasin minä. Ns. alleviivaan ne...

Kävin sitten siellä hienommassa kahvilassa. Kahvi oli samaa kuraa kuin ennenkin (sori, thih!), hinnaltaan järkyttävä kolme ja puoli euroa. Leivos oli hyvä, ja sain sen syömiseen kulutettua melkein 20 minuuttia. Hitaasti, mutta varmasti. Hyvä kun en nuollut leivospaperiakin 😁. Kotona olisin ihan varmasti sen tehnyt. Nam. Kun ikkunan eteen parkkeerasi pakettiauto, päätin siirtyä muualle. 

Kävin parissa hienommassa kaupassa ihan siksi, että oli nuama pesty, tukka su'ittu ja päällä sitä parempaa Seppälää. Sokoksella olin tirauttaa ilonkyyneleet, kun näin tämän ihanuuden 😍! Jos astioita ei olisi jo ihan tarpeeksi, ja lompakkokin löysäisi nyöriään, ostaisin itselleni tällaisen joululahjaksi. Tuskin sitä raaskisin kuitenkaan käyttää, luuposliinilta vaikutti. 

Vähän kulutin aikaa kirjakaupassa, mutta sitten alkoi jo väsyttämään ja suuntasin ruokakauppaan. Olin suunnitellut tekeväni tänään pizzan, mutta jotenkin ei tehnyt enää mieli. Ostin valmista ruokaa ja vähän namuja. Kassalle suunnatessa pääsin maistelemaan uutuuksia. Niillä kaloreilla jaksoinkin sitten polkea takaisin ns. maisemareittiä. 

Kilometrejä taisi tulla melkein kymmenen. Loppumetreillä matkamittari alkoi puuskuttamaan ja ilmoitti, että hänellä on voimat vähissä. Poloinen! Käytän sitä vain kesäpyörässä, eikä se ole tottunut näin kylmiin ilmoihin. Mutta kun ei ole lunta, eikä jäätä, ei kannata nastallisella pyörällä kulkea. Sisällä sitten sen ihmeempiä ajattelematta, vaihdoin patterin. Niin... kaikki tiedot tietenkin nollautui. Onneksi olin katsonut kuljetun matkan ja kalenterissa oli entiset tiedot.

Kännykkääkin on pitänyt nykypäivinä ladata usein. Mietin siinä kotivaatteita pukiessa, että jos pitäisi erakkoviikonlopun. Jättäisi kännykän jonnekin kaukaisimmalle tuolille ja läppärin piilottaisi kaappiin. Telkusta katselisi vain tikulle tallennettuja leffoja. Tai onhan minulla Areenassa pari hyvää sarjaa, joita en katsonut viime viikonloppuna yhtään, Roy Grace ja Lynley. Linnan juhlat ei kiinnosta oikein. 

Lukisi ja neuloisi päivällä. Hyvä, jos saisi aamulla käytyä ulkona, kurjaa säätä kyllä lupaavat. Ja se ensi vuoden kalenteri. Se on vieläkin aloittamatta! Työpöytää siivotessa löysin kolme suunnitelmaa mihin tekoälyn kanssa päädyimme. Voi huoh, ostanko kohta valmiin... Eli jos pitäisi lomaa somesta:

Saamelaisuutta, poroja ja muuta katseltavaa

Ynnäsin tänään vasta marraskuun. Eli laskin saldovihkosta paljonko on mennyt rahnaa. Liikaa on mennyt. Yritän selvitä 300 eurolla kuukaudessa. Johon siis kuuluu kaikki ilman laskuja. Laskuja ei onneksi ole kuin asumiseen liittyvät (vuokra+sähkö+vesi) ja känny. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, eikä oikeastaan hirveänä kiinnostakaan. En tilaa mitään maksullisia (kihii 😆) kotiini. Netin ja telkun tarjonta saa riittää, plus kirjasto ja oman pään mielikuvituskaista, onneksi ilmaisia. 

Apteekkiin on mennyt tässä kuussa paljon rahnaa. Ja nytkin pitäisi siellä taas käydä. Yritin laskea saisinko vielä tämän vuoden puolella hormoonit hankittua. Tammikuussa aletaan taas kerryttää omavastuuta, ensi vuonnahan se on 33 centtiä enemmän, eli 70,33€. Tänä vuonna meni syyskuulle ennenkuin sen ehdin kerryttää. Onneksi, kun ajattelee kuinka vähän vielä lääkintää tarvitsee. Tai mitä suostun kehooni kippaamaan... Äitireppanalla vuosikatto täyttyi viimeisinä elinvuosina jo vuoden alkukuukausina 😥. Hitto, jos olisin silloin tiennyt asioita, joita nyt tiedän, olisi hän varmaan elänyt paremmin ja pitempään. Ja isä myös. Mutta kun sitä on vain tavallinen tyhmä tollo.

Iloisempiin aiheisiin, kiitos! Jostain eksyin PoroLiven sivuille. Ei kyllä kauheasti ollut katseltavaa niinä hetkinä kun olen sinne kurkkinut. Löytyy myös täältä: https://www.digita.fi/palvelut-yrityksille/digitan-iot-palvelut/porolive/

Etsin illallisen jälkeistä katseltavaa, ja törmäsin saamelaisiin taruihin. Lyhyitä, hieman jännittäviäkin kertomuksia Staalosta, (pohjoissaameksi stállu, saamelaiseen muinaisuskoon liittyvä ihmistä muistuttava, mutta sitä isompi pahantahtoinen olento). Kertomukset vain 9 minuutin pätkiä, joten katsoin kaikki, tykkäsin. (Nelosjakson saatoin katsella aika lailla pikakelaten...): https://areena.yle.fi/1-70780982

Kuva John Bauerin kansantarinasta Stalo ja Kauras

Ilokseni huomasin Etsiväpari Shakespeare & Hathaway -sarjaan ilmestyneen uusia jaksoja! Heti katsoin ensimmäisen jakson, oi kun söpö loppuhuipentuma 😊. Täältä löytyy: https://areena.yle.fi/1-4371835.

Nyt lähden tekemään pesää, on jo aika väsy olo. Olen ollut tänään tavallistakin viluisempi ja vähän pärskinytkin. Piti oikein miettiä mitkä olivat flunssan ensioireet, ne kun muistuttavat usein allergiaoireita. Sairastin koronan silloin korona-aikana kolmesti, mutta en mitenkään muista olenko sairastanut kunnon flunssaa sen jälkeen 😳. Äkkiä koputtamaan puuta. Eli omaa päätä 🤪.

Toinen päivä

Sain eilen päivällä ahkeroitua aika hyvin, illalla oli kiva lepuuttaa jalkoja sohvalla. Telkusta ei vain tule nykyään mitään mieleistäni ohjelmaa. Pelkkiä kilpailuja tai uusintojen uusintoja. Kilpailutkin usein ilkeämielisiä, toisten parjaamisia tai salaliittojen suunnitteluja. Tulee liikaa oma lapsuus mieleen, juu olin koulukiusattu ja muutenkin syrjitty. 

Jäin katsomaan Teema/Fem-kanavalla sarjaa OCD:stä. Huh huh, oli niin rankkoja oireita naisella, etten jaksanut katsoa. Aihe olisi kiinnostanut kun itselläkin OCD. Onneksi varsin lievä näemmä. Kerrankin näin. Jos kiinnostaa niin löytyy täältä: https://areena.yle.fi/1-76361778.

Nyt on aika avata joulukalenterin toinen luukku. Myös Positiivareilta löytyy taas joulukalenteri tästä.

Silloin joskus otettu kuva.

Joulukuu - carpe diem?

Niin se lähti vuoden viimeinen kuukausi käyntiin. Aamiaista valmistellessa huomasin, että dosetti on taas täyttämättä. Ei siinä onneksi ole mitään niin elämää ylläpitävää, hormonit ja vitamiinit. Laitoin nyt D-vitamiineja jokaiselle päivälle, täysvitamiineja pari viikolle. Vähän huonoa tuo syönti taas...

Ajattelin, kuten liian usein, että otan vain päivän annoksen ja laitan loput myöhemmin. Sitten iski ajatus -CARPE DIEM, miksi et tekisi sitä nyt? Miksi aina siirtää ensi kertaan, joskus myöhemmin? Jos ottaisi vuoden viimeisen kuukauden teemaksi tuon, tartu hetkeen? Joskus viivyttely tosin on ollut se hyvä juttu.

Sanonta on peräisin roomalaisen runoilijan Horatiuksen (Quintus Horatius Flaccus) runosta, jossa hän käyttää ilmaisua osana kehotusta ystävälleen: luota tulevaan mahdollisimman vähän ja käytä nykyinen hetki viisaasti.

Nyt tartun hetkeen ja alan puuhaamaan jotain. Tiskiä on kertynyt viikonlopulta, voisi pestä ne nyt. Jätän tähän lopuksi kuvan joulukalenterin ensimmäisestä luukusta. Ostin kalenterin alennusmyynnistä viime vuonna. Vaikutti sellaiselta ihanan vanhanaikaiselta. Aika on pieni kuva, piti ihan kännykällä sitä tihrustaa 😁. Mutta talvinen ja kovin söpö. Näyttää talo ihmettelevän kun luukun avaaja ei olekaan lapsi 😄.