Puhtaan pakkasilman kaipuuta

On niin tyhmää, että kesäöisin tuulee harvoin. Siihen kun lisää helteen ja moottoripörrääjät, on ilma paksua ja vaikeasti hengitettävää. Tai ainakin minun kehkoni aivan kuin kieltäytyisivät vetämästä sitä sisäänsä, hengitän usein vain pintapuolisesti. Kuin pientä, lyhyttä läähätystä. Katsoin Ilmatieteenlaitoksen Ilmanlaatu-sivua, ja keuhkoni ovat oikeassa. Nyt vain on päivä, mutta paljoakaan ei tuule. Yäk.

Muistin sitten, että minulla on jemmassa tällainen ihanan "virkistävä" video. Ehkei minua kuitenkaan saisi noin ohuelle ja läpinäkyvälle jäälle, tai ainakaan ilman kuivapukua. Mutta oi, kun tekee mieli vetää raikasta pakkasilmaa keuhkoihin! Ehkä sitten aamuyöstä. Naapurirapun touhotäti seinän takana on alkanut herätä neljän-viiden aikaan ja herättää minutkin. Ei kolinalla, vaan ikkunan kautta tulevalla kahvin tuoksulla! Silloin avaan loputkin akkunat ja kiepsahdan kaarelle sänkyyni ja tuijottelen taivasta ja kuuntelen uusien varpusten sirputuksia. Emo yrittää kovasti houkutella niitä pois pesästä. Pesästä kuuluu vaan, että mutku mä en haluu -sirkutusta.

Tänä aamuna en jaksanut olla enää vain kotona, vaan lähdin todella aikaisin pyöräilemään kohti kauppaa, jossa on talvellakin viileä kahvila. Lounasaika ei ollut vielä, mutta ostin pientä muuta purtavaa ja viilensin itseäni siellä tunnin. Olin taas melkein ainoa asiakas. Ihanan virkistävä ilmastointi 💨😌. Kilometrejä tuli 19, mutta matkaan meni melkein puolitoista tuntia. Normaalisti sinne polkaisee alle puolessa tunnissa. Pitääpä muistaa merkata sivupalkkiin kilometrit...

Takaisin tullessa kello ei ollut edes yhtätoista, joten sisällä oli vielä yön tuuletuksen jälkeen niin viileää, että nukahdin sohvalle. Nyt sisä-, että ulkolämpötila onkin taas +28. No, kohta voikin alkaa tuijottamaan telkkua, unohtuu oma kurja elämä.

Minkä vaihdoehdon ottaisit mieluiten nyt?

Kun ei jaksa olla ulkona, eikä jaksa olla oikein sisälläkään... Päätin roikkua netissä kun silloin unohtaa olotilan helpommin. Tämän kertaisen ilon tarjoaa Windy.com, todella mielenkiintoinen sivusto. 

Olisitko nyt mieluiten paikassa  

A)  lämpötila +48 

B) lämpötila -71

C) lämpötila n. +27  (sateisilla alueilla alhainen lämpö näemmä)

Hmm... ihan jäin miettimään kun ei ole kokemusta kuin C-vaihtoehdosta 😄

Staying alive

Vielä hengissä. Kehon pitäisi tottua jo kahdessa viikossa helteisiin, mutta olenpa taas poikkeus sitten. Katsoin kalenterista, että nyt tuli toinen viikko täyteen kun sisälämpötila on yli +26. Nyt vajaan viikon makkarissa +28. Ihan liikaa minulle, joka olen tottunut tähän lämmitystä kitsastelevaan taloon, useimmiten makkarin lämpötila on +19 ja +20 välillä. Olkkarissakin useimmiten alle +22. Joten pää on aika "kuumennut" ja väsynyt. Huomaan välillä tekeväni kaikkea outoa, ajatus ei kulje sekunttia pitemmälle.

Välillä viileissä kaupoissa virkistyy ihan älyttömästi, välillä taas jähmettyy ja tekee mieli vain mennä lattialle makaamaan ja ottamaan tirsat. Useimmiten tulee tuo väsy. Aika monet myyjät vain hymyilevät kun leyhettelen puseroa hyllyjen välissä silmät lurpallaan. Nyökyttelevät ymmärtäväisesti kun mumisen, että ihanan viileää! 

Rahaa on mennyt ihan kamalasti. Luulin (kuten varmaan monetkin) että helteet kestävät muutaman päivän. Joten en varautunut siihen, että kotona kokkaus jäisi täysin tauolle. En edes muista milloin viimeksi olisin tehnyt itse ruokaa! Toissaviikolla? Ääh... Ei uskoisi, mutta on ikävä omia kokkauksia. Olen väsynyt siihen, että vatsa pömpöttää koko ajan ja kipuilee oudosti. En myöskään ole tottunut näin suolaisiin ruokiin, siitä varmaan jo maininnutkin. Jalat ovat turvoksissa, että nahka natisee. Tuntuu siis jotenkin... pinkeältä. 

Olen opetellut, että syön makeaa vain viikonloppuna ja kohtuudella, mutta eka helleviikolla söin usein jäätelöä. Jännästi kroppa kyllästyi siihen. Nyt on usemman päivän ihan tehnyt pahaa ajatus makeasta! Mieli haluaisi jätskiä, mutta onneksi puistatus estää ostamasta. Olen syönyt vain yhden tötterön ja yhden pehmiksen koko kesän aikana. Hinta melkein viisi euroa ja makukaan ei kummoinen. Pehmis piti ahmia minuuteissa kun alkoi sulamaan ja valumaan altapäin heti!

Makeita mansikoita olen kyllä syönyt! Hintavia, mutta kun niitä saa vain kesällä ja pakkasmarjat eivät ole sama asia. Parhaimmat ovat vielä osoittautuneet paikallisiksi! Tuleekohan sitten noilla kesytettyä se makeanhimo.

Ikävä on myös pitkiä pyöräretkiä. Ei tohdi kauas mennä kun äkkiä tulee huono olo. Jo yhdeksän aikaan aamulla voi olla tukalaa. Myös kotihommia ja siivousta on ikävä. Tykkään niin touhuta ja saada jotain aikaan. Voisi käydä kokeilemassa onko kellarissa vielä viileämpää. Viimeksi siellä haisi vain jonkun pahanhajuiset romut...

Jotenkin tuntuu kuin olevansa jossain painajaisessa, ulospääsyä ei ole näkyvissä. Vähän tulee mieleen korona-ajat... Säätiedotuksen mukaan helpotustakaan ei ole luvassa. Joka päivä näyttää helleaalto siirtyneen pari päivää eteenpäin... Ärsyttää olla kokoajan ärsyyntynyt!

Valitsin ihan tarkoituksella blogintaustaksi lumisen pinnan. Aaah, kun ajatteleekin raikasta pakkasilmaa 😌. Lopuksi video joka sai minut jostain syystä ihan reilusti kyynelehtimään, niin kaunista! Amerikkalaiset sisarukset (n. 16-17v.) liitää niin kauniisti! Siinä pitää vain luottaa toiseen noissa pariliidoissa... Että on ikävä syksyä ja talvea 😭.

Turvonnut kitisijä

Milloin nämä hՅlvetin hՅlteet loppuu, kysyn vain. Olen yrittänyt olla pois täältä sisätiloista, mutta aina ei jaksa kulkea kuin kulkuri maanteillä. Parina päivänä on jopa tuullut niin, että on saanut hieman viilentää tätä saunaa. Sain jopa tiskattua silloin hieman. Ensimmäiset päivät yritin olla aukomatta ikkunoita, ettei katupöly pääse sisälle. Se se vasta haiseekin. Mutta nyt on pakko yrittää edes öisin tuuletella. Onneksi nukun pätkissä, niin saan edes yhden ja kolmen välillä auottua akkunat ihan auki. 

Rahaa on mennyt paljon kun kotona ei jaksa kokkailla. Olen käynyt pitkillä laiskoilla pyöräilyretkillä ja syönyt kauppojen keittolounaita, onneksi alle 10€ vielä. Yhden kaupan kahvilaa on remontoitu ja siellä on ihan ihanan järkyttävän viileää 😁. Melkein yksin olen saanut siellä istuskella. Paitsi torstaina siellä oli jo muutama rakennusmies, niitä on tavallisesti paljon. 

Olen siis syönyt vain valmiita ruokia ja se näkyy. En käytä tavallisesti paljoakaan suolaa, mutta valmisruoissa sitä on. Olen siis aika turvoksissa. Ja kun nukkuu huonosti on silmätkin aika pallot. Jäätelöä on nautittu myös, joten sen sokeritkin paisuttanut varsinkin jalat pulleiksi löllöiksi. Kahvia olen juonut joka päivä parikin kertaa, että pysyisin jotenkin edes positiivisena, joten vatsa oireilee ikävästi. 

Nyt tuolle kaikelle pitäisi laittaa ns. stoppi. Sydän ei pidä kuumuudesta, eikä tuosta kaikenlaisesta turvotuksestakaan, jalkoja jo hieman särkee. Tänään ajattelin ostaa vimosen jätskin ja katsella vähän tarkemmin mitä valmisruokaa ostan. Sydänmerkki pitää aikakin löytyä. Tekisi mieli kyllä olla syömättä kokonaan, vain aamuisin tuntuu olevan nälkä. Paino on noussut, mutta toivottavasti se on vain nestettä. Tai lihasta, perjantaina pyörän matkamittari näytti yli 40 km. Ja käsivarret kirkuivat punaisena. Onkohan minulla jotain seitinohutta pitkähihaista puseroa... Pitänee johonkin suunnata kohta kun kello on vasta 7 ja ulkomittari näyttää +29 ja sisämittarikin +27. 

Lopuksi tällainen ihanan raikas kuva. Ah, muistatko sen ihanan kirpakan tunteen nenässä kun on tarpeeksi pakkasta, että vedetkin jäätyvät. Voi sniff, ikävä talvea!

Another day in... hell

Näiden helteiden piti kestää vain pari-kolme päivää, mutta epäilempä niiden kestävän taas ainakin pari viikkoa. Kroppani alkaa olla jo aika väsynyt. Lämpötila sisällä on koko ajan yli 26 astetta. Menee taas ainakin viikko tämän pätsin viilentämiseen sitten kun jos joskus nämä helteet loppuvat.

Yöllä ei voi tuulettaa, jos aikoo nukkua. Kaupungin nuoriso pitää siitä huolen, lähes jokaisella on mopo, mönkijä tai auto. Ja sillä sitten kaahaillaan edes takaisin ikkunan alla olevalla tiellä. Että vihaan täällä asumista. Tekisi mieli soittaa kaikki kirpparinpitäjät oven taakse: viekää kaikki ja loput kierrätykseen tai kaatopaikalle. Viime yönä yritin tuulettaa ja nukkua korvatulpilla. Ei auttanut, nukuin ehkä tunnin, parin pätkissä. Heräsin pari kertaa outoihin tuntemuksiin rinnassa. 

Kaipaan niin normaalia arkielämää. Kaipaan jopa omia kokkailujani, olen mennyt pelkillä eineksillä, kun ei täällä voi nyt kokkailla. Vatsa on nyt sekaisin, koska paria einestä lukuunottamatta niissä on jotain jota en saisi syödä. En käytä itse paljoakaan suolaa, joten kropassa on nyt vaa'an mukaan pari kiloa nestettä einesten suolan takia. Valitettavasti en hikoile herkästi Vain kun hermostun. En jaksa hermostua enää, on niin luovuttanut olo... 

Eilen sain hikoiltua hetken kun muistin, että pitäisi alkaa etsiä uutta läppäriä. Microsofthan lopettaa nykyisen Windowsin päivittämisen ja nykyiseen läppäriini uutta versiota ei voi asentaa, jotain puuttuu tms. en jaksa nyt sitä miettiä. Pitäisi osata ostaa sellainen, joka toimii tulevaisuudessakin. Ääh, ei kykene nyt miettimään asiaa, täältä päivityksestä.

Ulos en taida tänään jaksaa mennä. Jos jaksaisi mennä edes makaamaan lähirannalle, siellä ei vain ole montakaan varjoista paikkaa nurmikolla. Olen viime päivät hiljalleen pyöräillyt aamupäivät, ja iltapäivän köllötellyt hieman kauempana puiston nurmikolla puun alla muiden vanhempien ihmisten seassa. Kilometrejä on muka tullut 42. Eilen 24 km, mutta en nyt ymmärrä miksi, koska en mennyt kauaksi, onko mittarikin seonnut? Kello on jo yhdeksän, eikä vieläkään huvita syödä mitään, yököttävä ja vähän pyörryttävä olo. Päätäkin näemmä särkee. Sama kai se on lojua sängyssä, ajatus liikkumisesta ahdistaa.

Käristyskupoli. Siltä tuntuu. On ollut niin ihana kesä, kun ei ole ollut näitä helteitä. Onhan nyt toki ollut ehkä liian viileää eläinpienokaisia ajatellen 😔. Kestäisin tätä kuumuutta ihan mainiosti, jos sisällä ei olisi niin kuuma, mutta kun nyt jo seitsemän aikaan parvekkeella on +30 astetta ja sisällä +25. Ja tätä pitäisi jaksaa vielä muutama päivä. Sydän hakkaa kauhusta jo ajatuksenakin. Nauttikaa nyt täysin voimin te jotka helteistä oikeasti pidätte, minä nautin sitten talvella kovista pakkasista 😏.

Onneksi siivosin kovasti viikolla, voi rauhassa pitää ikkunat kiinni. Ei haise pöly. Vessa on viilein paikka ja sekin on aika siivolla. Alakertalaisen en ole kuullut imuroivan tänä vuonna kuin kerran. Pitää nyt ikkunoita auki, kun ei usko ettei auringon paistaessa sisään kannata ikkunoita auki pitää. Haju on aika kamala, varsinkin nyt kun ei tuule ja haju vain nousee ylös...

Tapasin maanantaina ihmisen jota olen yrittänyt vältellä. On muuttanut alueelle, jonka läpi mielellään menen. Enpä mene enää. Sain kiertoilmaisuin, tai ei oikeastaan sitäkään, kuulla taaas olevani... epäkelpo. Ihminen ei ole mitään, jos sillä ei ole aviopuolisoa. Nainen ei ole mitään, jos sillä ei ole lasta. Ihminen ei ole mitään, jos hän ei ole (vaki)töissä, tai eläkkeellä jos on eläkeikäinen. Olen siis varsin huono ihminen.

Hyvä puoli oli, että purin pahaa mieltä seuraavina päivinä siivoukseen. Sain jopa vietyä kirppikselle ja kierrätykseen jotain. Kaksi digiboxia ja yksi reititin lähti purettavaksi. Laitoin vanhan matka-tv:ni kaappiin. Olin viedä varastoon, mutta pelkään rikkovani sen siellä kun siirtelen tavaroita. 

Eilen tein pitkän hitaan pyörälenkin, 38 km. Kävin aamulla torilla kesän ensimmäisellä (ja ehkä ainoalla) tötteröllä ja puolessa välissä matkaa yhdessä kaupassa syömässä lounaan. Luulin ruokapaikan olevan täynnä, mutta sainkin syödä ihan yksin! Vasta kun olin lopettanut syömisen, tuli ja kävi pari vanhempaa miestä kahvilla. 

Illalla katsoin ilmaiskanavalta Queenista kertovan leffan. Viime yönä unessa minulla oli ihana homoystävä, jolla oli iso talo ja paljon ystäviä. Istuin joukkoon kuin hansikas käteen, oli ihanaa. Kunnes paikalle tuli vanha ystäväni, joka ei pitänyt ajatuksesta, että minä olen siellä. Heräsin juuri kun huomasin hänen alkaneen levittää minusta ikäviä juttuja. Ei huvittanut nukahtaa enää. 

Päätän narinaraporttini käristyskupolista tähän ja siirryn nauttimaan jääkylmästä vedestä, jäädyttäköön se liian vellovat tunteeni. Katsoin eilen myös hetken Star Trekin jaksoa vanhempansa menettäneestä pojasta, joka kuvitteli olevansa robotti, ettei tarvitse tuntea mitään. Olisiko kivempi elää, jos ei tuntisi niin paljon?

Jos metsään tahdot mennä nyt...

Huh huh. Nyt huomaa mikä ero on kun syö järkevästi ja liikkuu, kuin että liikkuu muttei syö järkevästi. Vaikka lihan kulutus on laskenut aika minimiin, paitsi kalaa menee enemmän, olen yrittänyt huolehtia, että proteiinia saan hyvin, tai ainakin kohtuudella. Tänä aamuna halusin ulos, pitkälle pyöräretkelle. Näemmä tuo metsässä polkeminen, tai käveleminen, tasaa noita angsteja. Tänä aamuna ei vain ollut  oikein mitään järkevää syömistä, tai ei vain ollut nälkä. Joku idiotismi vaivasi pääkoppaakin kun en edes kunnon eväitä ottanut mukaan, kuten tavallisesti. Banaani ja laihaa teetä, ja vettä. Nyt särkee pohkeita ihan p܏rusti.

Ennen lähtöä päätin tutkia karttaa kun olen kyllästynyt kulkemaan yhtä samaa reittiä ja toista reittiä pitkin voisin törmätä ärsyttävään henkilöön heti aamusta, kulkee koiransa kanssa juuri sitä tietä pitkin aamuisin. Huomasin sitten ohuesti merkityn, mutkittelevan tien. Mitä ihmettä... Ensin tuumin, että on yhden oudon pusikon läpi menevä oikaisupätkä, mutta se näyttää kyllä ihan ihmisjalkojen tekemältä, eikä siten olisi merkitty karttaan. Sitten katsoin tarkemmin, huomasin että se olikin kauempana kuin luulin. Hiphurraa, se on ulkoilureitti! Kartta, jota katselin oli vanha paperinen, tarkistin sitten ihan kännyn kartasta. On se siinä yhä. Hyvä kun ehdin kenkiä jalkoihini laittaa, kun oli kiire tutkimaan polkua. Siinä matkalla aloituspaikkaan sitten aivojen kartta asettui oikeaan kohtaan ja hokasin paremmin mistä se alkaa. Sehän on yksi oikaisupolku, jota olen tuhat ja yksi kertaa ohi mennessäni ihmetellyt mihin se vie! Se alkaa kohdasta, jossa lasketaan sillan alle, joten ajatus on usein pimeässä alikulussa, ja näin ihmettely sitten usein unohtuu. 

Oi voi, minkä satumetsän läpi tuo reitti veikään! Hiihtolatuhan tuo talvisin on, kuten kaikki metsäreitit joita olen kokeillut. Jännästi tuo reitti ohitti toisen paikan, josta usein kuljen. Se on kauppareissuni varrella. Talvisin siinäkin on latu. Usein olen ihmetellyt miksi tuolta metsästä tulee sulan aikana ei niin urheilijan näköisiä tyyppejä. Hehän vain oikaisevat tuosta kaupoille! Oi ja voi, olisipa minullakin lähellä tuollainen hiihtolatu 😔 .

Tuo reitti oli aika pitkä, jos sitä olisi seurannut kauemmas. Minä seurasin sitä vain siihen kohti kun päädyin tutummalle reitille, sinne omaan satumetsääni. Söin banaanini taukopaikalla ja jatkoin taas eteenpäin. Silmät nyt eksyivät muihinkin reitiltä poikkeaviin tienhaaroihin. Pysähdyin tutkimaan kännyn karttaa. Täällähän on noita reittejä vaikka kuinka paljon. Ne ovat eripituisia hiihtolatuja. Jos asettaisinkin itselleni nyt haasteeksi tutustua eri paikkojen ulkoilureitteihin! Mikä nimeksi: Mene metsään!, Poikkea polulta!... pitää miettiä. Löysinpä nyt ainakin reittejä jossa kuljeskella jos hirmuhelteet tulevat tännekin, oli tuolla metsän siimeksessä muuten välillä aika kylmä!

Nyt täytyy alkaa valmistamaan jotain ruokaa lihasta, muuten en saa yöllä unta, kalorivaje tuntuu yhä. Tein tullessa lämpimän leivän, johon piilotin pakastimesta vähän Koskenlaskijaa ja Aurajuuston muruja. Tavallista juustoa kun ei ole ollut varmaan kuukauteen, kieltämättä usein jo ikävöin sitä. Join tavoista poiketen vähän kahvia, kun oli niin nuutunut olo. Vähän luin uutisia kännystä ja sitten ajattelin hetkeksi oikaista sohvalle miettimään mitä tekisin. Hups vaan ja olin tippunut unen maailmaan! Hieman oli pää sekaisin kun sitten naapurin kolinaan heräsin. Ehkä vain puoli tuntia nukuin, mutta sikeää oli 😊. Pulssi oli laskenut paljon, koska paleli niin, että piti huivi ottaa harteille. Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta vatsa vaatii nyt murkinaa. Ja jalat takaisin sohvalle... Tämän viikon pyöräilykilometrejä on kertynyt 80 😵. Hulluja on monenlaisia

Vitamiineja vai alkoholia?

Nyt on lähikirjastot käyty läpi! Määrähän laski kuin lehmän häntä, mutta sainpahan käytyä läpi ne jotka kesällä ovat auki. Jos olisi auto käytössä, kävisin kaikissa lähikuntien kirjastoissa, vanhat pikkukirjastot ovat niin... ihastuttavia! Muistan kun opiskelin kaukana kotoa ja asuin pienehkössä kunnassa. Ei ollut varaa omaan televisioon, joten kirjastossa tuli vietettyä paljon aikaa. Olisipa jännä tietää kuinka monta kirjaa luinkin, tai ainakin lainasin, niinä vuosina! Nyt lukuinto on aika ailahtelevainen. Vein juuri eilen pari kirjaa takaisin kirjastoon kun ei vain napannut, ei jaksanut keskittyä. Pitäisi löytää joku helppo dekkari luettavaksi. Tänään piti pestä pyykkiä heti aamusta. Huomasin eilen illalla, ettei minulla ole edes yhtä koneellista likaisena. Toisena ajatuksena oli ollut, että pesen jonkun maton. Mutta sitten muistin puheet vesisateista. Ei järkeä kun kuivausaika oli vain pari tuntia. Parvekkeella ne eivät kuivuisi mitenkään sadesäällä. 

No, jospa ompelisin, tiistaina sain vihdoin leikattua repun kankaat. Mutta ei vain jaksa. Tällä viikolla olen pyöräillyt yli 50 kilometriä ja alkaa olla aika puhki olo. Pitäisi varmaan syödäkin vähän paremmin. Joten tyydyin vain tekemään pikaisen viikkosiivouksen. Huomenna taidan vain istua nokka kiinni ikkunassa jos ukkostaa. En ole nähnyt vielä yhtään ukkosta tänä kesänä. 

Pitäisi keksiä seuraaviksi täksi ja seuraaviksi päiviksi ruokaa. Pakkasessa on seitipaloja ja ehkä yksi kuorrutettu kalakin. Jauhelihaa paistoin sinne keskiviikkona. Pitäisi nyt vain jaksaa jatkojalostaa ne joksikin mielenkiintoiseksi. Ajatuskin siitä haukotuttaa. Tekisi mieli kokeilla miettiä sitä vaakatasossa, mutta tuskin unikaan tulisi kun ajattelisin kuitenkin vain syömistä. Keho selvästi vaatii enemmän energiaa!

Eilen mietin kaupassa ostanko perjantaiksi aikuisten limua (ahdistaa, syystä enemmän joskus...). Mutta kun kärryissä oli jo seitsemän euron edestä mansikoita... Päätin olla fiksu ja jättää alkomahoolin kauppaan ja syödä masun täydeltä mansikoita 😊.