Niin

Ettei elämä olisi liian helppoa. Joku päivä sitten nukuin yöni ihanan sikeästi ja hyvin, ja paljon. En enää, nyt levottomasti ja loppuyöstä aina jonkinlaisia painajaisia. Vatsaosasto kieltäytyy melkein kaikesta ruoasta, pitää odotella hetken, että saa jotain alas. Alavatsaa taas vihloo tutusti. Hetkiä jolloin toivoo, että äiti olisi pitänyt jalkansa ristissä...

Aamun mietinnät

Heräsin viideltä kun aurinko lonkeroi jostain raosta sisään. Pitänee tänään viritellä raot piiloon. Oli niin lämmin, että hipsuttelin yöpaita päällä. Kävin pitkästä aikaa vaa'alla. Täh? Kävin useamman kertaa, milloin missäkin asennossa seisoen: vaaka väittää painoksi 72,8! En usko. Varsinkaan kun liikunnan jälkeen kehoni kerää kaikki nesteet itseensä, varsinkin jalkoihin. Yhdellä tavalla vaa'alla seisoessa näytti 73,2. Se nyt voisi pitää paikkaansa, laitan sen tuon listani jatkoksi. Jos vielä maanantaina näyttää pienempää painoa, laitan sen. Pitää päivittää muutkin listat tuosta sivusta.

PyöLäKir -haaste vähän supistuu. Katsoin kirjastojen määrän sivulta jolta haen kirjoja. Sehän näyttää kaikki kirjastot jotka sen piiriin kuuluvat, eli useamman kymmenen kilometrin säteellä. Olisi ollut melkein 60 kirjastoa läpikäytävänä 😝. Joka päivä pitäisi jossain käydä. No, karsin listaa ja otin mukaan vain oikeasti lähikirjastot, eli 20 km säteellä. Pikaisten laskien tuli jotain 15 kpl. Jos kaksi viikossa, ehtii kesä- ja heinäkuussa käydä kaikissa. 

Tänä viikonloppuna pitäisi käydä omassa lähikirjastossa, se suljetaan huomenna tai sunnuntaina, ja avataan vasta syksyllä uudessa paikassa. Koulun yhteydessä, joten samaa rauhaa ei tule enää olemaan. Ehkä viikonloppuna voisin kuvitella käyväni. Mutta sen jätän jo pois listasta. Pitää muistaa katsella kirjastojen aukiolot, useat kun ovat kiinni heinäkuussa!

Ajattelin yrittää myös laihduttaa tänä kesänä vähän, ainakin pitäisi päästä 70:neen kiloon. (Ärfh, pitäisi opetella nuo numeroiden päätteet: täältä! ) Ehkä 65 on liian vähän, joskus kolmikymppisenä painoin hetken niin vähän ja näytin luurangolta! Minulla on oikeasti suuret luut, ainakin nivelet. Olen myös pitempi kuin normisuominainen. Mutta nyt hommiin. Viikonloppuja ja mukavia ilmoja!

Ärrinpurrin...

Tästä voi tulla tulee vähän nirinanarina-postaus. Eli jos ärsyttää negatiiviset jutut, voi ihan hyvin omin tunnoin poistua. 

Heräsin aamuyöstä varsin ärsyttävään uneen. Olin parin ystävän kanssa jossain... tapahtumassa? En oikein tiedä mikä se oli. Olimme juuri päässeet perille ja meni vain muutama minuutti, kun ystäväni kaikkosivat joidenkin muiden kanssa muualle, jättivät minut yksin. En muista miten uni jatkui... jossakin oli jossakin vaiheessa joku varsin minikokoinen härkä(?), joka yritti hätistellä minua. Aloin höpöttämään sille kuin koiralle, ja se alkoikin ravata edestakaisin kuin koira joka haluaa leikkiä. Okei... 

Tekoälyn etiäinen

Heräsin sitten tosiaan ja kun ei tuntunut enää unta tulevan, kurkotin kännykkää ja kävin pitkästä aikaa nuamakirjassa. Ehdotteli kaveriksi kaverin kaveria, poikkesin uteliaisuuttani katsomaan mitä kuuluu. Sillä lailla! Olivat käyneet juuri niissä paikoissa kaverini kanssa, joihin kaverillani ei ollut mitään kiinnostusta. Näyttipä olevan juuri samoihin aikoihinkin. Eli ideani kyllä kelpaavat, mutta seurani ei. Voi olla lapsellista, mutta kyllä minä tästä mieleni pahoitin 😞. Mikä lie enneuni oli aamuöinen sitten. Muutenkin etiäisiä ollut viimeaikoina useampi, kulkee meillä suvussa. Ennakkoaavistus siis, joillekinhan etiäinen on hahmo. 

Olin suunnitellut tosiaan käyväni sunnuntaina kaupassa ja jossain kahvilla "juhlimassa" isäni syntymäpäivää. Nyt vain tuntui menevän niin kuppi nurin, että oli pakko päästä kotoa pois vähäksi aikaa. Olen ollut ihan rasittavan tylsistynyt ja väsynyt tällä viikolla. Päänuppi on kipeä, jumii ja sanatkin välillä hukassa. Jos lähtisinkin nyt enkä vasta sunnuntaina. Ulko-oven tuolla puolen en ole tällä viikolla käynyt kuin kerran... kaksi? Ei ollenkaan tapaistani...

Eli sain vihdoin potkittua itseni ulos ja pyörän päälle. Suuntaisin tietenkin lempimetsääni, siellä mieli lepää. Olin päässyt vasta puolen kilometrin päähän, kun olin jo taittaa niskani, käki puun latvassa! Tikkoja kyllä näkyy, mutta käen kukuntaa en ole kaupungissa ikinä kuullut. Kuulosti hieman oudoltakin. Kolme kertaa kukkui ennen kuin silmäni löysivät sen, kukunta loppui heti ja käki jäi tuijottamaan minua takaisin. Hassu hetki!

Itse metsässä oli ihanaa tietenkin! Suurimman osan matkaa kävelin. Välillä piti hypätä pyörän päälle ja polkea hurjaa vauhtia muutama metri, verenhimoiset naaraat ovat nousseet mättäiden uumenista! Onneksi ininä aina paljastaa ne, saan aina melkoiset patit ensimmäisistä pistoista. Viereisen hempeän kuvan yritin ottaa pää alaspäin, kun en makaamaan tielle viitsinyt alkaa. Tuli kiire nousta ylös kun korvan juuressa alkoi kuulumaan ininää! Kuvaa jotain aamun usvan kastellutta mätästä.

Metsässä koivut olivat jo hennosti hiirenkorvilla, mutta lepät vielä tuumivat josko laittaisi lehdet esille vai ei. Joillakin oli pienet nuput, mutta enimmäkseen lehdettömiä vielä ovat. Perhosia oli, ja rusakko pitkine korvineen ja koipineen. Muuten yksinään sain ihailla ja kuulostella! Vain yksi spandexpöksy suhahti jossain vaiheessa ohi. Seitsemän kappaletta tätä lajia tuli vastaan jo pyörätiellä...

Metsän loputtua kävin kahvilla, "juhlimassa" yhden kaupan kahvilassa. Hyvin maistui sämpylä ja pulla, kahvi vain oli aivan kamalaa vaikka oli juuri keitettyä. Ulos päästyä totesin, ettei minulla ole mitään kiirettä ruokaostoksille, ja varsinkaan kotiin. (Minulla on vaikeuksia käyttää tästä asunnosta sanaa koti, kun en viihdy täällä yhtään 😖).

Päädyin sitten entisen asuinalueeni kirjastoon. Luin pari lehtiä ja suuntasin sitten vasta kauppaan. Sinne lähi-prismaan, josta en pidä. Kauheasti oli porukkaa ja kotona huomasin, että muutaman asian unohdin ostaa. Kaupassa jo huomasin, että taas alkoi ärsytyskäyrä nousta. Kuka keksisi sellaisen pienen tikan päähän, joka alkaisi naputtaa kalloa heti, kun ajatukset alkaisivat kierrättää negatiivisia jankkaavia ajatuksia! Kilometrejä tuli kuitenkin taas 26 pyöräilykilometrikeräykseeni.

Ruokajärjestys ja haaste itselle

Olen ollut nyt aika monta päivää varsin löysä, haluton ja väsynyt. Tajusin sitten, että lihankäyttöni on vähentynyt todella paljon, ihan vahingossa. Olen kahtena päivänä syönyt itsetehtyä kasvissosekeittoa, jossa on herneitä ja pitkäpapuja. Laitoin molempia vain pienen korurallisen, joten per päivä ei siitä paljoa tule. Eli taitaa olla hieman raudanpuutetta. Tarkista ferritiini, hihkuisi joku heti somessa! Ferritiiniarvoni ovat aina olleet mainiot, mutta nyt ne voisivat olla alhaiset. Aamuisin on todella vaikeaa herätä, se on minulle todella harvinaista. Tänäänkin nukuin kahdeksaan, menin nukkumaan ennen kymmentä... Talo oli kumman hiljainen, niin en herännyt kolinoihinkaan.

Huomasin maanantaina, että kesäkuu alkaa sunnuntaina. Jos yrittäisin olla käymättä kaupassa enää tässä kuussa. Olisi kiva jos välillä kauppamenot olisivat reilusti alle suunnitellun. Myös pakastin pitäisi sulattaa, kun laatikot rahisevat jo ikävästi ja useimmin avattu laatikko välillä kieltäytyy kokonaan menemästä takaisin lokeroonsa. Kerran jo jäi ovi hetkeksi raolleen. Teinpä sitten listan mitä ruokia tällä viikolla tekisin, mitä söisin. Tein ihan ruokajärjestyksen, lukujärjestyksen tyyliin. Laitoin siihen välipalatkin, vaikken niitä aina syökään. Nyt niille voi olla tarvetta kun varsinkin lounaalla ei välttämättä kovin pitkälle potkita (mummukan sanonta 💖). Ideoita hieman poimin Martoilta, toki pakastimen ainekset määräävät suunnan.

Tänään kuitenkin huomasin, ettei leivät varmaankaan lauantaihin saakka riitä. Tummia leipiä on, mutta niissä kaikissa on siirappia, jota vatsani ei hyväksy aina. Aamulla varsinkaan tyhjään vatsaan sitä ei voi kuvitellakaan. Uh, ajatuskin närästää! Tuumasin notta pitsaa tekisin perjantaina, jos saisin muutaman sämpylänkin tehtyä. Mutta kun leipä ei riitä ehkä perjantaihinkaan saakka, jogurttikaan ei riitä, joten aamupalaksi ei olisi mitään. Kurn!

Puuttuvat-lista on muutenkin jo pitkä, ja kun siihen lisäisi runsaasti ruokaostoksia... eivät mahdu reppuun ja pyöränkoriin. Ostospaikaksi pitäisi valita silloin myös lähi-Prisma. Kauppaa ei ole mitään vastaan, mutta henkilökunta. Siellä on jostain syystä kovin yrmeää sakkia. Plus entinen työkaveri, varsinainen juoruM:ä. Näin rumasti sanoen.

Mietinkin kun perjantain aamupala + lounas on ihan auki, josko kävisin silloin ostamassa lähi-S-marketista maidot, leivät ja ehkä jogurtin, ne ovat samanhintaisia kuin Prismassa. Näin vähentäisin taakkaa ja voisin sunnuntaina käydä lempi-Prismassani, joka on vähän kauempana. Olin kovin tohkeissani "ei enää kauppaan -haasteestani", mutta kun vatsa tuntuu nyt kiukuttelevan alkuviikon sosekeitosta, pakko ajatella sitäkin. Pakastimessa kun on nyt vain niitä, joita ei voi kovin paljoa kerralla syödä. Suulle herkkuja, mutta muulle suolen jatkolle ei...

Yhden haasteen aion kuitenkin itselleni asettaa, ja myös pitää! Aion tänä kesänä käydä mahdollisimman monessa ympäristön lähikirjastossa, pyörällä tietenkin, Pyöläkir! Lähin on parin kilometrin päässä ja kauimmainen noin 15 km päässä. Tuo kauimmainen saattaa jäädä, tai siirtyy ainakin heinäkuun loppuun, jos kunto on noussut hienosti. Vaikka olenkin polkenut 30 km tänäkin vuonna, on se eriasia kun se on kertynyt puoliympyrän muodossa, eli väsyessä olisi ollut asunnolle paljon lyhempi matka. Matka tuonne kauimmaiseen on enimmäkseen yhtä suoraa, pitkää tietä. Pyörätietä toki enimmäkseen, mutta kuitenkin siten raskaampi, ja tylsempi, ehtii ajatella jaksaako kuitenkaan, jäänkö matkan varrella, hajoaako pyörä... 

Välihuomautus...

Sisälämpötila on +23 ja minä olen veltto kuin keitetty spagetti. Söin lounaaksi liian tuhdisti ja unisuus on kiusannut koko päivän. Viime yönä näin unta, että olin (ilmeisesti) kaupassa. Työntelin kärryä ja ihmettelin ihmispaljoutta ja ihmisten kiirettä. Tajusin, että on juhannusaatto, yritin katsella ylöspäin nähdäkseni kalenterin, ja se vilahti edessäni osin läpinäkyvänä. Tuli kiire ostaa ruokaa useammaksi päiväksi. Olin ilmeisesti lähitulevaisuudessa ja käytössäni oli ilmeisesti älylasit, johon kalenteri heijastui. 

Katselin sitten huvikseni aamiaisella kalenteria. Juhannukseen on 27 päivää. Jihuu! Ei juhannuksen vuoksi, vaan koska silloin on kesäpäiväntasaus, eli päivät alkavat lyhentyä 😍. Juu, en erityisesti rakasta enää kesää, koska ovat niin kuumia. Vaikkakin viime toukokuut ovat olleet helteisiä, mutta nyt niitä ei ole ollut...

Sitä ennen on kuitenkin jalkauduttava useammin ulos ja nautittava luonnosta. Laskeuduttava vaikka polvilleen, että näkisi paremmin. Kuten näemmä vielä muutama vuosi sitten tein. Kamera oli useinkin mukana. Vaikka onhan tuo kännynkin kamera ihan hyvä, mutta kun se ei aina tajua mitä haluan kuvata, zoomailee kauas, kun haluaisin kuvata lähellä olevaa.

Taistele mielitekojasi vastaan!

Myönnän olevani koukussa kaikenlaisiin, ehkä enemmän nuoriin liitettyihin, mielikuvitussarjoihin. En nyt jatka siitä sen enempää, koska on aamu. Yksi sarja on, jota seuraan, valitettavasti, vielä, päivittäin, on Charmed (Siskoni on noita, voiko olla tyhmempää nimeä 😣, tai no Vaimoni on noita). Kuten kaikissa tämän tyylisissä, löytyy kohtauksia, lauseita, jotka ovat varsin helmiä. Tässä yksi johon ihastuin, ja joka usein tulee mieleen kun pyristelen vaikka mielitekojani, tai muuten vain heikkoja hetkiä vastaan. 

Tässä Piperia on purrut Wendigo, joksi hän on juuri muuttumassa. Tässä muunnos Charmedin Wendigosta ja tässä "oikea", johon tämä otus perustuu. Usein ovat kytköksissä johon tunnettuun mystiseen otukseen. 

Eli täytyy vain jaksaa taistella mielitekoja tai tunnetta vastaan; se ei ole minä, se on vain reaktio johonkin... aineeseen, tapahtumaan tai tunteeseen. Pitää antaa sen mennä ohi, läpi, hajaantua, laimentua... miten vain haluaa asian ajatella. Itse joskus kuvittelen nousevani asian yläpuolelle ja tarkkaavani kaikkea yläpuolelta. Kuin irrottaisin itseni kehon tunteista. Helpommin sanottu kuin tehty 😅.

Nyt irroitan itseni tästä koneesta ja siirryn arkisempiin hommiin! Hyvää alkavaa viikkoa! Maanantai 💚, kaiken voi aloittaa taas alusta! Kuten kinikseni, pistin sen paloiksi ja odotin monta pitkää viikkoa, että se vihdoin kasvatti juuret, ja nyt no hieman mullassa muhineena, kasvattanut pikkuisia lehtiä 😍.

Tervetullut sade

Ihanan uninen ja rauhallinen olo kun ulkona vain sataa, pysähtynyt olo... Tänään voisi vain olla ja vähän lukea, aikamoinen pino kirjoja odottamassa... Tai sitten vain rentoutua ja nuokkua.

Ehkä iltapäivällä vähän tiskata, tutkia pankkitilejä ja suunnitella ensi viikkoa. Lepään kuitenkin vielä hetken, kello vasta puoli yhdeksän 😴.

Kysymyksiä, ja vastauksiakin

En osaa oikein keskittyä lukemiseen, levoton olo.Tekee mieli enemmän oppia, tutkia jotain... Joten paneuduin asiaan, joka on ihmetyttänyt minua täällä bloggerin maailmassa, vierailut oudoista maista ja sivuilta. Nappasin kuvan tämän blogin liikenteestä. Vilkaisin myös edellisen blogini (lopetin vuoden vaihteessa) liikennettä, mutta maita ei ollut niin montaa, joten jätin ne pois. Jätin myös Suomen liikenteen pois.

Olen ihmetellyt mistä näistä maista tulevat ovat löytäneet blogiini. Lähimaat nyt voisi ymmärtää, ne voivat olla ihan oikeita ihmisiä, jotka tulevat blogeista, joissa olen kommentoinut kirjautuneena. Aina en jaksa kirjautua, koska en jaksa "tapella" gmailin/googlen kanssa. Esim. kännykässä piti avata tili, että pystyi käyttämään nettiä (tjm. en muista), ja avasin sen gmailin tilillä. No, silloinhan en voi avata toista gmailin sähköpostia ilman, että gmail menee paniikkiin ja lähes sulkee molemmat tilit. Tarpeeksi monta tiliä on lukkiutunut gmailin "turvallisuusjuttujen" takia. Outlook/hotmail on melkein yhtä fanaattinen. Facebook ihan yhtä epäluuloinen. 

Juu, onhan se turvallisuus tärkeä, mutta eiköhän nämä suurfirmat vain halua olla markkinoiden kingejä ja tietää käyttäjästä kaiken, hyötyäkseen siitä kaikin tavoin. (Ai, kuka tässä on nyt epäluuloinen 😆.) Mutta takaisin asiaan... Toisekseen olen blogin asetuksissa jättänyt valitsematta Näkyy hakukoneille, Anna hakukoneiden löytää blogisi -kohdan. 

Aloin sitten kahlaamaan nettiä löytääkseni vastauksen pulmaani. Löysinkin sitten yhden, jota olen itsekin miettinyt, eli ne ovat botteja. Varsinkin tuo Muu -kohta paljastaa sen:

Tuntematon alue (muu): mahdolliset vierailijat tai botit käyttävät VPN:ää tai internet-yhteyden peittämistä. Tämä on normaalia kun on paljon sovelluskäyttäjiä tai palvelimia, jotka voivat piilottaa alkuperänsä.

Olen myös ihmetellyt miksi Google Analytics ei laske noita ulkomaiden vierailijoita. Sekin selvisi, ja selittää myös nuo oudot vierailut.

Tämä kertoo meille, ettei Bloggerin tilastoissa näy aitoa liikennettä. Google Analytics tekee melko hyvää työtä erottaessaan aidot käynnit ja ne, jotka kannattaa jättää huomiotta, ne ovat verkkoindeksoijien, verkkoteknologioiden jne. vierailuja.

Hus pois, tai muuten..!

Ärsyttää tällaiset botit yms. häiriköijät. Joskus olen joltain kysellyt miksi modeemini/reitittimeni (miten tuo pirhanan rei'itin kirjoitetaan 😖) tms. vilkkuu, vaikka koneeni on kiinni? Kuulemma hakkerit yms. pommittavat sitä koittaen päästä sisään. Bottejako myös sitten nämä viittaukset oudoilta, muistaakseni japanilaisilta, sivuilta.

Tulipas taas puuskutettua... Loppukevennykseksi eilen perjantainamuksi valitsemani jäätelön yllätystikku... En yhtään osaa sanoa... osaatko sinä?

Enpä osaa sanoa myöskään minkä tyypin blogi minulla on, ei ainakaan Mikroblogi 😂. Minkä tyypin sinulla on?

Sosiaalisoitumassa

Olen alkanut taas erakoitumaan liikaa. Parina yönä olen herännyt siihen kun mutisen jotain. Jotain kovasti selitän jollekin sinne unimaailmaan. Kun herätessäni tajuan olevani yksin sängyssäni, lopetan lauseen kesken, käännän kylkeä ja jatkan unia. Asiaa ei helpota yhtään kun olen joka ilta tuijotellut käsi poskella Areenan Tiettömän taipaleen takana -sarjan ihania uusia jaksoja. Haikaillut jonnekin korpeen kunnostamaan rappiolle mennyttä tilaa. Juu, tällainen cityflikka yksinään saisi varmasti raivattua paljonkin, mutta remontoimiseen tarvitsisin kokeneempaa seuraa. Ettei tule kunnostettu katto niskaan joku yö... 

Olikohan joku Koti... -lehti

Tiettömään taipaleen Ben Ward ja Brage Bjørnbekk tuntuivat todella sympaattisilta. Pitäisi avata Instagram-tili, että näkisi löytyikö heille armas, heillä kun näyttää olevan siellä tilit. Joskus olen avannut Insta-tilin Luukku-sähköpostilla, mutta kun Luukku tuli maksulliseksi, lopetin sen. Unohdin, että se oli linkitetty Instaan, ja nyt en pääse kuittaamaan Instan vaatimaa koodia. 

Tänä aamuna sitten tosiaan karautin Suvikillani kaupunkiin sosiaalisoitumaan. Olen päättänyt totuttaa itseäni myös vähän vähempiin vaatteisiin, eli jätin nylonsukkikset pois. Vähän vilutti kun takiksikin olin valinnut ohuen, tuulta läpipäästävän. Mutta ainahan siinä pyöräillessä vähän kuuma tulee. Ilman ohutta pipoa, huivia ja käsineitä en kyllä olisi tarjennut, sen verran tuuli jo aamulla. 

Kävin vähän aikaa lukemassa kirjastossa lehtiä ja siirryin sitten kahvilaan. Paikalla oli joku uusi, varsin laiska myyjä. Ei ollut vitriinissä haluamaani täytettyä sämpylää, joten kysyin sitä. Normaalisti heillä se tehdään pyydettäessä, mutta tämä vain kurkkasi laiskasti vitriiniin, ja sanoi, ettei sitä ole. Sekunnin tuijottelin häntä odottaen jatkoa, mutta kun ei tehnyt elettäkään, että aikoisi vaivautua tekemään sellaista, annoin asian olla. Piti ottaa sämpylä, jossa oli kinkkua ja sipulia, kummastakaan vatsani ei pidä, mutta kun nälkä oli. Kahvikin oli pahaa. Tuolla kun on tavallisesti ihan hyvää kahvia. Eipä haittaa vaikka jättäisin tuolla käymisen, on sen verran kalliskin. 

Nyt kuitenkin siirryn kokeilemaan omaanko Sohvaperuna-geeniä. Virn. Jotain purtavaakin voisi lautaselle pinota, kun se pitsakin jäi tekemättä... Laiska.

Tiede-lehdestä

Force majeure*

*) Force majeure, eli ylivoimainen este, on sopimusoikeudellinen termi, joka tarkoittaa sopimuspuolista riippumatonta, odottamatonta ja poikkeuksellista tapahtumaa, joka estää sovitun suorituksen täyttymisen. Se vapauttaa sopimuspuolen vastuusta sopimuksen rikkomisesta tämän esteen ajaksi.

Ruoan hinnoista

Eilinen polkeminen tuntuu tänään jaloissa. En oikein ymmärrä miksi, kun olen samaa reissua tehnyt aikaisemminkin. No, päivät eivät ole veljeksiä keskenään. Vai oliko kyse vuosista... Kuitenkin olen tänään tehnyt vain muutaman pakollisen siisteyttäylläpitävän toimenpiteen, ja nyt päätin istahtaa koneelle. Yritän välttää päivisin koneella oloa, tähän kun helposti jumahtaa täysin. Telkun kanssa on sama, siksi en avaa sitä kun lähempänä viittä iltapäivällä. Josta tuli mieleen, että ennen arkiaamiaisseurassa oli aina ylen aamu-tv. Kun tuli korona, en jaksanut mitenkään sitä koronakorona -hysteriaa heti aamusta. Joten lopetin telkun tuijottamisen aamulla. Hyvä päätös on ollut!Nyt päätin ihan huvin vuoksi verrata prisma-kuitin hintoja cittarin hintoihin. Vahingossa viime kuussa huomasin, että luomujauheliha on siellä halvempaa kuin prismassa! Ja vähän vähemmän rasvaakin. Outoa kyllä, kun sen paistaa, ei rasvaa tule paljoakaan, edellisestä paketista tuli reilusti enemmän. On eri valmistajan kuin prismasta ostamani. Välillä olen tuumannut, enkö paista yhtä kuumassa tai yhtä kauaa, mutta vielä en ole erotuksen syytä oikein löytänyt. Pitää tutkia... Korkean kolesterolin (sukuvika) takia eläinrasvaa pitää vältellä, mutta minulta kun puuttuu noita ruoansulatusentsyymeitä, välttelen rasvaakin, kun huonosti sulaa. Ilman juustoa olen ollut nyt kaksi viikkoa kun ovat niin kalliita ja suolaisia, mjäh!

Niin, asiaan taas, senkin lörppö! Osa kuitin ostoksista piti yliviivata kun niitä ei cittarin valikoimista (helpolla) netistä löytynyt. Porkkanaa puolen kilon pussissa ei ollut, joten puolitin kilon pussin hinnan. (Siitepölyaika on lopettanut nyt tuoreen porkkanan syönnin, vain kypsytettynä sopii. Argh.) Vaikka useimmat Pirkan ja Coopin tuotteet ovat samoja, joissakin ei löytynyt vastaavaa. Esim. sitruunaoliiviöljy Pirkalla oli neitsytoliiviöljyä, joten paljon kalliimpaa siksi. Purkkakin on S-kaupan oma merkki. 

Oi, että olen iloinen kun olen huomannut S-marketissa muutaman paljon käyttämäni tuotteen olevan saman hintaista kuin Prismassa! Useinkin hinnat ovat vain noin 15 centtiä kalliimpia kuin Prismassa. Ei siis hurja ero, jos ostaa vain muutaman tuotteen. Joskus ei vain jaksa Prismaan ja S-market on puolet lähempänä.

Ja taas asiaan 😁. Lörppö mikä lörppö. Cittarissa nuo yliviivaamattomat tuotteet maksoivat 21,15 €. Ero ei ole hurja, jos sattuu ettei Prismaan pääse. Tänä vuonna olen alkanut tutkimaan K-ryhmän mainoksia ja huomannut että tarjoukset ovat niin hyviä, että olen käynytkin cittarissa tai lähempänä olevassa Supermarketissa. Varsinkin talvella oli "turvallisempaa" käydä kävellen Superissa kuin lähteä luistelemaan Prismaan. 

K-ryhmän Omat edutkin voi usein ostaa mistä tahansa K-kaupasta, joten saatanpa taas kesällä käydä pyöräilemässä vähän oudommissa liikkeissä. Varsinkin jos tarjous koskee jäätelöä aurinkoisena päivänä. Joskus sitten houkuttelevat jonkun ajan päästä takaisin jollain ilmaistuotteella, makeaa useinmiten.

Tämä ei ole mitenkään maksettu mainos, vaikka eipä haittaisi joskus joku palkinto. Pitäisi varmaan osallistua arvontoihin tms, ei kai niitä palkintoja muuten tule, virn. Kauhea nälkä tästä ruoan pohtimisesta tuli, mitähän sitä taas tekisi...

Päin honkia

Et arvaa missä olin tänään? Et varmasti. En ainakaan metsässä... No, juu siellä taas. Eilen tuntui, että pitäisi käydä välillä ihmisten ilmoilla, sosiaalisoitumassa. Tuumasin, että jos parissa kaupassa etsimässä uutta otsapantaa, nykyinen on aika kulahtanut. Välillä tuulee vielä niin, että korvat tarvitsevat suojaa. Jos halvassa kahvilassa kävisin myös.

Tänä aamuna tuumasin, että jos menisinkin kaupan kahvilaan lämminruokatiskin kautta. Tai jos menisin toiselle puolelle kaupunkia ja ottaisin ihan lounaan siellä kaupassa. Ja sitten lempimetsäni läpi lähemmäs prismaan. Ostettavaa on niin paljon. Päästessäni aamulla kauppaan, ei ollut oikein nälkä ja vatsakin oli sitä mieltä että vessaan kiitos, nyt. Ostin sitten pientä evästä taas ja vessaan. No, eipä (kuten aina) ollutkaan mitään tarvetta siellä istua, joten ulos. Päätinkin sitten syödä evääni metsätien loppumetreillä olevalla nuotiopaikalla. Sitten sinne prismaan.

Matkan varrella alkoi kuitenkin tuntumaan, että olisipa kiva taas vain istahtaa johonkin kannon nokkaan ja evästellä siinä. On ollut haikeutta entisiä vanhempien kanssa tehtyjä marjanpoimintareissuja kohtaan. Toki minua aina ärsytti kun piti vain poimia marjoja, eikä ihastella ja tutkia luontoa! Nyt kuitenkin sain nuuhkia taas keuhkoni täydeltä metsän tuoksua. Löysinkin sitten sopivan kokoisen kiven vanhan pellon reunalta. Sopivan kaukana tiestäkin. Oijoi, että oli taas ihanaa olla siellä keskellä luontoa 😍.

Nälkä oli näemmä valtava, kun ahmin masun ihan täyteen. Piti jatkaa matkaa pyörää taluttaen, kun vatsa tuntui niin täydeltä. Tai oikeastihan se on taas hiukan tulehtunut, joten tunsin sen painon paremmin. Joka tapauksessa olin niin iloinen, että ihan viheltelin hiljaa. Täällä sisällä kun ei voi viheltää, alakerran piskitys ihan repeää räksytykseen.

Jännästi huomasin heti kehoni kiristelyn, kun aloin saapua lähemmäs asutuksia ja ajatusta, että kohta pitäisi mennä kauppaan. Kello oli jo lähempänä kahtatoista, joten paljon olisi ihmisiä liikkeellä. Voi ahdistus. Miten pääsisin jonnekin edes taajamaan asumaan. Sniif. 

taitaa olla leppä...

Huomenna piti pyykätä ja tuumasin peseväni ensimmäisen maton. Taidanpa vain puuhailla muuta... On vieläkin niin väsynyt olo. Huomenna voi olla yhä väsynyt olo. Taisi olla viimeinen päivä ilman allergialääkitystä, jos pitemmälle pyöräreissulle aikoo. Sisälle tullessa alkoi silmien kauhea kutina! Onneksi oli jäljellä apteekista ostamiani silmätippoja, näyttävät olevan loppu joka apteekista nyt. Pitää muistaa etsiä korvaava tilalle ennen pujokautta. 

Niin, kilometrejä tuli vahingossa melkein 30, osan siis kävelin. Uskalsin nyt koko metsäreissun olla ilman kypärää. Oli vähän nostalginen olo, kun tuuli kutitteli otsaa ja päänahkaa. Olen pitänyt kypärää varmaan koko 2000 -luvun, enkä oikein osaa olla enää ilman sitä. Useamman kerran on sen kanssa kopautettu maahan, joten ei ole mitään syytä olla pitämättä. Tuolla ei kuitenkaan ole ollenkaan muuta liikennettä ja vauhtini on varsinaista matelua, joten päätin antaa kypärän tuulettua hetken. Ihanata oli taas, mutta sosiaalisoitunut en ollenkaan 😁.

Metsäretkellä, taas

Elämä on hiljalleen asettunut uomiinsa. Pitäisi olla jo tottunut siihen, että kroppa reagoi aina jotenkin erilaisiin asioihin, mutta kaikenlaiset lisärajoitteet vain ärsyttää suunnattomasti. Olisihan se kivaa elää joskus edes sellaista normielämää, ei tarvitsisi aina ajatella asioita joka suunnalta ja mahdollisia seurauksia. 

Eilen olin intopinkeänä lähdössä polkemaan taas satumetsääni. Ei siinä metsässä mitään niin ihmeellisen satumaista ole, vain rauhallinen luonto, jossa elää kaikenlaista elämää 💗. No, juuri kun olin lähdössä, vatsa ilmoitti yllättäen olevansa varsin pahalla päällä. Päätin sitten lyhentää matkaa ja suunnata lähempään, pienempään metsään. Metsä, joka on entisen asuinpaikkani lähellä. Paikka, jota välillä ikävöin. 

Suunnittelin jo sinne taas muuttamista, siellä on usein asuntoja vapaanakin. Mutta sitten entinen työkaveri muutti lähistölle ja minun intoni haihtui. Tällä ihmisellä on tapana ottaa lähimmistään kaikki irti, eli hyötyä perusteellisesti. (Laiska kun on.) Eli luvassa olisi ollut ilmaista työtä lapsen-, kissan-, koiran- ja puutarhanhoidossa, "sähän niin tykkäät näistä hommista!". Joo. Vapaaehtoisena kyllä, orjana en. En jaksa jatkuvasti olla keksimässä tekosyitä kun ei kiinnosta. Tykkää myös kovasti juoruta jos asiat ei mene kuten haluaa... 

No, mutta tämä pyöräilyreissu olikin oikein mukava. Lukuunottamatta ylläripylläriä, kun kävin välillä kaupan vessassa. (Muista ostaa pidempiä pikkuhousunsuojia). Kuvailin luontoa yhdessä puistossa kaikenlaisissa asennoissa, joten oli kohtu taas puhdistellut itseään... Milloin tämä loppuu!

Tuohtuneena kävin sitten kaupasta ostamassa pari karjalanpiirakkaa, pullaa, juotavan jogurtin ja purkkilaten. Polkaisin lempijärveni rannalle ja parkkeerasin perseheni kannohon nokkaan ja einestin leveästi hymyillen auringon paisteessa. Oijoi, ihanata! Pari pikkuruista pääskystäkin kävi kisailemassa pääni päällä. Oijoi, kun kangasmetsä tuoksui hyvälle! Ja eväätkin maistui 😋. Täytyy aloittaa taas retkeilykahvittelu! Tehdä itse eväät, tulee halvemmaksikin. Täytyypä muistaa etsiä paikalliset nuotio yms. paikat.

Vahingossa kilometrejä kertyi kuitenkin 18, vaikka ajattelin tekeväni pienemmän retken. Kävelykilometrejä en ole katsonut, niitäkin tuli varmaan jokunen, kun kiertelin parissa puistossa kurkkimassa kuinka kevät etenee. Veikkaanpa, että seuraavan sateen jälkeen kaikki vihreä poksahtaa esille vauhdilla. Nyt on jo suojaisimmissa paikoissa vähän ruohonkorsia ja voikukkiakin. Ja noita hassuja porkkananvarsia. 

Alphaville laulaa:

Haluan olla ikuisesti nuori
Haluatko todella elää ikuisesti?
Ikuisesti ja ikuisesti
Ikuisesti nuori

Haluanko minä. Noup. Toissayönä näin unta, että olin jättänyt käytettyjä menkkasiteitä sinne tänne lojumaan (jota en todellakaan ole koskaan tehnyt). Viimeyönä olin entisessä kodissa, siellä missä viimeksi minulla oli menkat. Paikkaa on kyllä useinkin ikävä. Olo on kyllä ollut kuin nuorena, kun oli menkat. Ei kivaa. Mutta näillä mennään. Jos ei maanantaihin mennessä lopu, pakko kai on lääkäriin mennä. En halua.

Naisen elämän oikullisuus

Olipas aamulla yllätys kun puin kotivaatteita päälle. Tuntui kummallinen lorahdus. Joskus ennenkin on jotain kirkasta valunut pöksyihin, joten ajattelin että sitä kai. Kun sitten nousin ylös, huomasin sängyn olevan veressä. Ei nyt ihan lainehtinut, mutta kyllähän tuo pudotti leuan ala-asentoon, wtf sanoisi nuoriso. Kipitin sitten jalat ristissä veskiin ja huomasin, että pönttökin lainehti punaisenaan. Yöpissillä käydessä teen vain pienen huuhtelun, joten punaista oli jäänyt lillumaan. Mitääh!

Siinä sitten pöntöllä, leukapielet yhä polvissa, mietin, että mitä ihmettä nyt. Menkat? Viimeisistä on jo reilusti yli kymmenen vuotta. Hkhoitoa aloittaessa vuodoista varoitettiin, ja nyt kun menee vähän enemmän, voisi se olla syy. Pientä vuotoa voi tulla, suuremmasta ottaa yhteyttä. Hmm... ööh, kumpaa tämä nyt on? Kipua ei niin ole, joten tuumasin että olkoon, katsellaan. Jos oikein alkavat, huomaan sen kyllä, menkkani olivat aina runsaat ja runsaasti kivuliaat. Usein piti maata juuri tietyssä asennossa siihen saakka, että särkylääke alkoi vaikuttamaan. 

Pakko oli aamulla lähteä kauppaan kun syötävät olivat vähissä. Onneksi olin jo illalla tehnyt ostoslistan, ei tarvinnut sitä pähkäillä. Kävin kuin autopilotilla. Ilma oli ihana ja olisin niin halunnut jäädä nukkumaan jonnekin penkille, mutta kun repussa oli raakaa jauhelihaa, en voinut. 

Tätäkö se tiesi se viime päivinen väsymys ja voimakas turvotus? Olen ollut todella väsynyt useamman päivän ja nukkunut joka päivä päikkäreitä. Helposti en unta normaalisti päivällä saa. Palellut olen myös paljon. Kipuja ei kyllä vieläkään oikein ole. Väsymys on vain yhä valtava. Yritin pienen välipalan jälkeen nukahtaa, mutta nyt uni ei tullut. Oli pakko juoda kahvia, kun iso tiskiläjä odotti. Olisin halunnut laittaa sen tauolle, kahvin siis, kun vatsa on ollut kipeä. Vai oliko se kuitenkaan sitten vatsa joka oli kipeä... 

Nyt kun kelaan, olen ollut vähän outo viime päivinä. Olen nyt yrittänyt miettiä, millainen oli ennen henkinen olotila juuri ennen menkkoja, mutta pää ei toimi. Yritin herätä aamullakin monta kertaa ja miettiä jotain, mutta aivot eivät vain toimineet. Muistelen kyllä, että usein eka päivänä ei niin vuotanut eikä kipuillut, mutta seuraavana päivänä pieni helvetti oli irti. Nämä on niitä harvoja hetkiä kun toivoisi olevansa mies. Toinen hetki on kun on kauhea pissihätä, eikä vessoja missään. Pakko yrittää taas päikkäreitä. Ärsyttää kun suunnitelmissa oli ihan muuta tälle päivälle, ja tälle viikolle.

Terveiset metsästä, ja rannalta!

Naapuri on innostunut taas tupakoinnista ja jo viideltä alkoi yököttävä köhinäräkinä. Yritä siinä sitten nukkua. Kuudelta luovutin ja päätin tekeväni sen mitä olen pitempään suunnitellut tekeväni joku aurinkoinen sunnuntaiaamu. Eli otan evästä reppuun ja polkaisen merenrantaan. No, nyt oli niin nälkä aamulla, ettei sulaa leipää riittänyt reppuun asti. Joten söin tuhdimmin ja otin vain vesipullon mukaan. Voi kun olisin pakannut myös kameran mukaan! Oli kaikenlaista lintua liikkeellä. Pitänee oikeastaan heti tarkastaa kameran akun tila! Milloinhan viimeksi olen ladannut sen. Kääk.

Kiireessä olin taas unohtaa laittaa aktirannekkeen päälle. Pari kertaa on ärränpäät lennelleet kun olen tyytyväisenä kotiin palatessa alkanut ladata tietoja kännyyn ja... kas vain kello vasta käynnistyy! En tykkää pitää sitä kotona, kun silikoniranneke hiostaa joskus. Paitsi suurhommauspäivinä laitan sen ihan huvin vuoksi! Pistin sen mittaamaan paremmin vasta kun parkkeerasin pyörän ja siirryin patikoimaan. 

Kello 7.53 pulssi oli vielä 125, mutta muutaman minuutin päästä, kun olin jo metsässä, pulssi oli laskenut jo 93:een. Metsä on niin sieluni rauhan paikka 💖. Vähän oli polut vielä liian märkiä, että siirryin leveämmälle tielle. Vähän jänskätti olisiko rannassa lintupongareita, mutta eipä ollut. Yksi mies ajoin hurjaa vauhtia selän takaa, mutta muita kaksijalkaisia ei ollut liikkeellä. No, tietysti linnut. Oli sorsia, joutsenia, kurkia, yksi taivaanvuohi ja muita joita en tunnistanut. Yhden pienen kaunokaisen huomasin puun latvassa laulamassa. Kerrankin näkisin millainen lintu noin vienosti ja kauniisti laulaa: keltasirkku!

Pistän nyt viimeiseksi kuvan itsestänikin. Ha, pelkät jalat, istahdin välillä makkaranpaistopenkille kuvatakseni kengät. En ikinä muista laittaa lyhempiä nauhoja noihin. Aina jompikumpi nauhoista jää liian pitkäksi ja tahraantuu, tai pahimmassa tapauksessa kiertyy polkimen ympärille. Siinä olet sitten jumissa pyörässä kiinni. Pitänee nyt heti lähteä etsimään lyhempiä. Vaikkakin tekisi mieli sohvalle kun jalkoja turvottaa ja kuumottaa armottomasti. Liian suolaista syönyt. Ostin alennusleivän Fazerin leipomosta. Ihan liikaa oli suolaa, 1,6g. Paloittelin pakkaseen, sopii paremmin sosekeiton kanssa syötäväksi. 

Terveiset hautausmaalta

Haluan käydä haudoilla yksin ja ilman kansanvaellusta, joten en jättänyt sitä huomiseen. Olin aikaisin liikkeellä, että tullessa ei ollut ketään elävää liikkeellä. Muutenkin vain kolme ihmistä kävi pikaisesti piipahtamassa. En vienyt kukkia, koska öisin on vielä pakkasta paikoin. Olipa tuolla matkan varrella pari lumikasaakin, aurauskasoja hiekan alla. 

Olisin halunnut purkaa mieltäni, mutta olinkin rauhallisella mielen ja vähän tomerakin. Hain yhteiskäyttötiloista ison kuokan ja käänsin mullat muutaman haudan kohdalta. Hautausmaan lähellä on suota, joten verenimijöitä siellä kesällä riittää. Silloin on tuskaista yrittää istuttaa kukkia. Joten aloittelin hommaa vähän nyt, helpompi on kukalle kuoppaa myöhemmin kaapia kun multa on jo "kuohkeutettu". 

Mahdoin olla näky 😄. Olin laittanut parempaa Seppälää päälle, kun olen kyllästynyt kulkemaan aina urheilutamineissa. Joku olisi äkkiä voinut luulla, että yritän kaivaa äidinkaupuussani äitiäni ylös haudasta! Tai pihinä ihmisenä kaivan hautani itse! Voi kun alkoi tekemään mieli omaa pihaa 😩. 

Jätin yhden hautakynttilän äitini haudalle. Toisen laitoin kivetykselle, johon voi jättää, jos muistettava on haudattu jonnekin muualle. Tuli mieleen, että joskushan voisin viedä kynttilän lähempänäkin olevalle hautausmaalle. Sinne ei taida olla matkaa kuin pari kilometriä. Oudolta saattaisi vain tuntua... Onkohan sinne yhtään tuntemaani edes haudattu.

Kävin sitten ruokakaupassa syömässä, jälkiruoaksi otin viinerin. Kun ei ollut mitään kiirettä takaisin, ajelin metsään. Vain yksi ihminen sielläkin tuli vastaan, ja aika alussa matkaa. Harmaata täällä vielä enimmäkseen on, mutta leskenlehdet olivat jo ylös mullasta kivunneet! 

Nyt kun yritän muistella, en muista, että haudoilla olisi kukkia. Useinhan ihmiset tuovat orvokkeja aika aikaisin sinne. Itse en henno poloisia kylmään maahan vielä istutella 😢. Tuo metsäreitti on vanha ja se ulottuu niin pitkälle, että ympäriltä ei kuulunut kuin mieletön lintujen konsertti. Viimeksi tiellä oli vielä jäisiä kohtia, joten pyörää piti talutella. Taluttelin nyt myös, koska silloin ehdin ihastella enemmän. Loikkipa tielle yksi sorkkakoipinenkin, taisi olla metsäkauris. 

Mikä rauha siellä olikaan! Olisin niin valmis muuttamaan maalle! Tai ainakin ns. haja-asutusalueelle. Mutta ei näillä tuloilla... En nyt polkenut koko reittiä, vaan poikkesin pois jo puolessa välissä. Menin entiseen vanhaan kirjastoon lukemaan hieman lehtiä, samalla saisin miettiä pitääkö käydä prismassa vai riittääkö matkan varrella oleva s-market. Illalla vilkaisin matkamittaria, melkein 30km. Ei paha, ei paha. Enkä ollut niin väsynyt kuin luulin, kuntoni on siis noussut tai hkh on alkanut tehota paremmin.

Missä 0n/off -nappula?

Vaikka erityisherkkyys on voimavarakin, on se aikamoinen rasite. Usein tunteet eletään 100% voimalla. Yksi puhelu niin, tuntuu taas, että voimavarat on nollissa, elämä on roskakorissa ja mitään toivoa ei ole enää mihinkään. Maailma tuntuu mustavalkoiselta ja tekee mieli vain käpertyä lapsuuden vaatekaappiin piiloon. Hyvä hetki käydä purkamassa tunteita äidin luona. Vaikkei sitä vastausta sieltä mullan alta tulekaan. Viime yönä oli isä unessani pitkästä aikaa. Mitään ei sanonut. Eipä se elävänäkään paljoa puhellut

Jos nyt nukkuisin loppuviikon

Sain maanantaina siivottua parveketta. Tai oikeastaan tyhjennettyä, en enää viihdy vietä siellä aikaa ollenkaan. Eilen jynssäsin vessan kokonaan ja saunan lattian. Välillä tuntuu, että liike on tosiaan lääke, mutta nyt tuntuu että ei. Illalla väsytti niin, että nukahdin istualleen. Todella harvinaista. Olin unohtanut aktirannekkeen käteen, joten ennen sen kädestä ottamista vilkaisin sykettä, 58. Ei ihme kun väsyttää ja palelee. Kaivoin verenpainemittarin esiin ihan uteliaisuudesta jos piristyisin vähän: 106/68 69. 

Nappasin nyt kuvan eilisistä sykkeistä, hauskasti näkyy kun veto loppuu iltapäivästä ja syke laskee, vähitellen nukahdan laiskanlinnaan....

Nyt on taas jäytävää kipua lapojen välissä ja vasen käsikin kipeä. Outoa kun en sillä kädellä paljoa tehnyt. Pitäisi varmaan yrittää käydä venyttävällä kävelyllä. Väsyttää kyllä älyttömästi. Outoa kun tavallisesti olen aamuihmisenä pirteä. Siksi tulin kirjoittamaankin jos piristyisin. Jos vähän oikaisen sohvalla, tuo selkäkipu siitä tuskin tykkää mutta...

Areenan sarjat

Tykkään katsoa Areenaa, mutta sieltä uusien sarjojen hakeminen raastaa hermoja. Samoin tekee kyllä muutkin "ilmaiskanavat". Muistaakseni varsinkin Katsomossa menee hermot ihan täysin "pomppivien" kuvien takia. Syy voi tietenkin olla netissä, minulla on telkussa käytössä vain taloyhtiön ilmainen netti. Riittää ihan hyvin sarjojen ja leffojen katseluun. Päätin nyt sitten, kun halusin vähän istahtaa, leikkaa&liimaa -leikkiä vähän. Eli pinosin brittiläiset dekkarit pinoriviin. 

Merkkasin syrämmellä sarjat jotka olen katsonut tai katson parhaillaan, ja joista olen pitänyt. Nuoli alas on, että olen katsonut, mutta en ole vain pitänyt, yrityksistä huolimatta. Joidenkin sarjojen kohdalla on pitänyt ihan pakottaa itsensä katsomaan paria minuuttia pitempään, kunnes alkuärsytys menee ohi. Tuntuu usein olevan noissa sarjoissa, että joku tulee uutena työntekijänä ja on aluksi ärsyttävä. Tai jo töissä oleva on ärsyttävä. Ja kohta ne onkin ihan bestiksiä. Arghh, miksei edes sarjoissa voi olla kaikki kivoja ja hommat vain tehdään, eikä turhia kiukutella. 

Katselen noita jännempiä usein perjantaina tai lauantaina. Tarvitsen hiukan hajurakoa ennen nukkumaan menemistä. Nukahdan kyllä ihan hyvin, eikä jutut jää pyörimään mieleen, mutta alitajuntaan ne näemmä menevät. Unet ovat levottomampia. 

Eilen poikkeuksellisesti, kun Syyttäjä-sarja on nähty, kokeilin I, Jack Wright -sarjaa. Hups ja kops, kiinni ollaan! Katsoin kaksi jaksoa kun en malttanut jättää yhteen jaksoon. Jännä kun, ainakin näin aluksi, etsivä on varsin vaatimaton, useinhan hänessä on jotain karismaa. Kaikki huomio on nyt kuitenkin kuin epäillyissä. Tuskaa vain katsoa John Simmiä ärsyttävänä tyyppinä. Mutta olen muutenkin opetellut kärsivällisyyttä ja pyrkinyt muutenkin katsomaan hyvältä vaikuttavia sarjoja rasittavista tyypeistä huolimatta. Näemmä kuvassa on reunassa jotain muutakin näkyvillä, mutta olkoon nyt, palaan arkihommiin.

Liikunta on lääke ja ruoka-asioita?

Eilen tuli istuttua persiillään lähes koko päivän, joten selkäongelmat alkoivat vaivata jälleen. Yöllä oli taas muutaman kerran vaikea löytää asentoa, jossa ei johonkin osaa selkärankaa, tai sen ympäristöä, sattunut. Aamiaisen jälkeen potkin sitten itseni ulos, vaikka ei ihan älyttömästi huvittanut. Pienenä kimmokkeena oli käydä tutkimassa mitä hommaavat lähialueella, kun siellä ison kauhan kanssa heiluivat arkena. No, puitahan siellä oli kaadettu ja maata myllätty, että tasoitettu uudestaan. Kiva siellä oli pulleamasuisten rastaiden etsiä uutta pesäpuuta... Että kirotutti! Tässä kaupungissa on nyt todella paljon kaadettu puita näin keväällä!

Tuuli oli varsin viileä ja mielessä kimpoili salamat, joten suuntasin puolen tunnin jälkeen jo takaisin. Niskavaivat olivat tiessään, joten se hyöty kävelystä ainakin oli. Housuja oli vain ehkä hieman liian ohuelti, koska nyt jalat tuntuvat ikävän jäykiltä. Ajattelin Suvikkia (kesäpyörä) varastosta kaivaessani, että nyt jää varmaan kävelyt vähiin. Selän alkaessa oireilla olenkin eksynyt jo kahdesti taas kävelylle! Vappuna jopa kävelin torille! Söin makkaran, munkkia simalla ja lopuksi kahvin, ja yllätin itseni kävelemällä takaisin maisemareittiä, eli torilla haahuilun lisäksi kävelin puolitoista tuntia! 

Selkä tuntui niin pahalta ennen vappua, että pyörän ohjailu onnistui vain yhdellä kädellä. Molemmilla käsillä ei pystynyt ohjaustankoon nojaamaan. Päädyin siksi sitten kävelyhommiin, takaisin pääsisin bussilla, jos en jaksaisikaan kävellä takaisin. Mutta jaksoinpa, ja hyvin jaksoinkin! Tuumin siinä matkalla kyllä, että en varmaankaan syö vieläkään riittävästi, siksi väsyn helpommin... Olen yrittänyt kyllä vahtia, että proteiinia tulisi riittävästi. 

Ruoasta puheenollen, tein alustavan listan viikon ruokalistasta. Viimeksi piirtelin joka päivälle omat ruokansa, mutta paikat vaihtuivat kun aikaa/jaksamista ei ollutkaan tarpeeksi. Tein nyt siis vain listan, josta voin poimia mitä huvittaa tehdä minäkin päivänä. Yritän syödä kahdesti päivässä "lämpimän aterian". Joskus se on tähteet edelliseltä illalliselta. Vaikka monessa paikassa onkin ohjeena syödä päivällä raskaammin ja iltapäivällä kevyemmin, ei se minulta oikein onnistu. Minusta tulee vetelä aina runsaamman syömisen jälkeen. Oli se mahan täydeltä salaattia, minun pitää sulatella ruokaa ainakin tunti. Muuten vatsa heittää häränpyllyä. Harvoin syön sitten illallisen jälkeen muuta kuin kaakaon kanssa pelkän leipäpalan. 

Vatsani on ihastunut 14:12 -paastotyyliin. Eli syön neljäntoista tunnin aikana ja syömättä olen 10 tuntia, monesti 12 tuntiakin, jos oikein nukuttaa. Ihan helppoa kun siihen vähitellen opettelee. Ei närästys herättele yöllä istuskelemaan. Verikokeen paastokaan ei enää kauhistuta 😁. Täältä asiasta lisää. 

Tuleva ruokalista:

• pinaattikeitto
• seitiä riisipedillä (risottotyyliin pannulla)
• sosekeitto MiPaLö (mitä pakastimesta löytyykin + hyvää juustoa)
• JaPePo pannulla (suikaloitua perunaa, porkkanaa ja paistettu jauheliha)
• Mannis (mannapuuro)
• SeiMagar (puoliksi kypsyneen makaroonin joukkoon heitetään sein palasia ja jotain hyvää juustoa, toinen versio on LohiMagar)
• Savuporokeitto 
• Lohikeitto

Nyt keksimään jotain muuta apetta. Illalla tulee telkusta muuten Grease 😍 Voi iik, mahdanko pysyä persiilläni!

Ruokainventaario II

Tein viime tämän viikon alussa luettelon mitä söisin minäkin päivänä. Helpotti huomattavasti elämääni. Kokkaus ei ole ihan lempijuttujani. Paitsi pitsan tekeminen, siitä tulee aina ns. artesaanipitsa eli hieman persoonallisen näköinen. Kokokin on kuin "roiskeläpällä". Milloinhan viimeksi olen syönyt noita Saarioisten pikkupizzoja 😮. Auts, että alkoi tekemään mieli pitsaa... Mutta asiaan! Otin ihan paperipidikkeeseen paperia, hienon kynän ja aloin listaamaan!

Jääkaapista löytyi:

• paistettua jauhelihaa
• persikanpuolikkaita rypälemehussa
• seljankukkamehua (tulehduksia parantava!)
• kolmenlaista maitoa (kahviin/kaakaoon ja puuroihin)
• vähän maustamatonta jogurttia ja rahkaa
• vähän mansikkahilloa ja maapähkinätahnaa
• Keijua kahdessa muodossa
• vähän juustoa
•  4  (yhden söin ja toisen laitoin pois 😣) 2 appelsiinia, omena ja mandar/klementiini
• pätkä kurkkua ja puoli rasiallista helmitomaatteja (olivat tarjouksessa!)
• maustekurkkuja ja punajuuria (pitäisi muistaa syödä...)
• porkkanoita ja kahdenlaisia perunoita

En listaa nyt kaikkea tilpehööriä mitä muuta siellä lymyilee...

Pakastimessa:

• Aura- ja Koskenlaskijajuustoa paloina odottamassa pitsaa ja keittoja 😋
• tölkistä loput herkkusienet ja kreikkalaisesta salaatista poimitut fetajuustopalat ja oliivit odotavat myös pitsaa
• ikivanhoja taikinalevyjä (pitäisi tehdä kaneliomenapiiloja...)
• paloiteltua voita (ostettu jouluna?)
• juustoraastetta (pitsaa!!)
• tofu-paloja (koskahan kokeilisin...)
• sei-paloja
• paistettua jauhelihaa
• lämminsavuporoa paloina 
• pinaattikeitto x 2 (alennuksesta nam)
• erilaisia pakastevihanneksia sosekeitoiksi (nam)
• vanhoja punaisia marjoja (vuodelta universiumin synty?)
• harvinaisen paljon leipää, kolmea lajia ainakin

Kuivakaapeissa ne normit eli erilaiset pastat, riisi, jauhot yms. Nyt pitäisi sitten miettiä seuraavan viikon ruoat... Onneksi lauantait on minulle "vapaapäiviä" eli en tee mitään mikä ei huvita! Taidan vain ottaa kattilaan vettä, heittää suolaa, pippuria, paistettua jauhelihaa ja pakastimesta tomaattimurskaa. Kun kiehuu niin spagetit joukkoon. Eiköhän sillä nälkä lähde. Sen päälle jälkiruoaksi jääkaapista kylmennyt kahvi, johon voisi lisätä hippu suolaa, vaniljasokeria ja karamellisiirappia. Kermavaahtoa ei ole, mutta eipä tuo muutenkaan ihan oikea Salted Caramel Latte ole 😄. Yritin eilen valvoa pitempään, että näkisin tuleeko yöllä vielä pimeä, mutta nukahtelin niin makeasti sohvalla, että siirryin sänkyyn ennen pimeän tuloa. Kokeilen tänään uudestaan. Päätin taas leikkiä tekoälyllä kuvien suhteen.