Jumissa jumiutuneessa olotilassa

Siivoilin perjantaina ikkuna auki, joten selkä on nyt jumissa. Ei tarvita kuin hieman kostea iho ja pieni kylmä veto, niin lihakseni jumiutuvat täysin. Jostain syystä jokin muukin torsossa tulehtui, koska vatsanalue oli todella kipeä lauantaina. Ainahan minulla on joku paikka kipeänä, mutta tämä oli erilaista. Viiltävää tuskaa jossain, jota en oikein osannut paikantaa. Tuli jo vähän paniikkia pitääkö lähteä päivystykseen. Sinne kun en viikonloppuna (tai kyllä muutenkaan) lähtisi kuin puolikuolleena. Jo infopisteelle pääseminen kestää vähintään tunnin. Sitten lääkäriä (tai hoitajaa) saa odottaa vähintään neljä tuntia. Vanhempien kanssa sain viettää siellä usein kaksikintoista tuntia, ennen kuin päästiin lääkärille. Viimeksi itse vietin siellä kuusi tuntia vaikka ambulanssilla vietiin. 

Päätin sitten, että odotan vielä kaksi tuntia. Vaikka vaiva ei tuntunut olevan nyt vatsalaukussa, join kuitenkin jääkylmän veden Samarin kera, otin mahdollisimman hyvän asennon vällyjen alla nojatuolissa ja Googletin kännyllä Fingerporin. Pari naurahdusta ja rentoutuminen sai olon paremmaksi, ja tuska poistui hiljalleen niin, että siirryin sohvalle. Nukahdin vain puolisen tuntia, mutta sekin tuntui niin hyvältä, että päätin loikoilla loppupäivän. Illalla katsoin vielä Areenasta yhden sarjan loppuun ja nukkumaankin menin kohta kymmenen jälkeen. 

Nukuin aika hyvin, mutta eilinen makaaminen pahensi niskavaivoja, joten täksi päiväksi suunnittelemani metsäretki sai jäädä. Ja kun en ollut ihan varma vatsani suhteenkaan... Suuntasin sitten lähikirjastoon kun sinne pääsee viikonloppuisin vain kortilla. Valitettavasti siellä kuitenkin oli pari vakityyppiä, luulin saavani olla yksin. Onneksi introverttejä kuten minä, joten päät eivät liikahtaneetkaan sisään tullessani 😁. Luin muutaman lehden ja suuntasin kaupaan. Sattui niin niskaan, ettei pyöräilystä tullut mitään. Yritin kävellä, mutta pyörän taluttaminen tuntui yhtä tuskaiselta. Päätin suunnata suoraan kortteeriini, kylmä ilma pahensi oloa. Nyt tuntuu koko selkäranka olevan tulehtunut ja jumissa. Taidan tehdä poikkeuksen ja ottaa särkylääkettä, ja vähän huitoa raajojani suuntaan jos toiseen. Kohta pitää keksiä jotain illallista, plääh.
   

Koti-ikävää...

 

Tasapainnoillen metsässä

Törmäsin Ylen sivuilla tasapainotestiin. Aika hyvin onnistuin, tasapainotaito minulla on onneksi aina ollut hyvä. Huomaa kyllä, että toisessa jalassa on heikommat lihakset. Pitänee alkaa leikkimään kurkia. 

Aamulla laiskotti ja väsytti, mutta lähdin kuitenkin ulos. Haaveena oli iso pyöräilylenkki kauemmas metsään ja tullessa kauppaan. Lenkki vessaan taas muutti suunnitelmat, mämmi tahtoo jo ulos myös... Joten pyöräilin vain lähirannalle ja sitä ympäröimään metsään. Paljon oli ääntä metsässä 💓. 

Istuin hetkeksi kannon nokkaan imemään auringonvaloa. Jossain äänteli pöllö, kuulosti kuin olisi sanonut: Huua, huua! En viitsinyt alkaa mitään huutelemaan. Oli ihanaa kun ei tullut kuin pari ihmistä vastaan. Pyörällä nekin, joten pikaisesti ohittivat. En ole lumen aikaan tuolla käynyt ja oli aika järkytys, kun taas oli paljon metsää kaadettu. Ei kuulunut linnun ääniä raivatuilla osilla...

Pohdin taas sitä uutta kotia, mikä olisi sopiva asuinalue. Nyt olisi hyvä hetki pyöräillen tutkia alueita, ei ole vielä kuumaa eikä siitepölyäkään. Pyörätietkin pääosin putsattu hiekasta. Kämpän tyhjentämisurakka on nyt jumissa, en osaa valita mitä tavaroista seuraavaksi lähtisi.

Pari juttua pitäisi viedä kirpparille, on pitänyt viedä jo viikon... Huomiseksi olin suunnitellut, mutta huomennahan on vielä pyhäpäivä! Kauppareissukin nyt jäi, mutta enköhän nykyisillä pärjää vielä huomiseen. Paistettu jauheliha pitäisi jo syödä, en edes muista milloin paistoin sen... Keiton voisin tehdä.

Nukuin viimeyönä aika hyvin, mutta nyt tuntuu kuin voisi ottaa sunnuntainokoset, raitis ilma ja pieni välipala sai rennon olon aikaiseksi. Kuvat on tuotettu tekaistulla älyllä.

Millaisen kuvan minusta saat?

Kerran viikossahan minulla on "vapaapäivä", eli teen mitä huvittaa, yritän unohtaa kaikki murheet. Tänään päätin leikkiä hieman tekoälyllä. Kokeilin netissä olevia ilmaisia tekoälykuvageneraattoreita. Kerroin tilanteen, jossa nyt olisi hyvä olla. Valoisa aurinkoinen keittiö, taustalla ihuna mies lukee olohuoneen puolella, taustalla parveke...

Ok. Hm... ensinnäkin en tunne näyttäväni vielä noin vanhalta. Toisekseen kerroin haluavani henkilön nauttivan auringonpaisteesta silmät kiinni. Kyseinen nainen näyttää pikemminkin kärsivän ummetuksesta tai kohta on lirahtamassa jotain tuhdimpaa housuun. Tai se on jo housussa, ja tuoksu on... epämiellyttävä. Tai sitten kipu jäytää sormia, ovathan ne reppanalla irronneet ja juuttuneet kupin reunalle!

Sitten miehestä. Sori, en pidä nuoremmista miehistä, pyysin keski-ikästä miestä. Tykkään myös, että hän kykenee olemaan yhdessä paikassa kerrallaan. Ei jakautuneena kahdelle tuolille. Outoa on myös, että hän pystyy lukemaan alaosallansa. Miehet ajattelevat, ja myös näkevät alapäällään?! Halusin myös miehen olohuoneeseen, en keittiöön. Parvekkeen kukat ovat kauniit. Kunnes tuuli heittää ne maahan, aika kapealla reunalla ovat.

Päätin kokeilla sitten itseäni uudelleen. Kauniissa keittiössä, ihana auringonpaiste... Hmm. Tuoksu näyttää olevan parempi, ilmeisesti kaunis tulppaani siinä vieressä... Nainen näyttää kyllä nauttivan enemmän kattovalon lämmöstä kuin takana ikkunasta tulevasta auringonvalosta. Kahvikuppikin on muuttunut oudoksi Matekupiksi? Jossa on ne irtonaiset sormet?? Hiusten pituus ja värikin ovat ihan väärät. Ehkä se tuleva ihanneminä, hoikkakin on? Pidän kuitenkin mieluummin ryppyiset töppösormeni käsissä kiinni, kiitos.

Kokeilinpa sitten vielä sitä miestä. Tumma, leveät hartiat, keski-ikäinen. Lempeä hymy. Halaukseen kutsuva asento... Ok, ei mennyt taaskaan kuten römsössä. En sanoisi lempeäksi hymyksi. Minusta mies näyttää näyttävän kuinka hän kuristaisi minut... "Katsos näin... sullahan on toi tuhti kaula, niin näin kun hieman puristan niin... tätähän sä halusit?". Ja mikä on tuo puolikas sormus! Taas näitä viekkaita pettäjiä! Vaatteet on kyllä ihanat ja syksyinen metsä. Mutta menkääs kuule vaan keskenänne naimisiin! 

Huolinukke

Kuvituskuva

Tarina Guatemalan huolinukeista.

Huolinuken teko-ohjeita.

Näilläkö mennään nyt

Pari serkkua olivat tulossa kaupunkiin sukulaisjuhliin. Juhlat olivat sen ei-sukulaisvanhemman puolelta, joten onneksi minun ei tarvinnut itse juhliin mennä. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että tavata piti, eli yllättäen tuli tänä aamuna kutsu tulla kahveelle. En siinä ehtinyt tekosyitä keksiä, kun autokin olisi tulossa parin tunnin päästä hakemaan. 

Ihan mukavaa sinänsä oli, kun oltiin ihan arkitamineissa kaikki. Mutta kuitenkin näki meikittömistä kasvoistakin keillä menee hyvin ja keillä ei. Tuli taas mietittyä mistä minun geenini ovat perittyjä kun tunsin itseni niin vanhaksi, tyhmäksi ja rumaksi. Kaikki muut ovat mukavasti elämässään menestyneet. Sanotaanhan sitä, että köyhyys periytyy mutta... Sanoisin, että jos en olisi perinyt näitä fyysisiä että henkisiä heikkouksiani, olisin minäkin varmaan paremmin menestynyt elämässäni. Olen niin viime päivinä ollut tyytyväinen kevätsiivoushumaukseeni, mutta nyt se tuntuu kuratippana kimallemeressä...

Pitäisi jaksaa pitää itsestä huolta, mutta kun ei kiinnosta. Kävely ei enää kiinnosta kun ei ole pimeää. Jostain syystä se on mukavempaa silloin. Toivottavasti ei enää sada lunta, koska odotan kyllä pyöräilyretkiä. Eilen olin hakea Talvikin varastosta, kun maa oli valkoisenaan, mutta kun ei ollut pakko enää iltapäivästä lähteä mihinkään, jätin koko reissun. Sain houkuteltua kuskin pysähtymään hetkeksi tulomatkalla kaupan eteen, niin sain ostettua tuleville päiville ruokaa. Alkoa teki mieli, mutta jätin ostamatta, kuski olisi kuitenkin kiinnittänyt siihen huomiota...

Pitää nyt yrittää pitää pää pinnalla, eikä taas vajota syviin vesiin. Pitää keksiä tekemistä. Ikkunat olisin halunnut viime viikolla pestä ja verhot myös, mutta kun teiden puhdistus ei ole vielä kunnolla käynnistynyt, ei siinä ole järkeä. Parvekekin pitäisi puhdistaa, mutta sinnekin nousee vielä paljon tomua. Pääsiäisruohokin taisi epäonnistua. Kourallisen siemeniä (vanhoja toki) hellästi peittelin multaan, mutta vain viitisen hentoa kortta näkyy pilkistävän. 

Kyselin Universumilta: (Kuuklen kääntäjä)

A Feeling of Dissatisfaction

Your emotions are strong and they often power you forward faster than your intellect. If you listen to your intuitions and respond positively then this is a good attribute. While others are working out the details you're soaring ahead in love, in work, in life.

But lately a feeling of discontent has come over you and this emotion is just as strong. What is this feeling that things are not right? Your mind clearly shows you that your situation is in good shape. OK, not the best it could be, but nothings perfect.

But your heart is heavy nevertheless. Perhaps you desire something that you cannot obtain. All that you have gained pales beside what you cannot gain. Perhaps the uneasiness is general. Is this it? Is this all there is? Often these feelings can propel you to better things. Leave a stale relationship and find a new love. Leave a dead end job and explore a new career. But watch out! Don't let a period of boredom cause you to discard things of value.

Use this period to reevaluate and reassess. But when you do, listen to your head as well as your heart. Or you could wake tomorrow to find you feel a whole lot better but you've broken something that cannot be fixed. A little dissatisfaction is a good thing. It can stir you into action. But don't wallow in self pity. Things are looking up already. The glass is half full, not half empty.

Seitsemän tärkeää jumppa- ja venytysasentoa

Kevätsiivoushumaus on saavutettu päätökseensä. Samalla hiipui keväthuuma kun tuijottaa ulos. Olo on voipunut ja väsynyt, mutta seitsemän tärkeää asanaa pitää vielä jaksaa tehdä tämän viikonlopun aikana. Alustan sopii olevan sopivan pehmeä, mutta jäntevä. Kuva antaa enemmän kuin sanat. Asanat tehdään rauhallisesti ajan kanssa. Toistoja niin monta kertaa kun jaksaa:

Sunnuntaiporatti

En voinut eilen aamulla vastustaa kiusausta, vaan pyyhin sitten pölyt olkkarin seinistä. Taulutkin otin ihan seinältä ja pyyhin ympäriinsä. Yh, kun taulujen taakse seinälle oli kertynyt pölyä! Olkkarissa ei niin, mutta makkarissa sängyn yläpuolella olevien talulujen takana... yyh. Verhojen kanssa pitää miettiä... Niska on niin jumissa, että humina käy. Ei kovin järkevää alkaa roikkumaan katon rajassa nyt. Tuli mieleen vain vaihtaa parin verhon paikkaa.

Tänään olen sitten yrittänyt ottaa rauhallisesti. Mutta kun ei tee mieli lukea, eikä muutakaan paikalla tehtävää. Tylsää. Käsityöt ovat nyt myös pannassa tuon pään huminan takia. Osin johtuu varmaan  parvekkeen ulkopuolella roikkumisesta kovassa tuulessa, mutta myös siitä, että en osaa taas nukkua. Viime yönä menin todella poikkeuksellisesti nukkumaan vasta kahdentoista aikaan. Tuumin, että näin saisin nukuttua pitempään. Hah. Heräsin yhden aikaan, ja sitten pyörin kuuteen saakka. Nukahdin kyllä välillä, mutta pätkämäistä oli. Miksihän pyörin aina samaan suuntaa, petari on aina mutkalla vasemmalle ja peitto myös aina menossa sieltä suunnalta lattialle.

sopiva mielikuva nukkumaan mennessä

Ihan puoliunessa ja pahalla päällä on mennyt tämä päivä. Pari kolme kertaa yritin nukahtaa, mutta vain kerran käväisin unessa, ja nytkäyksellä hereille. Uloskaan ei tehnyt mieli kun niin harmaata ja koleaa. Taidan aloittaa jo illallisen valmistamisen. Syödä, sulkea kaihtimet ja verhot, ja kaivautua sohvatyynyjen väliin. Jos menisi nukkumaan heti kun silmät tarpeeksi luppasevat. Että tympii... No, huomenna pääsee taas jotain hommaamaan. 

Siivousta siivousta...

Tänään oli suuret suunnitelmat, mutta ei asiat menneet ihan niin kuin suunnittelin. Huomasin aamulla, että tuuli hieman "väärästä" suunnasta, eli suoraan sisälle. Hyppäsin sitten Suvikkini selkään ja polkaisin kauppaan. Minulla on paha tapa siivota vähillä eväillä ja sitten simahtaa kesken kaiken. Ostin siis hieman purtavaa päiväksi ja valmiin ruoan illaksi. Kävin my... Pirhana! Huomasin nyt, että menin ostamaan Lidlistä riisikakkuja, mutta unohdin ostaa niitä! Ostin kyllä maidon, kuten aioin, mutta hedelmävalikoimaa pohtiessa näemmä unohdin kakut. Minusta on hassua kutsua niitä kakuiksi, kun ovat ehkä enemmän suolaisia keksejä? Välipalaleipinä niitä kyllä itse pidän. Ostin nyt ensimmäistä kertaa hedelmiä itsepalvelukassan kautta, ja taitaa jäädä myös viimeiseksi. Ärsyttävän hidasta hommaa! Ihmeellistä näytön naputtelua koko homma...

Takaisin päästessäni keitin kaffet ja söin ihanan dallaspullan. Ja ei kun hommiin! Pölyt tahtoivat kyllä tulla sisälle ja pölytettävä halusi aina kosketella parvekelasin pintaa (pesty syksyllä viimeksi). Pölyttelin sitten vain sohvan päällisen ja pöytäliinan, ja keskityin olkkarin nurkkiin. Halusin vaihtaa muutaman jakkaran paikan, ja siirtää hieman ruokapöytää. Vastapäätä olevaan kerrostaloon on taas muuttanut uusi asukas, ja häntä näyttää kiinnostavan kovasti meidän talon asukkaat... Pöytä ei löytänyt sopivaa paikkaa, mutta ikkuna löysi ns. valoverhon. Toisessa ikkunassa on jo kukkien takia moinen. Valoja nyt ei tarvitse käyttää enää ollenkaan. 

Laitoin samalla kaikki olkkarin pienet lamput kaappiin. Jalkalampun jätin, harvoin kyllä jaksan enää valvoa niin pitkään, että sitä tarvitsisi. Olen miettinyt raaskisiko hankkia pimeäverhot olkkariinkin. Olin viime kesänä hyvin ahdistunut jatkuvasta valoisuudesta. Olen monet kesät viettänyt vaikeimpina aikoina iltahetkiä makkarissa, sen kun saa ihan pilkkopimeäksi kesälläkin. Mutta nyt kun tällä nykyisellä seinänaapurilla on aina joku kylässä, en vietä makkarissa enää kuin öitä. Surettaa suuresti, kun makkari on ollut minulle kuin turvasatama.

Nyt väsyttää niin mukavasti, että käyn pikaisessa suihkussa, kaivan mikroruokani esille ja levitän itseni levitetyn sohvan päälle. Viime yönä en sitten nukkunut enää hyvin. Syy saattoi toki olla ruoassa. Viimeinen lohipala pakkasesta maistui hieman... tympeältä. Taitaa lohen syönti olla nyt tässä vähäksi aikaa muutenkin.

Puuh!

Jee, olen saanut siivottua makkarin melkein katosta lattiaan. Kaapit on käyty läpi viime viikojen, vai jopa kuukausien, aikana. Huonekalut on imuroitu tai pyyhitty. Seinät tomutettu. Kattoon en koskenut kun pölyhuiskallani on karvalähtöaika, keväthuuma näemmä silläkin. Imuroinut en enkä luutunnut kun haluan tehdä sen huomenna. Imuroida ainakin, luuttuamista mietin vielä. Haluaisin vaihtaa mattoja.

Tänään olisi ollut oikein mainio sää pöllyttelyyn, mutta minulla oli pyykkipäivä. Aamulla nukutti aivan mahdottomasti! Olen jostain kummallisesta syystä nukkunut useamman yön nyt oikein sikeästi, ja aamulla vielä nukuttaisi kovasti. (Varmaan taika nyt katoaa ja nukun seuraavat yöt huonosti...) Olen ollut myös niin intopinkeänä ja tehnyt paljon. Sitkeästi olen jaksanut, vaikka välillä on fyysinen puhti meinannut loppua. 

Tänään sitten se into ja puhti alkoi hiipumaan jo puolenpäivän jälkeen. Olin toki aloittanut puuhailuni jo seitsemän jälkeen, kun halusin ehtiä puhdistamaan talvikengät ennen kuin pyykkikoneisiin tulisi sähköt päälle. Ja myös siivota pyykkitilat kun muut eivät sitä yleensä tee. Syöminen piristi ja sinnittelin  ja sain pyyhityksi jääkaapin yläpuolisen kaapin. Sain jopa vähennettyä yhden silppurihökötyksen, jota äitini enkä minä ole käyttänyt kuin kerran tai pari. Periytyi siis ainakaan minulle. 

Pyyhin myös yhden rivin keittiönkaapeista. Tai palstan, siis allekkain olevat 😁. Marmatin itsekseni miksi säilytän tyhjiä lasisia maustepurkkeja, kun niiden täyttäminen on niin vaikeaa! Pippurit yms. menee nätisti purkkiin, mutta kuivat mausteet tuntuvat vain pöllähtelevän ihan muualle kuin purkkiin, sähköisiäkin usein ovat! Iloinen olin kun jauhohyllyn olin tarkistanut aika vasta, yhtään vanhentunutta pussukkaa ei löytynyt. Olen näemmä oppinut, enkä enää ostele kuivakaappiin tavaraa, ellen ole 1 000 % varma, että juuri samana päivänä niistä jotain leivon!

Puoli kolmen aikaan huomasin tekeväni kaikenlaista sijaistoimintaa, joten luovutin ja siirryin siivoamaan sotkuni. Yhtäkkiä muistin, että näihin aikoihin telkusta tulee Castle! Eli ruokaa lautaselle ja telkun ääreen! Tavallisesti en katsele telkkua päivällä, ellen ole kipeä tai tunne muuten pakottavaa tarvetta paeta todellisuutta. Mutta lepo tuli tarpeeseen, jakso oli liiankin tuttu, joten teki mieli vain sulkea silmät. Onneksi vielä huomenna tuulee paljon, joten pölähtelen huomenna lisää. Nyt voisi vielä jotain iltapalaa ja jatkaa sohvalla lojumista. Aivot jotenkin sakkaa, eikä ajatus kulje...

Diagnoosi

Lääkäri ei ole vielä reagoinut viimeisimpiin koetuloksiini. Tänään huomasin uudenlaisia oireita, joita ei ollut lääkärinkäynnillä. Sunnuntaina huomasin ensimmäiset uudet oireet. En tiedä olenko saanut ne parvekkeellakin vierailleelta varpuselta. Meillä on parvekkeen yläpuolella sellaiset lipat, jonka reunalla kyseinen urospuolinen varpunen usein istuu. Ilmeisesti siellä on pesäkin jossain raossa. Samoin tuntuu oireilevan kuin minä...

Sunnuntaina aamulenkillä oli myös toisenlaisia oireita, puuskututti ja hengästytti. Vähän pärskytyttikin. Norkon mukaan koivunkukinta ei ole täällä vielä alkanut, enkä lepälle ole tietääkseni allerginen. Eli ei allergiaan liittyvää. Yritin rauhoitella itseäni ja kävellä rauhallisemmin. Tänään kävin aamulla ensin kirjastossa ja sitten yhdessä kahvilassa kun aamiaiseksi ei ollut oikein mitään, ja siellä oli tarjouskin. Kahvi sitten voimensi oireita. Sydän hakkasi, hengästytti ja jalkoja särki! Piti melkein ääneen toppuutella, että rauhoittuisin, paniikkia pukkasi...

Päätin suunnistaa lähimpään prismaan. Siellä rauhoituin ja sain tehtyä ostokseni rauhassa. Kotiin polkiessa sama homma! Kotona silmiä kirveli, että piti oikein huuhdella silmät ja istua vähän aikaa vessan hämäryydessä. Näitä oireita on kuulemma nautaeläimilläkin, enemmän vanhoilla kuin nuorilla, ja vain kesällä ulkoilevilla. Vaivaa enemmän toukokuussa niitä. 

Tein itse diagnoosin. Tämä menee onneksi ohi varmaan jo viikossa. Mistäkö on kyse? Luultavasti KEVÄTHUUMASTA! (Ja vähän katupölystä, ja sulasta asfaltista kesäpyörän alla, ja sen aiheuttamasta vauhdinhurmasta 😍💨)