Ei mitään järkeä jutella täällä itsekseen. Yritän nyt pitää pään kasassa ja keskittyä tavaroiden vähentämiseen. Maanantaina vein ison kassillisen pois juttuja, joihin en ole koskenut aikoihin. Niiden poistamista taas olen miettinyt usein, mutta aina "jos nyt kuitenkin tarvitsen...". Pah. Eilen löysin sopivan ajatusmoodin poistamiseen ja taas on pieni kassillinen lähdössä. Saatan joskus noita kaivata, mutta... tuskin. Yksikin on kolmekymmentä vuotta odottanut käyttöön ottoa, joten...
Tänään piti lähteä etukäteen juhlimaan syntymäpäivää, mutta heräsin kolmelta painajaiseen ja pätkittäin olen sen jälkeen nukkunut. Vatsa on taas kovin kipeä, sekin sitten piti pätkäunissa. Tavallisesti ruoka-ainepaasto tehoaa äkkiä, mutta nyt ei. Kun tunsin ettei minusta ole isolle kirkolle lähtijäksi, vein roskat ja kävin pienoisen lenkin. Enää ei pääse edes pimeässä aamulenkkiä tekemään, on ollut tärkeä henkireikä... Pitää odotella, että aurinko nousee tarpeeksi aikaisin, ehtisi sen edes näkemään ennen aamuruuhkia. Nyt se nousee talojen takana ja tulee näkyviin liian myöhään. Sisälle paistamista saa vielä viikkoja odotella.
Mieltä painaa myös kun muistin eilen perjantain juhlat. Kävin kurkkimassa pitkästä aikaa facebookin ja instagramin. Ei yhdessäkään kuvassa minua. Olen liian ruma kuviinkaan. Seurastani ei oltu kiinnostuneita siellä, joten miksipä täälläkään. Joten lopetan tähän. Muidenkaan blogeja ei tule paljoa luettua. No, säästyypä aika tyhjentämiseen, ja ulkoiluun.
Kävin yhden serkun juhlissa perjantaina. Juhlijalla oli lomapäivä, joten vierailuaika oli joustavampi, tutumpi sai tulla jo alkuiltapäivästä. Ruokatarjonta oli taas sellaista, etten minä paljoa pystynyt syömään. Minun kehoni on jäänyt sinne 70-80 -luvulle, ei suostu nykyisiin eksoottisiin ruokiin. Sain tyytyä ruokaisaan salaattiin ja leipään. Täytekakkukin näytti niin eksoottiselta, etten jaksanut edes kysyä mistä se on valmistettu, tyydyin pieniin herkkuihin. Onneksi olin syönyt lähtiessä, se on aina paras valinta. Nälkäkiukku ei kuulu juhliin...
Kaiken tuon kestin hyvin, kun oli ainakin yksi, joka ilahtui näkemisestäni. En ole varmaan tullut halatuksi vuoteen, ihan hämmennyin. Hih. Sokeri-kofeiinikombi sai minut jopa nauramaan. Tuntui kivalta. Kivalta vain ei tuntunut kun eräs serkkuni tuli paikalle. Siinä on ihminen, joka ei parane vanhetessaan. Ihmisellä on kaikki mitä on elämältään halunnut, mutta aina pitää olla kateellinen. Tuli taas sellaista kuittailua, että kofeiinisokerihumalan haihtuessa tuli oikein paha mieli. Päätin siinä, että tämä ihmissuhde saa nyt väljehtyä, en kaipaa tällaista, tässä mielentilassa varsinkaan.
Tullessa poikkesinkin kaupan ja alkon kautta. Ostin parisataa grammaa sokeria lisäaineilla (irtonamuja), salaatin salaattibuffetista (= vähän salaatin lehtiä ja loput ainekseksi pizzaan). Alkosta poimin pullon viiniä. Pari kyyneltä piti vuodattaa kotona ennen takin riisumistakin. Kiukkua vähän pukkasi myös, kun huomasin erehtyneeni pakasterasiasta, siellä olikin vain Koskenlaskijaa, eikä Aurajuustoa. Mrh!
Pitsasta tuli kummallisen pieni, vaikka käytin saman määrän jauhoja kuin ennenkin. Välillä mietin onko halpiskuivahiiva jotenkin huonompaa, kun taikina ei oikein nouse. Pusseja on neljä vielä jäljellä. Laittaisinko pakkaseen, jos kokeilen jotain toista merkkiä? Viini maistui ihan kelvolliselta ruoan kanssa, yksinään sai aikaan kummallisia liikkeitä kasvoissa... Olin vain niin suivaantunut, että join väkisin melkein koko pullon, tahdoin olla humalassa! Nollata aivoni, rentoutua! Oijoi, olihan se mukavaa, siitä onkin aikaa kun maailma mahtui pieneen putkeen. Näkökykyni heikentyy huomattavasti humaltuessani, saan putkinäön aika herkästi...
Vatsa alkoi tietenkin oireilla jo päivän syömisistäkin, mutta humalassa vain tuhahtelin sille. Ja välillä toki silittelin. Katselin jotakin räiskintäleffaa ja äänettömästi hihittelin akrobaattisille näyttelijöille. Oli mukavaa :D. Leffan loputtua yhdeksän paikkeilla, simahdin tarkoituksellisesti sohvan nurkkaan suuri tyyny kainalossani. Maailma huojui vielä hiukan kun puolen yön aikaan päätin siirtyä sänkyyni. Olihan ihanan rento olo! Tuhahtelin vain negatiivisille ajatuksille, jos ne yrittivät tunkea tajuntaan.
Heräsin tietenkin ennen aamuviittä ja olo ei ollut enää niin kiva. Lauantai menikin venytellessä vähän väliä sohvalla. Tuli paastottua suurin osa päivää. Illalla tein kuitenkin ruokaa ja kaadoin loput viinit kastikkeeseen. Tänä aamuna loppuosa suolistosta sitten muistutti perjantaista, tuskien taival... Kävin kuitenkin kävelyllä, kun en jaksanut olla enää ajatusteni kanssa yksinään. Huomenna alkaakin sitten taas arki ruoan suhteen, pakko karsia taas ruoka-ainekset minimiin. Olen muutenkin lohtusyönyt viime viikkoina kaikkea kiellettyä.
Kuulin tämän vasta tänään, mutta voi, kun olisi ollut sopivaa musiikkia perjantaihin, humalahimmailumusaa...
Taas on sunnuntai. En eilen seurannut UMK:a, enkä edes muista milloin olisi viimeksi seurannut... Lordin aikaan ehkä? Nyt on riittänyt kun on nähnyt esiintyjistä kuvia, ei ole kiinnostanut sen enempää. Sitä on kai jo vanha ajatuksiltaan, muuttunut konservatiivisemmaksi. Varmaan kappaleet ovat soineet radiossa, mutta kun se on sen verran hiljaisella, ettei sanoista saa selvää, en ole kiinnittänyt niihin huomiota. Yksi kappale on kuitenkin karannut korviini ja kun kuulin mikä se on, aloin pohtia, että voittaisipa tuo Suomen kisan. Eli Goldielocks - Made of. Kurkkasin Live- versionkin:
Tämä olisi pitänyt kyllä voittaa. Tutkin hieman naista ja kuoren alta paljastui varsin sympaattisen oloinen nuori nainen, kiva yllätys kun lauluvideoita katselee.
Nyt kuuntelin ja katselin eka kertaa tämän voittajakappaleen sitten... e i h e l %&¤. Nyt hävettää. Ei ole mitään Erikaa vastaan, hyvä laulamaan ja omalaatuinen tyyli on ihan ok, mutta oliko pakko ihan tällasta laittaa... Arvostan Erikaa muuten, vahva persoona, on mitä on, mutta. No, nykyaika on erilainen kuin minun arvomaailmani, ehkä tämäkin järisyttää maailmaa positiivisesti kuten Käärijä ja Lordi.
Ei tule katseltua suomalaisia leffoja tai sarjoja. No, ehkä niitä vanhoja Suomi-filmejä, ovat niin somia. Suomalaisesta musiikistakin miellyttävimmät taitaa olla ne ysärin ajan biisit. Mutta nyt on viime vuosina korvat sopivasti lepattaeet muutamien laulajien kohdalla. Tämä alla oleva biisi vei ihan jalat alta, niin kaunis ja kauniit sanat. Harvinaista pyytteettömyyttä 💗. Itkemättä olen ollut viikon, mutta nyt puron tukkeet taas hajosivat...
Laulajan, Ani, ulkonäkö yllätti, tavallisesti tummaihoisilla on matalampi ja voimakkaampi ääni. On niin ihana kuunnella ääntä, joka vain soljuu ulos, kuin kyyneleet poskillain...
Olen ns. tarkan markan tyttö, enkä enää lähtisi kuuntelemaan laulajaa, joka ei miellytä ääneltään. Ilmaiseksikaan, jos ei mitenkään miellytä. Ihanaa olisikin päästä kuuntelmaan ihmistä, joka laulaa taivaallisesti livenäkin, ilman tekniikkaa apunaan.
