Juutuin kuuntelemaan muistojen havinaa...

 

sinä olet sinä
 
vaikka vuodet sua hyväilee

kuin vesi rantakallioita

viimeistellen veistontansa

minä olen minä

joka peilikuvaa katsomatta

olen kiinni juossut väärää miestä

en ymmärtänyt pysähtyä

tämä riittää

en osaa kurottaa mä enempää

tämä riittää

me näin kyllä pärjätään

tämä riittää

en osaa kurottaa mä enempää

tämä riittää

me näin kyllä pärjätään

tämä riittää

Sunnuntairaportti siedättämisestä

Olen huomannut viihtyväni kämpillä (en osaa sanoa tätä edelleenkään kodiksi, kun en viihdy) vähän ihan liian paljon. Tai tuntuu, että pitkän hellejakson jälkeen pitäisi touhuta paljon! Ei tuhlata aikaa mieron teillä! Olen myös huomannut erakoituneeni liikaa ja karttavan "sielua ärsyttäviä" ihmisiä. Eli lyhyesti sanottuna pyrkinyt käärimään itseni pumpuliin sekä henkisesti, että fyysisesti. Silloinhan vaun tulee entistäkin herkemmäksi ja pienikin vastoinkäyminen pukkaa pois tieltä. 

Joten olen alkanut "kovettamaan ja siedättämään" itseäni. Henkisesti, että fyysisestikin. Fyysisesti siedättämään kehoani ja ruoansulatustani kaikelle, joita siitepölykauden takia välttelin kesällä. Mansikoita puskin kyllä suuhuni, ja niitäkin vain vähän huuhtelin, kehoa on hyvä välillä totuttaa vieraisiin mikrobeihin. 

Nyt kun pujo on tarpeeksi itseään tuuleen ravistellut, olen voinut syödä taas raakoja porkkanoita. Kesällä ne menivät ristiallergian takia vain keitettynä lautaselle. Nyt rouskuttelen niitä oireetta niin suurella ilolla että! Usein syön juuripäästä enimmät ja loput pilkon tikuiksi. Yhden paikan olen saanut hajotettua porkkanalla... Koko elämän vatsaoireet ovat heikentäneet hampaita, että pitää olla varovainen...

Olen yrittänyt myös lisätä enemmän hedelmiä, banaaniin vatsa on aika hyvin jo tottunut, yksi kun tulee syötyä jogurtin seassa melkein joka päivä. Tänä viikonloppuna olen leikannut appelsiinista "veneitä" ja syönyt yhden siivun välillä jälkiruoaksi. Oijoi, että nekin on nyt hyviä! Tein perjantaina pitsaa ja teki mieli tehdä omppupiiloja (omenanpalasia kanelilla voitaikinaan piilotettuna), mutta tiesin, että ahmisin ne kuitenkin kaikki. Kohtuudella nyt hei...

Henkisesti olen itseäni treenannut katsomalla Vera Stanhope tutkii -sarjaa. Se on todella hyvä sarja, etenee nopeasti, kuten tykkään. Liikaa ei pohdita päähenkilöiden henkilökohtaisia asioita. Mutta tästä Veran persoonasta... en vain tykkää ihmisestä joka on ilkeä, tiuskii ja purkaa omaa turhautumista huutamalla läheisilleen. Tiukka ja napakka ote rikollisia kohtaan ei haittaa! Onneksi tuntee paljon myötätuntoakin muita kohtaan, muuten en jaksaisi varmaan katsoa. 

Katsoin ensimmäiset jaksot äänettömänä, hänen ääni on yksi ärsytyskynnyksistä. Asiaan on ihan oikea syy, menneisyydessä oli ihminen jolla oli samanlainen ääni, ja voi luoja, että hän olikin ilkeä, suorastaan wittuileva ihminen! Nuorempana sitä vain ihmetteli ja antoi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on antaa toisen käyttäytyä noin! 

Suuni osaan pitää kiinni, mutta sanatonta reagointiani on vaikea piilottaa. Jos voisin singautella salamoita, sen tekisin, ja hyvin tekisinkin!💣💥 Bloggerin hymiöistä ei löytynyt salamoita, saa mennä nuo nyt 😁. Nyt olen siedättänyt itseäni tarpeeksi ja pystyn katsomaan ihan kuulokkeillakin. Tai sitten hän on lauhkeampi välillä, viime jaksossa oli taas yksi myrskyn merkki...

Viikolla päätin kokeilla poistumista omalta mukavuusalueelta ihan henkisesti, että fyysisesti samalla kertaa. Tahdoin kampaajalle. Katsoin keskiviikkoaamuna että entisellä vakikampaamolla on leikkauksen mentävä aukko kalenterissa. Se remontoitiin viime vuonna ja on yhtä suurta salia, en tykkää.... Päätin, että kun olen muutenkin lähdössä asioille, käyn ensin tuolla paikan päällä. Jos kukaan ei ole tuota aikaa varannut, otan sen. Ei ollut, joten istuin odottamaan vuoroani. Yhtäkkiä tuli olo, että tämä ei ollut hyvä idea. Tuntui, että pitäisi keksiä joku tekosyy ja häipyä! Läpsin itseäni henkisesti naamalle, että nyt rauhoitut ja pysyt persiilläsi! 

No, olisi pitänyt uskoa vaistoaan ja häipyä. Kampaaja oli sama kuin viimeksi. Nainen, joka ei leikannut kuten halusin, ja kuka tyrkytti koko ajan tuotteita. Kyllä siinä hienosti sain siedätystä kun tunti piti pysyä sillä persiillä ja kuunnella taas kuinka huonokuntoiset hiukseni ovat ja mitä kaikkea niille pitäisi tehdä. Taas oli napsaista vain pari senttiä, mutta jos maksan noin 60€, pitää se myös näkyä!

Nyt olin tiukkana ja oikein näytin, että kun kerään hiukset taakse kiinni, pitää nyrkistä roikkua hiuksia vain muutaman sentin. Oli rykiä vastaan, mutta kollegan vierellä olo esti varmaan suurimmat vastaväitteet. Taas kannettiin kaikenlaista purnukkaa pöydälle tyrkylle. Yritin epätoivoisesti katsella mistä löytäisin lukemista, mutta kaikki lehdet oli kannettu muille pöydille. Olipa se pitkä tunti kuunnella sitä jaaritusta, itse vain ynähdin jotain välillä. Sain taas kuvan, että on paljon vakituisia asiakkaita hänellä. Katsoin jälkikäteen netistä: kalenterissaan aika tyhjää. Oli vimonen kerta kun olen niin malttamaton, että menen tuonne! Omassa lempikampaamossani ilman ajanvarausta-mahdollisuus on vasta ensi kuussa. Tykkään mennä kampaajalle juuri silloin kun itselle sopii...

Lähtiessä oli kuitenkin voittajafiilis! En lähtenyt viitta hulmuten ja kirosanoja lennätellen pois. Istuin ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja harjoitella rauhoittumista. Käyrästä näkyykin hienosti kun pulssi nousee kun näin kampaajan. Vähitellen laskee ja putoaa enemmän kun astun kampaamosta ulos. Suuntasin tietenkin ensimmäisenä veskiin, taas sain kummallisen keskijakauksen... Päätin palkita itseni leivoskahvilla kun keskiviikkokin oli. 

Eilen päätin, että oli taas aika käydä vähän sosiaalisoitumassa. Kaupungissa oli pari ilmaista tapahtumaa, jossa kävin harhailemassa ihmistungoksessa. Jestas, että olinkin väsynyt takaisin päästessäni. Neljä tuntia olin vain liikenteessä. Askelia tuli mittarin mukaan reilut 7000, pyöräilykilometrejä 12. Ehkä olin enemmän väsynyt henkisesti. Venetsialaisia vietettäisiin vasta illalla, mutta minä juhlin jo päivällä. Nautin torilla viimeisen leivoskahvin. Huomisesta lähtien alkaa monenlainen paasto joulua kohden. Kukkaro liimataan ja nidotaan kiinni, kääritään vielä rullalle ja piilotetaan kiuaskivien alle. (Saunaa en ole tänä vuonna käyttänyt vielä ollenkaan.) Huomenaamulla voisi käydä vaa'alla. Jos ennen seitsemää kuuluu jäätävää kiljumista... se olen vain minä 🙋.

Lisäänpä vielä unohtuneen kipaleen, Kisu laulaa Sunday Morning suomen versiona.

Ups...

Suurempia miettimättä napsailin vastauksia... Oho, pitänee testata vähän positiivisemmalla mielellä 😏. Piti ihan etsiä millainen Nyyti on. No, eipä tuo kauhean kauas mene matalampina päivinä. 

En muista enää suoraa linkkiä, mutta löytyy kun laitat kuukleen Muumitesti ja valitset Punaisen Ristin kaveritestin. Tein sitten Muumisivujen oman testin kuka olisin heidän mielestä:

Öö, keitä nämä olivatkaan 😮... Aha, no minä en kylää varastele mitään! 

Mutta nyt etsimään jotain päälle, osaisinkohan tänään pukeutua niin ettei palele, eikä tule kuuma. Tänään ajattelin lähteä "ihmisten ilmoille", kokeilla vähän yli oman mukavuusalueen... 

Paistaa se päivä risukasaankin!

Jo on ehditty käydä samaisesta maasta taas koputtelemassa.... Hus pois, täällä ei ole ketään kotona!

Polttelin sunnuntain retkellä yhden paperin, johon olin kirjoittanut myös päähänpistosta toiveen paremmasta onnesta elämässäni. Maanantaina kävin mutkan hautausmaalla, mitään en tainnut toivoa siellä, olin aika hiljainen. Illalla kaulalla ja päänahassa tuntui, että olisi saanut olla päivällä ehkä enemmän vaatetta. Nuokuttelin koko illan.

Keskiviikkona alkoivat asiat mennä paremmin. Piti käydä kahdessa kaupassa. Toisessa oli pullatarjoilu ja toisessa makkara, kyllä kelpasi sitten hieman pyöräillä pitemmän reitin kautta kotiin! Torstaina pyykkäsin paljon ja kaivelin kaappia, halusin pitää ajatukset muualla...

Ok, minä herkästi puhun tietyistä asioista aika suoraan. Eli jos olet siveä ja herkkä intiimeille paljastuksille, kannattaa lukeminen lopettaa tähän 😌.

Eilen oli sitten se päivä, jota olin useamman päivän todella jännittänyt. Keski-ikä on saanut kroppani varsin sekaisin. Niveliin, hermoihin (siis niihin, jotka puikkelehtivat lihasten joukossa) ja varsinkin limakalvoihin on tullut paljon muutoksia. Siksi niitä hormooneja yritetään tykittää takaisin kehooni. Olen tässä miettinyt, että jos en olisi ollut niin vastentahtoinen, ja olisin aloittanut niiden käytön jo ensimmäisten pahimpien oireiden alkaessa, olisinko paremmassa kunnossa? Varmasti.

Eli kaikkein naisten innolla odottama papa-kokeen ottaminen ei ole onnistunut viime vuosien aikana kovin hyvin. Vähemmän sivistyneenä olisin saattanut huutaa ja sadatella viimeisillä kerroilla. Edellisellä kerralla se ei onnistunut ollenkaan ja viimeisimmällä tutkittiin vain muuten kun sanoin, että papan seulonta-aika olisi kuitenkin pian. Oli nuori lääkäri, eikä halunnut kiduttaa enempää.Nyt kuitenkin tuo hermojakin kiristävä hormoonien edestakaisin kokeilu on tuottanut tulosta ja ilmeisesti oikea annostus on saavutettu, melkein. Päästin pienen vaimean kiljahduksen yhdessä kohdin, sen verran vielä sattui. Kiittelin näytteenottajaa vuolaasti, mutten enempää vaikeuksistani kertonut. Hänhän ottaa noita useamman kerran päivässä, joten osaa asiansa. Kieltämättä luotin enemmän tähän paikkaan, kuin terveyskeskuksen hoitajiin ja lääkäreihin. Koskaan ei ole noissa seulonnoissa ollut ongelmia. Epämiellyttäviähän ne aina ovat olleet, mutta enemmän henkisesti, kuin fyysisesti. 

Olin suunnitellut meneväni suoraan kotiin tuon jälkeen (kippuraan itkemään), mutta nyt päätinkin suunnata kaupunkiin! Menin suoraan suht kalliiseen kahvilaan. Viihdyn tuolla aina todella hyvin, mutta on aika kallis, joten harvemmin käyn. Melkein kymppi katosi nytkin. Tällä kertaa otin varsin kalliin leivoksen, ja se oli todella hyvä! Yksi leivos tuolla oli kerran niin pahaa, että viereisessä pöydässä oleva jätti puolet syömättä. Katsoi ihmeissään kun minä sinnittelin omani kokonaan, pihi kun olen 😁. Nyt söin leivokseni niin hitaasti kun kehtasin ja jokaisen lusikallisen täydellä nautinnolla.  Hauskasti tuossa aktirannekkeen kaaviossa näkyy kun sydän hakkaa hurjasti (130), vähitellen laantuu ja leivoksen kohdalla (66) tippuu täysin 😂.

Olin ostanut illaksi yhden lonkeron, jos olisin ihan kireällä kuin viulun kieli. Hyvää syötävää olin varannut myös. Ihan kiva oli rentoutua vielä kotonakin. Viime yö oli kuitenkin aika levoton, mutta en aikonutkaan tänään mennä mihinkään. Olen alkanut taas neuloa sukkia jonnekin hyväntekeväisyyteen, ihan sopivaa hommaa näin puoliuniselle. Ehkä luen myös jotain. Huomenna, jos on hyvä ilma, käyn pyöräilemässä. Pujoa on ilmassa enää niin vähän, että en tarvitse enää lääkitystä. Tänään rouskuttelin jopa porkkanaa, ai että oli ihanaa! Nyt taidan ottaa nokoset, aivot sakkaavat taas jotenkin 😴.

Edit: kommentointilootakin on nyt auki 🙈🙊...

Hello!

Laitoin blogin muutama tunti sitten näkyväksi taas. Heti oli etelä-koreasta (tarkoituksella pienellä) käyty kurkkimassa. Pitäisi olla välittämättä, mutta minua nuo häiritsevät. Ehkä johtuu kun olen vähän koko elämäni tuntenut tietynlaista turvattomuutta. Tuokin tuntuu kuin joku kävisi jatkuvasti kokeilemassa ovenripaa. Tai koputtelemassa seinien vahvuuksia. Hmph.

Valmistelen tässä muonaa samalla, niin kävin vain raportoimassa turhaumuksiani ja päivittämässä pyöräilykilometrejä. Harmittaa kun en huomannut kun tuhat kilometriä tuli täyteen, ehti tulla tuhannen lisäksi yhdeksän kilometriä. Muistin kuitenkin asian kunniaksi lisätä renkaisiin ilmaa. Kumman tiiviitä nykyiset renkaat! Koputanpa varalta puuta. Eli päätäni 😝. Viikko on ollut hyvä, mutta siitä myöhemmin enemmän, vatsa kurnii!

Blogi sulkeutuu

loppuviikoksi. Blogissani vierailee ympäri vuorokauden satoja botteja enimmäkseen Etelä-Amerikan ja Aasian maista. Onhan niitä ennenkin ollut, mutta nyt Googlen työntekijätkin ovat käyneet sivuillani muutaman kerran kurkkimassa (mistä kyse). Yritin poistaa postaukset näkyviltä, muttei auttanut. Usein on auttanut kun suljen hetkeksi. Sivuillani on kielto boteilta ja se ei pitäisi näkyä hakukoneille, eli ei kai hyviksiä ole. Nehän etsivät usein jotain porsaan reikää tai muuta mahdollisuutta ilkeyksiin. Minua nyt vain häiritsee asia 😠. Eipä täällä muita sitten paljoa käykään 😂. Illasta yritän muistaa sulkea, ehkä sunnuntaina palaan sitten asiaan. 

Ooh mikä viileys!

Eilen oli niin ihanan viileää, että tein pizzaa! Selasin kalenteria, pizzaa olen tehnyt viimeksi toukokuussa. En muista miksen lämmittänyt uunia kesäkuussa, mutta heinäkuussa se ei tullut mieleenkään... Pakkasessa ei ollut kuin kreikkalaisesta salaatista poimittuja fetajuuston paloja, oliiveja ja punasipulia. Lisänä vähän tölkkiherkkusieniä ja muutama siivuttu kirsikkatomaatti. Ja aurajuustoa, sitä oli liian vähän jäljellä! Oreganokin melkein loppui kesken, onneksi oli kuivabasilikaa. Juustoa olen viime aikoina vähentänyt reilusti pizzassa, mutta nyt laitoin niin, että sulaneenakin näkyi. 

Olin niin ajatuksissa, että maltoin antaa paistuakin kunnolla. Ihan hyvää tuli, ehkä mausteita olisi voinut olla enemmän. Mutta nälkä lähti. Ai niin, oli siinä loput jostain salaatista poimittua tonnikalaa, pakasteesta sekin. Sen olisi voinut jättää pois, onneksi vain parissa kohdin oli niin paljon että maistoi. Jauheliha ja tonnikala on joita en enää pizzaani halua 😝. Tykkään myös ohuesta pohjasta, ja pyöryydestä 😌. Ns. peltipizzat ei enää maistu. Mokomakin hifistelijä 😆.

Mietin kovasti pitäisikö paistaa myös vanhat torttutaikinapalat ja piilottaa omenanpaloja sisään, mutta laiskuus oli niin voimissaan. Ihan hyvä sinänsä. Perjantaina vedin nassuu paljon tummaa suklaataa. Nyt pitää paastoilla kaikesta hyvästä jonkun aikaa. Masurukka ihan ympäriämpärisekaisin.

Tänä aamuna piti isoon metsään käydä pyöräilemään. Jos kävisi hieman mustikoita poimimassa.Vatsa oli vähän pahalla päällä. Tuumasin sitten, että jos kävisin kirjastossa ja tullessa kaupassa. Vatsa mölysi vastaan. Ehdotin sitten, että jos edes lähimetsää kiertämään? 

Onneksi päädyin pikkumetsäilemään, sillä siellä oli ihanan rauhallista. Mietin lähtiessä onko liikaa vaatetta, siltä on tuntunut viime päivinä... No, ei! Melkeinpä olisi saanut olla pipo ja hanskat, vähintään pieni huivi kaulalla. Ihanan viileää! Mietin siinä lähtiessä niitä mustikoitakin, mutta muistin tämän vanhan artikkelin... Metsän eläimille pitää jättää ruokaa, ne ei voi vain kävellä kaupan pakastealtaalle! Kerta... 

Päädyin sitten istumaan vähän syrjäisemmälle penkille. Siinä silmät kiinni vain kuuntelin kun haavan lehdet lepatti tuulessa. Olin niin onnellinen hetkestä 💓.

Nypityttää

Tällä viikolla olen ollut usein vihainen. Ihan oikein kunnolla ärtynyt. Useinmiten melkein ilman syytä, kimpaantunut pienistäkin jutuista. Kiukku on hieman lauhtunut kun olen jäänyt miettimään mikä nyt oikein risoo? Se tuntuu tulevan jostain tuolta pään takaa ja leviää koko päähän, se tunne kun oikein jurppii. Joskus vatsan ongelmat saavat aikaan päänkin myllerryksiä. Nyt ei tunnu siltä.

Sitten muistin, että annostelen nyt itseeni kahta hormonivalmistetta ja sehän nyt ennenkin on saanut aikaan varsinaisia pään myllerryksiä. Jos tapanani olisi rikkoa tavaroita tai heitellä niitä (liian pihi siihen 😂), olisin jo varsinainen ammattilainen siinä. Olen nyt vain tyytynyt jupisemaan itsekseni. Ja pureskelemaan hampaita yhteen. Olen hyvin tietoinen leukalihaksistani kallossani nyt 💀...

Toisaalta syynä voi olla, että olen hyvin turhautunut nyt. Helteiden aikana vannoin aloittavani vähän ja vaikka mitä, mutta mitään en ole oikein saanut aikaan. Lisäksi taloon on tullut kai uusi asukas ja hän polttelee yöaikaan parvekkeelaan kaikenlaista kummallisen hajuista. Lisäksi joku on innostunut polttelemaan yöllä nuotiota jossain kauempana, josta se ujuttautuu ilmanvaihtoaukkoihimme. Herään melkein joka yö johonkin kummalliseen tai muuten ärsyttävään hajuun. En ole viimeisen kuukauden aikana nukkunut montakaan yötä hyvin. Ja kun se heinäkuukin meni puoliunilla. Alkaa olemaan mitta täynnä tässä asumisessa!

Halusin mennä jo kampaajalle, koko heinäkuun sitä odotin. Nyt kuitenkin huomasin, että lempikampaamossa on vielä kesä, ilman ajanvarausta pääsee vasta ensi kuussa. Lempikampaajallekin on samanlainen jono. Voi ärrin purrin. Tänään kyllä olisi liian lämmin siellä kaavun alla istumiseen. 

Pelkään vain että hirmuhelteet palaavat takaisin. Huomenna pitäisi olla taas viileää, sadetta myös kyllä. Olisin tänään halunnut tehdä jo pitsaa, mutta siirtyypä sekin taas. Monta asiaa olen viime päivinä joutunut siirtämään tai luopumaan. Kuin universumi koettelisi kärsivällisyyttäni... Turhapa siinä sitten pyristellä vastaan. 

Shouldn't, couldn't, wouldn't

Tänään ja eilen on tullut monta "syvällistä" ajatusta hommatessa. Kuuntelin samalla kuulokkeilla nettiradiota ja muutamat kappaleet toivat erilaisia ajatuksia päähän. Jotkut laittoivat miettimään mitä ajattelisi sitten siinä viimeisellä hetkellä. Monet kuulemma kuolinvuoteellaan harmittelevat mitä jäi tekemättä. Minulla on usein tullut mieleen, että itse taitaisin enemmän miettiä mitä olisi voinut jättää tekemättä. Elämä olisi varmaan ollut erilaista, parempaakin, jos olisin jättänyt tutustumatta tiettyihin ihmisiin. Esimerkiksi exään. Olisin varmaan paljon positiivisempi, avoimempi. Parin viimeisen exän jälkeen minusta tuli hyvin varovainen tuntemattomien suhteen...

Joihinkin asioihin en usko voinneeni vaikuttaa. Asiat, jotka vaikuttivat ratkaisevasti elämäni suuntaan. Esimerkiksi vanhempien vakavat sairastumiset. Tai olisin voinut tehdä kuten jotkut tekevät, jättää heidät vain oman onnensa nojaan, jatkaa elämääni kuten ennenkin; kyllä valtio omistansa huolehtii... Mutta kun sitä on kiltti tyttö ja pysäyttää elämänsä auttaakseen kaikin tavoin.

Mietteisiin vaikuttaa varmasti myös kirja masennuksesta, jota olen vihdoin ja viimein lukemassa. Helteellä ei jaksanut ajatella, eikä pohtia mitään negatiivista enempää. Siinä kysytään onko valmis jättämään kaiken kärsimyksen ja tekemään kaikkensa että oma elämä alkaa olla hyvää? Onko valmis ottamaan uuden suunnan vai valitseeko tutun ja turvallisen, muttei hyvän tien?

Puuhailun jälkeen söin ja istahdin tutkimaan Ylen nettisivuja. Hihittelin pienelle koiralle, joka ajoi paaaljon isomman karhun pois kodistaan. En tiedä luinko sitten Purran puuhista, mutta yhtäkkiä tuntui voimakas paine ylhäällä rintakehässä ja tuli hassu olo. Säikähdin ihan kunnolla ja hipsuttelin viereiselle sohvalle pötköttämään 😨. Tutkin kädessä olevaa aktiranneketta, pulssi oli vain 74, mutta tunsin kuitenkin, että sydän jyskytteli voimakkaasti.

Mietin siinä, että tässäkö tämä sitten oli, oliko moiset ajatukset johdatusta? No, ompahan puhdas koti jos tähän simahdan, tuumasin ironisesti. Kun outo olo meni ohi, mittasin vielä verenpaineen, sehän ilmoittaa, jos pulssin rytmeissä on jotain häikkää: 102/68 ja 74. Hmmh. Olin ajatellut meneväni suihkuun vasta huomen aamulla, mutta päätin mennä jo nyt. Eipähän löydy likaista kroppaa jos huonosti käy 😂. Äidiltä opittu, lääkäriin ei mennä likaisena ja aina puhtaat alushousut kaupungille lähtiessä!

Olo normalisoitui suihkussa, mitä nyt väsyttää vähän. Väsyttänyt on nyt ihan liikaa, tympii kun ei jaksakaan puuhata kuten ennen helteitä. Voiko kunto laskea näin parissa kolmessa viikossa? Hmph!

Lopuksi ajatuksia herättänyt kappale:

I am a simple man, and I'm on my way

To whatever lies ahead while ageing day by day

And I don't know where I'll be next

Or if I'll be at all, I'm not privy to life's protocol

And I'm not seeking gold, I don't look for fame

That's all in my past now, it's another game

Though I no longer need the things I did before

I can't help but think there's so much more

Tell me what you're thinking

This I want to know

Maybe you could stay

I am so alone

Lay down, lay you down upon this bed

I feel heavy, and the night is taking over

There's no moon up in the sky

We can sleep until it's light

Let the darkness be our blanket

I'm no sinner man, though I make mistakes

Weaving in and out of touch and doing what it takes

To be lucid, warm, and happy whenever I can

It's no promise, but it's my loose plan

Tell me anything, if you'd be so kind

Take me away from this restless mind

Lay down, lay you down upon this bed

Today has been a long and endless journey

If you think that it's all right

We could dream right through this night

Let the darkness be our blanket

You are so composed, you know how to live

True to yourself and always ready to forgive

And you make it seem so easy, almost like it's fun

Must be peaceful when your day is done

The sun is setting once again

It won't be back for hours, so until then

Lay down, lay you down upon this bed

I feel heavy, and the night is taking over

There's no moon up in the sky

We can sleep until it's light

Let the darkness be our blanket

Hey, lay down, lay you down upon this bed

Today has been a long and endless journey

If you think that it's alright

We could dream right through this night

Let the darkness be our blanket

Lay down

Jihaa!

Heräsin pissille vain kerran viime yönä. En avannut ikkunoita ollenkaan. Kokonaan heräsin vasta viiden jälkeen, kävin kai hereillä aikaisemmin, mutta käänsin vain kylkeä ja kroooh! Tuuletin tunnin ja suljin hetkeksi, lämpö ei noussut kuin +25 asteeseen.

What a wonderful feeling! 

Tästä se normielämä alkaa, hyppikäämme vaikka tasajalkaa!

Vihdoinkin

Tuntuu kuin olisi ollut jossain unessa, painajaisessa, viimeiset kaksi kolme viikkoa. Vielä on sisällä +27, mutta eiköhän se pikkuhiljaa laske. Mieli on kiikun kaakun tuon tuulettamisen kanssa. Ei haluaisi päästää koskeutta sisään, mutta kun viileä tuulahdus tuntuu niin ihanalta tuolta ikkunan raosta! Valitettavasti liikenne on yhä kova ikkunan alla, eli vaikkei pöly sateen ansiosta sisään nousisikaan, mutta pakokaasut kyllä. Pakko kohta sulkea akkunat. 

Mietin myös yötä, lupaa sadetta ja ehkä ukkostakin. Ikkunanlaudalle voi viritellä muovisuojaa, mutta jos se sataa tuulen kanssa, kastuu ikkunan pielet myös. Entä jos ne turpoavat ja ikkuna ei menekään enää... hetki, nehän ovat nykyään metallia 😁. Hmm, mutta ikkunoiden väliset "seinät" ovat puuta. Jos jätän hieman raolleen. Vaikkakin olisipa ihana välillä nukkua ilman korvatulppia, ja meteliä! Jos yritän saada makkarin mahdollisimman viileäksi, sielläkin on yhä +27 😑, ehkä voisin silloin nukkua ikkunat kiinni.

Heräsin tänä aamunakin ennen viittä. Ihan karmeaan nälkään! Nukuin muutenkin todella huonosti. Yritin tuossa syödä vähän tuhdimman iltapalan, jospa nukkuisin paremmin ensi yönä. Aamulla vatsa oli, tietenkin, pitkästä aikaa sekaisin, eikä muutenkaan uloslähtö houkutellut. Olin kuitenkin voimakkaasti sitä mieltä, että liikkumaan pitää mennä! En ehtinyt kuin kuuden kilometrin päähän kun tuntui ettei nyt tämä oikein suju, väsytti älyttömästi. Käännyin sitten jo kauppoja kohti. Takaisin tullessa oli kova jano, join melkein puoli litraa kylmää vettä jääkaapista. Huh, siitä vatsa sitten oikein innostui, piti viettää tovi hotelli helpotuksessa...

Huomenna pääsee aloittamaan siivouksen, jihuu! Ostin uuden pölyhuiskankin, sellaisen taitettavan jolla pääsee pyyhkimään vaikka korkealta nurkan takaa. Tai kutitella salaa jotakuta 😝. Hitsit, että väsyttää jo... Jos asuisin omakotitalossa, olisin varmaan koko helteen ajan ollut hereillä vain öisin ja nukkunut päivisin. Etsin tänään Areenasta katsomista, mitään en oikein löytänyt. Yhden löysin joka aiheutti haikean huokauksen. Ehkä tällä viikolla voisi jo jatkaa ompeluhommia!

Vielä on kesää jäljellä, vielä on tukalia päiviä...

Huh ja puh! Viime yönä oli ihanan kylmää, olohuone oli viilentynyt oikein kivasti. Jätän nykyään makkarinkin oven auki, niin viileyden lonkerot kuikuilivat hieman sinnekkin. Olin jopa vetänyt lakanaa hieman päälleni. 

Aamulla sain pestyä kaikki sängyssä käyttämäni lakanat. Niitä onkin tullut nyt vaihdettua joka viikko. Onneksi niitä on monta! Minimalisteillahan saattaa olla vain kaksi... ei käy kateeksi nyt. Pesin myös kaikki kesän tekstiilit pois, nyt mennään syksyyn halusipa tai ei! En jaksanut vielä syksyisempiä laittaa, joten peitin sohvan ja nojatuolin resuisilla lakanoilla. Odottelen sitä viileämpää päivää, että jaksaa pölytellä parvekkeella. Siellä on koko heinäkuun ollut vähintään +27, enimmillään +32. Tai aamulla kun olen sinne kurkannut kaihtimien välistä. Koko hellejakson on makkarissa ollut kaihtimet kiinni ja pimennysverhot edessä. Minullahan on niin typerästi, että parveke on makkarin edessä, mutta sinne päästään olohuoneen kautta.

Lupasi onneksi taivaantutkijat, että huomenna olisi hieman viileämpää kuin viikonloppuna luvattiin. Olisi jo ihan oikeasti hyvä... Minua on alkanut yhä enemmän huimaamaan iltapäivästä. Aamulla olo on ihan hyvä kun on viileää. Huomasin kyllä eilisestä mittauksestakin, että alapaine on liian alhainen, silloinhan huimaa. Luulin vain, että minulla olisi verenpaine muutenkin koholla kun tunnen sydämen jyskäävän. Pitää nyt vain jaksaa odotella viileämpää. Huomenna pitää käydä kaupassa, jos siellä oleskelisin vähän kauemman aikaa. 

Plääh!

Kyllähän minä tiesin, ettei kämppä viilene päivässä, ehkei viikossakaan, mutta... Yksi ikkuna oli auki yön kuten ennenkin, mutta kun taas heräsin neljän aikaan, avasin kaikki luukut ja laitoin yhden hyrrän hiljakseen puhaltamaan vetoa. Aamulla sitten oli sen verran pilvistä, että sain vaihdettua lakanat. Keräsin myös lakanat muilta istuinpaikoilta. Laitan helteillä aina ylimääräiset peitteet sohville, nojatuoleille ja tuoleille pienemmät liinat. Ei muuten tohdi alasti niillä istuksia, yäh, hiki tarttuu. 

Puolen päivän aikaan piti lopettaa kun alakertalainen tuli tupakille parvekkeelleen. Tiskasin tiskit ja tein sitten pitkästä aikaa yhden lämpimän voileivän pannulla. Voi namskin vaikkei edes juustoa ollut. Löysin pakkasesta vain fetajuustoa (suolaa prhh...), pilkoin niitä neljä kappaletta vain. Tomaattia muutaman siivun ja pari kortta ruohosipulia, joka on alkanut kasvattaa vartta jääkaapissa, kun en ole syönyt sitä. Aika usein olen ovea aukonut kun vihreänä pysynyt 😁. 

Olin suunnitellut meneväni pyöräilemään hetkeksi ja ostamaan yhden maitopurkin tullessa. Sain laitettua hiukset, mutta sitten tuli niin väsy, etten jaksanutkaan. Yritin sitten hommata jotain, mutta ei... Tajusin sitten, että tänäänhän on sunnuntai! Jalkoja kivisti jotenkin niin, että päätin kellahtaa hetkeksi. Hups, nukahdin. Aukaisin välillä toista silmää, mutta väsytti niin, että vaivuin taas uneen. Yli tunnin pyörin unen ja valveen välillä. Herätessä olin ihan sekaisin!

Kivistää niin jalkoja ja nyt käsiäkin, tuntuvat kauhean turvonneilta. Tuntui, että sydänkin puuskuttelee, joten mittasin verenpaineen. 94/62/65. Pulssi oli ainakin alhainen 😏. Huomasin sitten, että ikkunoiden ollessa kiinni lämpötila on taas kivunnut +28 asteeseen, ihmekös kun on tunkkainen olo. En taidakaan tänään kokkailla vielä. Kaivan viimeisen valmiin ruoan sieltä. En varmaan huomennakaan kokkaa, kun TAAS lupaavat huomiseksi helleasteita. Prhh&%#¤!

Jos puhtauden jumaluudet suo

laitetaan kohta siivouksen tornaado liikkeelle 😜.
Eilen tylsistyneenä vähän leikin piirto-ohjelmalla, liekkö hikeä silmissä kuvaa tehdessä 😂.

Laulaen työtäs tee. Ain laulaen työtäs tee. 
Vie nauruun suusi niin kuin ukko kuukin taivallaan.

Ain riemuin hyräile. Käy työsi lomaan lepoon somaan laulain, iloiten.

Kun puuhaa paljon on, voit olla huoleton. Jos saatat tehdä työsi, laulain aamuin, illoin päivin, öin.

Laulaen työtäs tee. Ain laulaen työtäs tee.
Ain ovelasti viheltäin ja laulain työtäs tee.

"Ota vastaan mitä tarjoo elämä"

Heräsin taas neljältä. Löin akkunat auki ja pöhöttäjät päälle. Nukahdin puoleksi tunniksi. Näin unta, että olin jossain katsomossa...? Ihmisiä oli todella paljon ja joku nuori mies piti jalkaansa kummallisesti sylissäni. Juuri ennen heräämistä se osoittautui vain lämpimäksi pitsalaatikoksi. Olinko taas vain nälkäinen? Matkalla vessaan alkoi kaikua päässä Veikko Lavin kappale:

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan mitä tarjoo elämä

Eihän maailmassa suremalla mitään sa

Päivä päivältä vain lähestyypi maa

Ota löysin rantein, älä jännitä

Ota vastaan elämä!

Äitini tapasi tuota hoilata kun stressasin jotain. Itse kyllä oli ihan samanlainen turhan stressaaja 😁. Tänään lähden kesän päättäjäisiin. Käyn kalliimmasti kahvilla, bonuksia on tulossa enemmän, eli olen tuhlannut enemmän. Eli menen nyt tuhlaamaan ne etukäteen. Viisasta eikö vain 😃! Kämpässä on vielä 28 astetta ja aurinko paistaa koko päivän, eli en voi tuulettaa. Tulee kuuma kuitenkin. Uskon, että vasta huomenna viilenee. Jos viilenee kuitenkaan 😒. Ei jaksa enää istua yksin neljän seinän sisällä!

Minä täällä taas, hei...

Näyttää olevan tuo yhden ja kolmen välinen aika pitkästyttävä. Kiertelin hieman ympyrää kun vatsa kaipaisi enemmän liikuntaa... Mutta jo 10 minuutin laahustaminen sai hien pintaan ja jalat tuntuvat tonnin painoisilta. Ei jaksa. Heräsin jo neljältä johonkin, en tiedä mihin. Oli sen verran viileää, että vatsakin heräsi, ihan järkyttävä nälkä! Aukaisin akkunoita ja laitoin tuulettajat päälle, ja kellahdin takaisin sänkyyn. Mutta ei, vain käväisin unessa. Pakko oli kaivaa jääkaapista banaani. Eipä se uni tullut senkään jälkeen.

Huomasin, että pesutupa oli vapaa ensimmäisen tunnin. Laitoin sukkia kauhaan likoamaan ja esipesin rintsikatkin. Pyykkituvassa käytin koneen erillistä huuhteluohjelmaa hyväksi. Samalla pesin liesituulettimen suodattimen. Vedellä läträäminen on kivaa helteellä, mutten halua kosteutta sisälle ollenkaan. Oli niin kiva puuhailla taas jotain. Sisälle oli vain sillä aikaa kerääntynyt lämpöä niin paljon, että tiskaus jäi huomisaamuun.

Kävin lähikaupasta ostamassa vähän purtavaa illaksikin ja jäätelön palkinnoksi itselle, kun jaksoin taas vähän edes puuhailla. Oli niin nälkä taas jo yhdeksän aikaan, että söin mikrokeiton ja sen jäätelön. Istahdin sohvan nurkkaan ja hups, heräsin siihen kun toinen jalka kellahti selkätukea vasten. Liu'uin köllöttelemään ja nukahdin uudestaan. Taisin nukkua yhteensä tunnin! Olen harvinaisen helposti joka päivä saanut otettua nokoset nyt helteiden aikana! Ainut hyvä puoli. Voisin nyt kokeilla jaksaisinko lukea jotain. Jotenkin ei vain jaksa keskittyä mihinkään kovin pitkäksi aikaa. 

Olisipa tabletti, voisi käydä vanhoja kuvia läpi ja poistella turhia. Tämä läppäri tuntuu nyt kuumenevan niin paljon, ettei kovin kauaa viitsi pitää päällä. Ihailenpa hetken tätä ihanan raikasta kuvaa 👀