Heinäkuu - talouden ja ruokavalion kiristys

Tässä kuussa on mennyt tavallista enemmän rahaa. Juhannuksen alla ostin paljon ruokaa, mutta tässä kuussa olen ostanut terveyteen liittyvää myös enemmän. Huomenna pitäisi taas käydä apteekissa, mutta hinnaksi tulee onneksi alle 20 €, sillä kuittaan nyt toivottavasti omavastuun. Laskin vähän, ja ehkä ehdin ostaa vuoden lopussa jemmaan ensi vuoden ensimmäisten kuukausien lääkkeet. Tai sitten käy kuten tänä vuonna, en voinut ostaa kun laskennallisesti paketti loppuisi juuri tammikuussa. Tai jotain tällaista, en enää muista. Kelan sääntöjä kumminkin.

Ruokavaliossakin olisi kiristämisen paikka. Ostin juhannuksena tavallista enemmän hyvää (sokeripitoista) ja sitä jäi vähän yli. Piti pari pientä lonkeroa juomani aattona, mutta ostinkin pikkurisen viinipullon (aaton)aattona. Sen siemailin ruoan kanssa perjantaina, niin ei enää lauantaina tehnyt mieli "juopotella" kun oli kiva mieli ja hyvää ruokaakin. No, nyt perjantaina join nuo lonkerot. Oli jäänyt myös pikkuruinen pussi sipsejä. Oi, kun maistuikin hyvältä aikuisten limut ja sipsit 😋. Olin aamupäivällä syönyt enemmän ja kaupasta vielä ostanut ison suklaakakkupalan, joten päätin etten syö illallista ollenkaan. Joten alkomahooli hujahti kivasti päänuppiin ja tämä tylleröinen oli hilpeä ja rento koko illan 😚. Teki kieltämättä hyvää...

Eilen illalla tein pari lämmintä voileipää pannulla (olisipa voileipägrilli), sisällään pakkasesta kaikkea suolaista (oliiveja, aura- ja pizzajuustoa...) ja jälkkäriksi suklaapatukka. On niin sokeri- ja suolakuorrutettu olo nyt, silmäpussitkit menevät kohta poskipusseina. Sokeri kerää nestettä ihan yhtä paljon kuin suolakin. Illalla katselin vielä Harry Potterin kuoleman varjelukset ykkösen, joten levoton yö ei ollut mitenkään yllätys. Aamuyöstä heräsin kun vatsa raivosi. Olin niin pahalla päällä.

Kehoni inhoaa sokeria ja tavallisesti en sitä paljoa pystykään syömään, nyt on vain ollut jotain ahdistusta kun sitä on niin tehnyt mieli. Iholla tuntuu heti kun sokerimäärä ylittyy, juhannuksen jälkeen oli kasvoissakin taas "sokerihuurretta". Kutsun sitä sellaiseksi kun on sellaista pientä ihottumaa. Pitää nyt pitää mielessä, että sokeri on myös oivaa ruokaa bakteereille, haavat paranevat huonommin. Jestas, että noita muutamia ötökän puremia nyt kutittaakin. Mäkäräisen purema näyttää aika pahalta vaikken ole sitä edes raapinut. Aamuyöstä se myös alkoi kutittamaan niin, etten sitten nukkunut kuin muutaman minuutin pätkissä seitsemään saakka.

Nyt loppuu kaikki höpöruoat! Myös kahviloissa ja ruokaloissa lorvimiset. Kesän tötterö/pehmis on kyllä syömättä, mutta lähes viiden euron hinta yhdestä pallosta ei kyllä hirveästi kiinnosta. Eivät edes ole sen parempia kuin kaupan jätskit. Kaupan Magnumit ovat kyllä parhautta, mutta tykkään syödä niitä enemmän kotona omassa rauhassa. Ah, sitä ensimmäistä raksakkaa haukkausta! Parhaaksi matkalla syötäväksi jäätelöksi on osoittautunut Lumoava suklaapilvi. Laktoositon, suklainen ja edullinen. Kilohinnaltaa edullisempi olisi Puffet-jäätelö, mutta laktoosittomat vaihtoehdot ei niin innosta, ja onhan sen syöminen vähän sottaista. Pingviini-tuotteita molemmat kyllä, mutta jos muutama vuodessa, ehkei sillä kovin monta luoꝉia osteta... Arg, ei saa puhua enää jätskistä, alkaa kuola valumaan!

Olen ilokseni saanut totutettua ruoansulatusjärjestelmäni hyväksymään taas salaatit. Leivän kanssa menee useinkin tomaattia tai kurkkua, mielummin erikseen, ei yhdessä. Pieniä salaatteja olen myös natustellut. Perjantaina ostin ensimmäisen pienen mansikkarasian. Kallishan se oli, noin 22 € kilo. Mutta samoissa hinnoissa ovat helmitomaatit talvella, heikkouteni! Ne ovat vain niin hyviä, kerran kuussa raaskin ostaa viikonloppuherkkuna! Nyt ovat onneksi vain jotain 12 €/kg. Kuitenkin halvempia ovat tavalliset tomaatit (n. 2€/kg), ne ovat vain välillä talvella niin pahoja. Usein ostankin Xtra-tomaatteja talvella. Ovat ns. 2 luokan tomaatteja, mutta ihan ykköslaatua. Ovat hieman erilaisia, vähän kuin EU:n kielletyt kierot kurkut... Onkohan minulla nälkä kun ruoasta vain puhun 😁.

Siis lyhyesti, terveemmät elintavat taas voimaan! Menenpä tästä nyt syömään... 

Säiden oikullisuus

Piti ihan tavata tuliko sana oikullisuus kirjoitettua oikein. On tämä suomi niin vaikea kieli, että näin ihan supisuomalainenkin saa välillä usein miettiä miten ne sanat taipuu! Asiaa helpottaa kun sanoo sanan ääneen ja "maiskuttelee" tuleeko se oikein, eli kokeilee mikä versio kuulostaa oikeimmalta. Välillä väsyneenä saatan kuitenkin päätyä johonkin kummaan valintaa. Tekisi niin mieli tutkituttaa tuo pääkoppa kun se jähmää välillä niin paljon, tehnyt sitä toki aina. 

Piti minun tehdä sitä ja tätä tällä viikolla, mutta säätiedottajat varoittivat hurjista ilmoista useammalle päivälle, mutta päivien lähetessä ilmat sitten paranivat. Välillä torstaille luvattiin vettä, mutta loppujen lopuksi ei tullut pisaraakaan. Sain pestyä joitain kodin tekstiilejä. Mattoja ajattelin pestä ensi maanantaina, mutta vettä ja tuulta lupasivat, joten peruin tupavuoron. Nyt sitten luvataan vain sunnuntaiksi, ja enpä yhtään ihmettele vaikka tuokin "kamala myrsky" hiipuu tihuutteluksi...

Piti perjantaina käydä siellä kauimmaisessa kirjastossa, mutta kun lupasivat vesisadetta iltapäiväksi, päätin siirtää sen ensi viikolle. Eilen aamulla sitten eivät luvanneet sadetta ollenkaan. Lähdin sitten käymään varalta vain hautausmaalla, kun sinne päästäkseen suurin osa matkasta menee bussissa istuessa. Pysäkille polkiessa näin jossain kauempana kuinka vettä tuli kaatamalla. Sellainen ohut kaistale, mutta voimalla näytti maahan tippuvan. Samalla muistin, että sateenvarjo jäi kotiin. Matkalla ei kuitenkaan satanut ollenkaan.

Sain istutettua kukat vanhempien haudalle varsin tuskattomasti kun muistin olla rauhallinen ja hengittää takin sisään. Olen tuskaillut kun hiukset ovat liian pitkät, mutta nyt niistä oli hyötyä kun roikkuivat kasvoilla! Pari verenimijää ehti nahkaa koetella, mutta yksi pikku p𐊊rulainen pääsi puraisemaan palasen ja sitä nyt välillä kutisee niin ärsyttävästi. Mäkäräiset %¤#*!

Kävin sitten laitakaupunkiin päästessäni syömässä yhdessä kaupan kahvilassa keittolounaan. Kiva yllätys oli jälkiruokana pieni keksi, minä rohmusin kaksi... Olin niin hyvällä mielin, että päätin jäädä pyöräilemään, kotona tulee istuttua ihan tarpeeksi. Kiersin hieman kaupungin laitaa ja palasin takaisin kaupunkiin päin parin kirjaston kautta! Ensimmäinen oli hurjan pieni, sellainen vanha, jonka lattialla olisin varmaan 40v nuorempana viettänyt monta tuntia viikossa... Niin suloinen ja kotoisa! Siellä oli yllättävän paljon väkeä ja minulla vatsa vääntelehti niin, että päätin siirtyä pienen tutkailun jälkeen ulkoilmaan...

Seuraava kirjasto olikin sitten kiinni, eli PyörLäKir!-haaste pieneni jälleen.. En ollut tutkinut aukioloilmoituksia tarpeeksi tarkasti... Sinänsä ei harmittanut, kun ajattelin jo kovasti lähellä olevaa kaupungin laitosta, jossa on suuri vessa, siellä ei ole usein kesällä paljon ketään. Olon helpotuttua suuntasin matkalla olleeseen s-markettiin. Olisin niin halunnut olla käymättä kaupassa juhannuksen jälkeen ollenkaan tässä kuussa, mutta maito tuntui olevan lopuillaan ja rahka. En syö enää paljon ollenkaan lihaa, joten proteiinin saan näemmä paljolti jogurtista ja rahkasta. Rahkassahan on proteiinia noin 10g/100g, ja rasvaa 0% jos niin valitsee. Eikä maksa paljoa, kilohinta alle 3 euroa sellainen viilipurkin verran. Kotimainen siis, tietenkin. Olen niin iloinen kun muutamat tietyt ruoat ovat siellä samanhintaisia kuin prismassa! Monet myös vain noin 15 centtiä kalliimpia. Salehan on nyt kaikista kallein s-ryhmässä. Kumpihan on kalliimpi sale vai k-market? Kuuklen tekoäly väittää, että sale.

Odottelin niin tänä päivänä olevan pilvistä ja sateista, että voin rauhassa vain köllötellä ja lukea, kuunnella sateen ropinaa. Mutta eipä tuo näytä sateita antavan, aurinko paistaa. Näyttää myrskyvaroitus huomisellekin hieman siirtyneen enemmän etelämmäs. Tutkimpa hieman hienoja sääsivuja: https://www.windy.com. 
Niin, kilometrejä tuli eilen kuitenkin 26, vaikka piti vain polkaista bussipysäkille ja takaisin 😆.

Kohti pimeyttä - minuuttivauhtia

Hah, aika raflaava otsikko... Katselin tuossa innokkaasti auringon nousumerkintöjä. Ha, vain pari minuuttia tänään päivä pitempi kuin eilen. Ihanaa kuitenkin että jo kuukauden päästä yöt ovat edes hetken pimeitä. Toki siitä ei vielä silloin ehdi nauttimaan, olen niin iltauninen ja aurinko nousee taas jo aamuyöstä. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika. Sori, jos rakastat Suomen kesän valoisia öitä, minä en... 

Suunnittelin katselevani juhannuksena vielä vanhasta telkkua pimeässä makkarissani. Viikon päästähän sillä ei näe enää kuin... öö, mustaa taustaa? Varastossa on vielä vanha VHS-nauhuri, pitäisikö säästää se, jos jostain löytäisi nostalgisia kasari-ysäri VHS-leffoja 💖. Toki voisi vielä jostain löytyä digiboxi jonka saisi tuohon vanhukseen liitettyä, mutta kun ei tule enää siltä katseltua, ei sitä kannata nyt ostella. Jäi siltä katselut kun nykyiset seinänaapurit tulivat taloon... Jäi nytkin se katselu tosin.

Rahasta puheen ollen... Tuli osteltua taas paljon kaikenlaista ruokaa juhannuksen alla. Syöntijuhla, kuten kaikki muutkin juhlapäivät nykyään 😋😅. Sattui vielä K-ryhmän OmissaEduissa olemaan pari sopivaa tarjousta, joten ostin pakkaseen paljon ruokaa. Niin paljon ostin, että meinasi jääkaappipakastin-hökötys kyykätä oikein kunnolla! Ihmettelin kun tavarat tuntuivat kumman lämpimiltä. Vesi kannussakin oli vain viileähköä. Kiäk.

Mittari molempiin vuorotellen ja molemmat näyttivät vain 15 astetta 😬. Toinen plussaa ja toinen onneksi vielä pakkasta. Paniikkia pukkasi kun aattoilta oli. Olin jo paniikkipyöräillä johonkin lähihalpikseen ostamaan kylmälaukkua. Olin sulattanut molemmat edellisenä päivänä, joten pelkäsin, että simahti siksi. Piti vain sulkea silmät ja laittaa laite reilusti kylmemmälle, unohtaa sähkölaskun nousu ja toivoa parasta. Onneksi on vähitellen toipunut, mutta on nyt "suuremmalla", kylmemmällä, kuin tavallisesti. Laitan vähitellen normaaliksi kun saan pakastetttakin tyhjemmäksi. Käyn kuitenkin siellä rapistelemassa joka päivä. Leivät kun asuu minulla aina pakkasessa, pöydällä on vain päivän parin annokset. Jääkaapissahan leivät taas vanhenevat nopeammin kuin pöydällä.

Söin viikonlopun aikana niin suolaista ja sokerista, että verenpaine hyppi silmillä suorastaan. Nukkumisesta ei meinannut tulla perjantaina mitään, kun sydänrukka jyskytti niin. Eilen sitten päätin lähteä taas pyöräilemään. Hups, mittari ilmoitti kilometrejä tulleen taas yli 30. Viikon saldokin oli noin 63 kilometriä. Tänään ei olekaan sitten jaksanut paljoa jaloilla olla. Väsyttääkin niin kun viime yö oli aika levoton. Pää on hieman sekaisin, tuntuu, että tänään on sunnuntai. Vasta tänään muistin tarkistaa pankkitilin tilanteen, teen sen tavallisesti sunnuntaisin, kuittaan laskut yms. 

Ai niin, lähikirjasto-haaste, PyöLäKir, on hieman "supistunut" taas. Jotkut ovat tosiaan remontissa, toiset kokonaan kiinni ja jotkut aivan liian kaukana, joten mukaan otan nyt vain 11 kpl. Käyty on kolmessa vasta. Jaoin ne parin, tai kolmen, kirjaston ryhmiin. Eli suunnittelin reitit, jolloin pääsen pissitauoille sopivissa kohdin. Kauimmaisen jätin yksinään, silloin en viitsi mutkitella enempää. 

Kahdessa ei ole omatoimiaikoja ja aukeavat vasta puolen päivän jälkeen näin kesäisin, joten ne pitää miettiä ihan erikseen. Puolen päivän aikoihin kun olen tavallisesti jo palannut majapaikkaani. Jos en ehdi käymään kaikissa ensi kuussa, siirrän osan elokuuhun. Eka viikolle kuitenkin, ennen koulujen avautumista, useat kun ovat nykyään koulun ohessa. Olikin outoa eilen käydä yhdessä kun tavallisesti on täynnä pieniä koululaisia, nyt ihan tyhjänä 😮. Hiljaista oli.

Aaton kynnyksellä

 Sain siivottua mitä halusinkin. Vaativa minä olisi tietenkin halunnut, että olisin pessyt kaikki likaiset matot, mutta onneksi on sadellut siihen malliin etteivät ne olisi ehtineet kuivata juhannukseksi. Pohdin myös olisiko parveke pitänyt siivota, mutta enpä ole siellä nytkään viihtinyt. Toki liikennettä voi olla nyt vähemmän, mutta tupakoivat naapurit tuntuvat jäävän koteihinsa, joten eipä kiinnosta haisuissa istuksella. Valitettavasti ne rauhalliset naapurit ovat lähteneet, olisi ollut toisinpäin... Olen ladannut kaikki kuulokkeet, joten voin tarvittaessa karata kivempien äänienkin seuraan. Ikäviä takaiskuja on sadellut muutenkin viime päivinä, mutta jätänpä ne pois, ettei taas mene ihan narinaksi.Onni on puhdas koti ja kaapeissa ruokaa, mitäpä muuta sitä toivoisi 😌

Juhannus tulee, oletko valmis

Viikko vierähtänyt. Huomasin maanantaina, että juhannus on seuraavalla viikolla... Nämä juhlapyhät hyppäävät nykyään ihan ns. puskista. Nyt ehtii hieman valmistella. Tuli kuitenkin kiire juhannussiivousta aloittelemaan. Mattojen pesua olen suunnitellut jo toukokuulta, ei vain ole kone käynnistynyt mitenkään. Onneksi on varastossa muutama puhdas matto. Laitan ne kesäksi ja pesen vain muutaman pienen, jo käytössä olevan, lisäksi. 

Olen luopunut kaikista isoista matoista, niiden peseminen on niin vaivailloista nykyisessä pesutuvassa. Onneksi viime vuonna siirryimme pesutuvan varaukseen sovelluksella, joten ovi on aina lukittuna. Se helpottaa jos joutuu pesemään maton lattialla. Ennen sai viljellä aika vihaisia katseita, jos joku tuli ihan huvikseen tupaan norkoilemaan; astuppa matolle niin vetäisen harjalla silmille! Yksikin tuli siihen viereen nojaileen ja muuten vain porisemaan, halusi tuijotella toisen työntekoa. Ennen ei ollut edes tervehtinyt. Hyvin lyhytsanainen olin ja hieman holtiton sitten vesiletkun kanssa, niin lähti. Oli siis epämiellyttävä tyyppi muutenkin. 

Pesin nyt siis pikaisesti pari mattoa ja sain luututtua jo makkarin lattian. Ensi viikolla vuorossa pari-kolme muuta pienempää ja yksi jo puhdas varastosta olkkariin. Likaisia voi sitten ajan kanssa pestä hellepäivinä. Pitää olla tarkka noiden sadepäivien kanssa. Joudun osaksi kuivattamaan parvekkeella, joten poutapäivää nyt ainakin, kiitos.

Perjantaina lähdin pyöräilemään vaikka kolmastoistapäivä olikin. Alku meni ihan ilman suurempia kommelsuuksia, mutta takaisin palatessa alkoi sitten päivän huono-onnisuus kutitella kantapäitä. Olin jo kääntymässä takaisinpäin, mutta kun siellä olin, päätin käydä yhdessä kirjastossa, kun se Pyöläkir!-haastekin on asetettu. No, eipä se ollutkaan auki! Monet ovat heinäkuun kiinni, mutta tämä oli nyt jo. Olin toivonut pääseväni edes vessaan... No, jonkun matkan päässä on kauppa, käyn siellä. HA! Siellä oli suuri remontti meneillään ja vessoja ei ollenkaan. Kiva, lähin vessa onkin sitten lähes kymmenen kilometrin päässä. Onneksi oli hiukan jano, liikaa vaatetta ja tuskanhiki päällä, joten perille päästyä hätä ei ollutkaan enää niin suuri 😂.

Mutta enpä sinne perille päässyt sitten  muutenkaan kivuttomasti. Kaksi isoa tietyömaata oli matkan varrella ja kiertoteitä riitti. Pitänee kurkkia kaupungin tietyömaakarttaa ennen kuin seuraavaksi matkalle lähtee. Matkaa ei tullut kuin noin 30km, mutta nyt vauhti oli erilainen kuin metsäreiteillä. Siellä kulku on sellaista hissukseen polkemista, hyttysetkin pysyy melkein perässä. Se on jännä tuo vauhti-imu mikä tempaisee mukaansa, varsinkin ruuhka-aikoina. Vaikea polkea hitaasti, jos kaikki muut menee nopeaa, se jotenkin tarttuu...

Nopeaa ovat myös pikkukasvieni juuret kasvaneet. Vasemman puoleisen kinskin juuria oli vain pari per oksa, ja nyt kuukausi myöhemmin oli ruukku täynnä. Oikean puoleinen juoru taas on ollut pitempään muovirasiassa, sen juurienteko on aina ollut hurjaa. Laitoin sen toisen, vanhemman, juoru-lajin kanssa samaan ruukkuun, niin melkein hävitti toisen valtaamalla koko ruukun! Tuli kiire pelastaa poloinen tältä valloittajalta. Hyvin molemmat juorupistokkaat tekivät juuria ja nyt on taas kolme uutta ruukkua hoidettavana. Eihän minulla ole kasveja kuin... no, onneksi alle 20 kpl vielä. Puuh 😫.

Lopuksi jätän tähän ihanan kipaleen joka tarttui korvaani ja mieleeni tämän päivän Muistojen bulevardista. Mielelläni tätä kuuntelisin jossain muutaman hedelmäpuun varjostamassa vanhassa puutarhassa, illan hämyssä, viinilasi kädessä... Jos hetkeksi istahtaisin kuuntelemaan, huonosti olen nukkunut viimeiset yöt, aivot sakkaa...

Hetkellisiä kuopia rauhallisuuden polulla

Vatsa elämöi yhä mielensä mukaan ja elämä matelee tylsiä teitään eteenpäin, päivät kulkee ja kuluttaa elämän päiviä. Jotain olen saanut aikaan, mutta toisaalta en paljon mitään. Nettipaastoakin olen pitänyt. Paksumman takin olen saanut pestyä, talvinutut myös, kengätkin putsasin. Kesäastiat on nyt lähimpänä, pinnoilla kesätekstiilit.

Minua ei haittaa viileät päivät, eikä puuskaiset tuulet. Kun vain saisin tuon laiskansuonen kuihdutettua ja intomoottorini käyntiin. Mikään ei tunnu miltään ja mistään ei saa oikein mitään tunnetta. Väsyttää ja tylsyttää tämä jatkuva vaivaisuus. Tavallisesti vain vähän, vaivaava makeanhimo on myös vallannut mieleni. Makealla on tullut palkittua ja lohduteltua matalaa mieltä.

Ilonpilkahduksia on tullut toki välillä. Olen saanut potkittua välillä itseni ulos pienelle kävelylle, iltapäivällä! Tykkään ulkoilla eniten aamun tunteina, mutta nyt aamuisin on keho ollut eri mieltä. Pelkkä sisällä olo on taas alkanut raivostuttamaan. Yhden pitkän pyörälenkin kävin myös, yli 30 km, tällä viikolla. Yhteensä niitä tällä viikolla on kertynyt 53. Enpä ole tainnut koko aikaa sisällä olla, vaikka siltä minusta tuntuu...

Eilen ja perjantaina myös yllätin itseni. Olin ostanut pari pientä lonkeroa, jos perjantai-iltana tyhjentäisin mieleni hetkeksi. CTRL+ALT+DEL -pohjaan, jos pieni buuttaus auttaisi. Illalla mieleni oli kuitenkin aika hyvä, olin täydentänyt illalliseni Magnum-jäätelöllä (tarjouksessa, nam). No, jos lauantaina. Muistin kuitenkin lonkerot vasta nukkumaan mennessä. Heh, ajattelin, eipä minulla ainakaan alkoholiongelmaa ole 😊. 

Piilotin tölkit paremmin jääkaappiin odottamaan ensi viikonloppua. Minua kun viikolla voi persottaa maku, enemmän kuin alkoholi. Tykkään limsoista, mutta harvoin ostan kun ryystän pullon hetkessä pohjaan saakka. Enpä edes muista milloin olisin viimeksi limsaa ostanut! Käytän joka viikonloppu Sodastreamia jonkun mehun kanssa, tulee todella hyvää ja vähemmän sokeria.

Taas tuli paljon tekstiä, vaikka piti vain pudottaa Edu Kettusta tähän muutaman sanan lisäksi. Päätin päivällä hieman siistiä ja samalla kuunnella radiota, vaihteeksi kuulokkella. Alla oleva kappale sai melkein polvilleen heti alkusoinneillaan. Putosin jonnekin kolmenkymmenen vuoden takaisuuteen, aikaan jolloin kuuntelin suomalaista musiikkia enemmän, Pekka Ruuskaa, Anna Hanskia... Kotoisuus ja iloisuus välkehti mielessä kuin valonsäteet seinällä. 

Laitan tähän videon ilman liikkuvia kuvia. Tässä liikkuvampi video. En voi sitä useampaa kertaa katsella, siitä tuli mieleen isä ja katkeruus omasta saamattomuudestani. Tunnepuolella poksahti tulppa paikoiltaan ja tunteet vyöryivät hallitsemattomasti ulos. Paremmin pystyy keskittymään loistavaan kappaleeseen ilman kuvia. Tämä on niitä harvoja kappaleita, jotka imaisevat minut mukaan ja muu maailma poistuu ympäriltä. 

Sä sanoit ettet piittaa 

ja taivas paina mitään

olet vahva omillasi

 

eikä kukaan oikein tajuu,

tyhjyyden päältä

valon, jonka jätät palamaan, 

kun poistut matkoillesi 

 

sä et osaa pyytää mitään, 

mutta osaat ottaa sen 

mikä ruokkii totuutesi 

yksinkertaisen 

  

ettei mikään ole oikeastaan sitä miltä näyttää 

vain tuulen helinöitä ja huuruisia öitä 

jotka vietät vahtien 

salaisuuksiesi tulta 

jonka liekit liehuu kirkkaina 

vasten avaruutta 

ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla 

sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään 

  

sä näytit mulle sielus kerran, 

epähuomiossa 

kun löysit kaukoputkestasi 

Jupiterin kuut 

sä olit hetken läsnä, 

ilmalukon kynnyksellä 

vasten planeettasi autioita, 

tuulisia öitä 

jotka vietät vahtien 

salaisuuksiesi tulta 

 

ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla 

sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään 

 

mun maailmassa, 

maailmanlopun jälkeen 

kivet kasvaa kaupungeiksi taas 

ja aika armahtaa 

 

mutta sinä olet toista maata, 

sulle aika on 

vain valon vaihteluita 

ja päiviä ja öitä 

jotka vietät vahtien 

salaisuuksiesi tulta 

jonka liekit liehuu kirkkaina vasten avaruutta 

ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla 

sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään 

 

sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla 

sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään