Hmm...

Kävin Blogit.fi -sivustolta kurkkimassa lukemista. Yllättäen törmäsin omaan blogiini! Kuka ja miksi sen on joku sinne lisännyt 😮`? Onko se ollut siellä kauemminkin? Kävijöitä sieltä ei näy käyneen kuin yhdesti. Hmm...

Vielä on talvea jäljellä

Tänä aamuna vatsa oli parempi, joten uskaltauduin lähikauppoihin. Onneksi on näitä k-ryhmän omaetuja, sai vähän halvemmalla mielituotteita. Perjantaina voisi käydä sitten prismassa. Toivottavasti vatsa rauhoittuu niin, että pääsen sytyttämään kynttilän isän haudallekin. Jos ei, niin voinhan laittaa kynttilän kuvan viereen illalla. 

Oli niin hyvä olo kaupasta tullessa, että tulin maisemareittiä takaisin. Laukussa oli vain maito- ja pakkastuotteita. Laitoin pakkastuotteet ohueen kassiin ja tarakalle. Loput reppuun, selkä lämmittää sen verran etteivät jäädy. Vielä on kaunista.

Eres jottai...

Voihan paska. Ihan kirjaimellisesti. Koko viikonloppu oli sellaista puolihorteessa olemista. Eilen illalla sitten päätin, että huomenna johonkin, ei tämä peli vetele. Nukuin hyvin, nukahdin jo yhdeksän jälkeen kun väsytti niin. Aamulla olin hyvillä mielin. Aamiaista tehdessä tuntui vessa kutsuvan. Palasin takaisin keittämään vettä. Hmm... miten se tuntuu taas, että jotain on jo ovella... Sipsun sipsun veskiin, ja sitten kuin olisi ämpäristä kaatanut. Oikutteleehan tuo sulatussysteemi usein, mutta ihan vetenä, siitä on aikaa. 

Harmittelin asiaa, mutta palasin aamiasen tekopuuhiin. Syönnin jälkeen alkoi sitten kivut ja huono olo. Ei mitään asiaa mihinkään enää! Heikotti ja olo oli todella huono. Yritin miettiä olinko syönyt jotain "kiellettyä", mutta ei, nyt viikonloppuna en herkutellut oikeastaan ollenkaan. Joko tämä kroppani on ihan hiipumassa tomumajaksi? Eikö sille kelpaa enää mikään? Alanko elämään valoenergialla? Hups, aurinkokaan ei paista...

Kun alkoi tuntumaan, että jaksoin istua, kaivoin ompelukset ja ompelukoneen esiin. En kyllä ala makaamaan enää! Mitään uutta en saanut aikaan, ajatus ei leikannut ollenkaan, mutta sain muutaman korjausompelun tehtyä. Olen joskus kauan sitten ostanut Anttilan loppuunmyynnistä grillausesiliinan. Tai kutsun sitä siksi. Se oli pitkä ja suojasi pelkästään navan alapuolelta. Leikkasin aikaisemmin helmasta kolmasosan pois ja tein siitä etuläpän ja niskalenkin. Ehti viimeksi tulla liian hämärää ompelemiseen, joten ompelin siitä nyt loput. Pääsee sekin vihdoin käyttöön 😁. 

Ommellessa tulee aina mieleen ompelukisan Gill Thomas, joka ei antanut puolikkaan käden hidastaa kilpailua, vaan sinnikkäästi teki hommansa, ja hyvin tekikin! Käsittääkseni hänellä kuitenkin oli ennen proteesi käytössä...

Pieni postaus?

Olen näemmä edistynyt tuijottamisen välttelyssä, tai ainakin sen välttelyn yrittämisessä, kun ei huvittanut enää katsoa telkkua. Usein illallisen jälkeen jään tuijottamaan sitä. Olen myös opetellut syömään illallisen ruokapöydän ääressä. Ehkä syy on myös siinä, että pakasteesta poimitut ruoka-ainekset ovat yleensä irrallisia, ja siten vaikeampia syödä, jos lautanen on sylissä. Pöydän ääressä tulee myös syötyä ihan haarukan ja veitsen kanssa 😏. Liian usein sitä vain lappaa ruokaa haarukalla ja lusikalla suuhun.  

Imma Tataranni

Kuitenkin vain päiväsaikaan tulee syötyä ilman telkun seuraa. Tänään seurana oli mtv3:sen (?) turkkilainen saippuaooppera Daydreamer. Siitä oli hyvä siirtyä syömisen jälkeen ruokaa sulattelemaan Areenaan italilalaisen Imma Tatarannin seuraan. Hauskasti tarttuu tuo temperamentti ja käsien heiluttaminen. Ranskalaisia sarjoja katsoessa myös alkaa helposti matkimaan puhetyyliä ja muutenkin ilmeikästä elehdintää. Paljon on nyt erimaalaisia sarjoja tarjolla. Saksalaisia, uusia jaksoja, nyt kaipaan, kaikki on nähty, mitä areenasta löytyy.

Muunlaistakin edistystä olen saanut aikaan, mutta niistä ehkä myöhemmin enemmän. Olen ulkona yrittänyt olla lähes joka päivä ja mp3-soittimesta haen välillä potkua raajojen heilutteluun sisällä. Tämä kappale tuntui niin sopivalta, että jätän sen tähän. Sanat varsinkin tuntuivat puhuttelevan nyt sopivasti.

Blogi vaipuu horrokseen

Nyt on fyysinen, että henkinen kunto sellainen, että keskityn nyt vain omaan hyvinvointiin, tai siihen pääsemiseen. Palaan kirjoittelemaan kun taas jaksan. 

Ruokapohdintaa

Eilen piti tekemäni pizzaa, mutta vaikka kuinka kaivoin taskulampun kera kaappeja, ei hiivaa löytynyt. Ei sitten 😕. Onneksi en ollut ehtinyt aloittaa oikein mitään, kun ensimmäiseksi aloin hakemaan sitä hiivaa. Kaapeissa ei kyllä ollut kovin hienoja aineksiakaan siihen, pizzaan, ehkä sitten ensi viikonloppuna. Olin vain suunnitellut jo viikon ruokajutut, joten piti alkaa kaivamaan kaappeja uudestaan.  

Olen tällä viikolla syönyt pääasiassa pakkasesta. Tahtoo taas tyhjentää sitä. Sulatin pakastimen viimeksi vain nostamalla laatikot parvekkeelle, mutten mitenkään tyhjentänyt tahi puhdistanut niitä. Otin nyt kuvat laatikoista ja laitoin paperille mitä sieltä löytyy. Aion myös alkaa laittamaan lapulle mitä sinne vastaisuudessa laitan. Ei tarvitse aina kaivella ja aiheuttaa lisää huurua ympäriinsä... Helpompi myös suunnitella ruokia, ärsyttää joka päivä miettiä mitä tekisi ja mistä! 

Alkuviikosta söin pikkujouluaterian, eli porkkana- ja maksalaatikon joululta. Keskellä viikkoa sosekeittoa. Käytin siihen jouluisen porkkanasoseen, jauhoisia perunoita ja vihannessekoitus-pussin. Surrsurr soseeksi kypsänä ja viipale Koskenlaskija-juustoa. Voi naaaaaam, että tuli hyvää! Ennen olen käyttänyt itse pakastamia lantun-, nauriin- ja palsternakan palasia, herneitä tai pitkiä papuja ja perunaa. Ja Koskenlaskijaa, tietenkin.

En asiaa sen kummemmin miettinyt, ja pari päivää olenkin sitten ollut kipeä. Masubakteerit nyt ovat olleet niin onnellisia ja kaasutelleet ympäri vuorokauden, mutta kihti taisi iskeä kaiken herneiden ja pavun takia. Eilen en jaksanut edes kauppaan kun nilkat olivat niin kipeät. Koko kroppa kivistelee vähän joka suunnalta. Mutta oli se keitto niin hyvää, kahtena päivänä söin sitä. Huokaus. Tyhmästä päästä kärsii koko keho... vai miten se menikään. 

Olin suunnitellut pitkiä aamulenkkejä nyt viikonloppuna, mutta hyvä kun jaksan onnahdella vessaan. Yöllä toinen nilkka petti ja onneksi ehdin ottaa tuolista kiinni. Tänään syön varmaan samaa kuin eilen, paitsi perunoilla. Riisiä ei ollut jäljellä kuin puolen desin verran. Pitää alkaa taas pitämään puuttuvia-listaa jääkaapin ovessa. En ymmärrä miten tuo hiiva onkin jäänyt ostamatta! Tavallisesti ostan puuttuvan ennen kuin se ehtii loppua. No, nyt pitää juoda paljon, että kus virtsahappopitoisuus laskee. Tai tiedä sitten onko tämä kihtiä, olen vain näin päätellyt tyhmässä päässäni.

Sallin myös itselleni taas pannukahvikupillisen ja muutaman piparin. Riittääköhän niitä ensi jouluun saakka... Pitikin ostaa toinen paketti, yksi olisi riittänyt. Jätän kuvan taas kahvikupistani. Jokainen voi sitten itse tykönänsä miettiä mitä se mielestään esittää 😏... Kuva on aika pikaisesti otettu, oli kiire viikon ensimmäiselle kahvikupilliselle 🤓. Teen siis yhden kupillisen kerrallaan, kaadan sitten toiseen kuppiin sihdin läpi. En näin sakkoista siis juo!

Onneksi voi katsella tipusia ympäri vuorokauden! 

Niin se aika kuluu...

 

Äidin muistolle tein lapsuuden arkijuhlakakkua, eli kaakunpohjan päälle jäätelöä ja säilykehedelmiä, tai marjoja. Tai hilloa alle, mitä vain löytyi kaapeista. En ole syönyt, saati tehnyt tätä ainakaan kymmeneen vuoteen, joten unohdin kuinka äkkiä jäätelö sulaa... Mutta kyllä kuitenkin äidin muisto tulvahti heti mieleen ensilusikallisella 😞.  Hetkeen pieneen äidin lempimusiikkia...

Hetken, pienen,

hetken pienen elämässä 

saa kai joskus ehkä antaa...

Katse paljon sanoo, 

ehkä jotain anoo,

hetken, pienen saa...

Hetken, pienen,

hetken pienen elämässä

 onni meidät joskus kohtaa...

Silloin silmäinloiste, 

niin kuin päivänpaiste, 

hetken pienen saa...

Hei jaa, tää hetki pieni on.

Nyt täytä malja elon, sekä juo.

Ken joskus onnen saavuttaa,

 se kestää saisi hetken ikuisen.

Elämältä milloin paljon halutaan, 

hetki kallis olla voi.

Hei jaa, tää hetki 

on pieni hetki elämän.

Perjantaipuuhien keskeltä

Perjantaisin ja lauantaisin suon itselleni kupposen pannukahvia. 

Mitä näet kupissa?
Hahmottuuko jotain erityistä? 

Only way up

 

Tuumauksia

Tänä aamuna oli kymmenen astetta lämpimämpää ja kävin tunnin lenkin. Olisin pitempäänkin viihtynyt, mutta päätin malttaa vähän. Vaatetta oli samanverran kuin eilen, joten alkoi olemaan loppumatkasta hiki ja lämmön takia väsy. Sunnuntaiaamut ovat niin ihania kävelyhetkiä! Kesälläkin on vain vähän ihmisiä liikkeellä, mutta nyt ei tullut vastaan kuin... kaksi ihmistä? Kauempaa näin yhden pariskunnan ja pari pyöräilijää. Voi, että ulkona on nyt kaunista. Sääli kun tänään ei taida aurinko paistaa ollenkaan. Olisin käynyt uuden piipahduksen päivällä.

Huomasin siinä kävellessä, että olen viettänyt nyt tämän vuoden (khih) kuin jossain hiljaisuuden retriitissä. Olen sanonut vain neljä sanaa, kahdesti hei ja kahdesti joo. Yhden neljän sanan lauseen olen myös lausunut. Muuten on suuni pysynyt hiljaa, omaa kotona yksinään hölötystä lukuunottamatta tietenkin. Naapuri, jonka kanssa eniten puhun, on yhä mökillään. Olen käynyt pakkasen takia vain lähikaupoissa. Niissä työntekijät ovat nuoria, jotka eivät paljoa ympärilleen katsele saati puhu. 

Vaan huomenna pääsee jo isoille kaupoille, ostoslista on jo metrin mittainen! Pääsee käyttämään skanneria ja itsepalvelukassoja. Ajatus tavalliselle kassalle jonottamisesta kärry täynnä kun masu vielä oikuttelee... ei kiitos.

Olen nyt kuukauden aikana katsonut tai kuunnellut paljon "keskusteluohjelmia". Pyöränpenkin päällystä neuloessa kuuntelin Areenan ohjelmia. Tullut paljon mietittyä omaa ja elämään yleensäkin. Mikä on tärkeintä, mitä tarvitsee, mistä voisi luopua. Tänä aamunakin siinä kävellessä päättelin joitain ajatuksen lankoja ja tuumasin, että voisin siirtyä uuteen ajatukseen tavaroiden suhteen. 

Etsin eilen jotain kuvaa ja huomasin että keittiöseinämällä roikkuu samat jutut kuin edellisessä asunnossa. Esim. leikkuualusta, se lähtee varmuudella jos, ja kun, muutan tästä pois. Välillä tuntuu, että pääsenkö koskaan tästä asunnosta eroon. Sitten tuumaan, että ainakin sitten kun tomumajani uusi osoite on hautausmaalla 😆.  

Mutta tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana on jokin osa päässäni löytänyt uuden asennon. Joistakin langoista pystyn nyt ehkä päästämään irti, luopumaan. Pitää ajatella kovasti tätä, ettei se haihdu jonnekin hei nyt mä hokasin! -unholaan. Onneksi huomenna alkaa taas arki, ja kokonainen viikko! 

Pakkanen 💙

Eilen olin menossa useasti ulos kun aurinkokin näkyi, mutta se savusaaste... Tänä aamuna heräsin liian aikaisin ja katsahdin mittariin, -28℃. Oh ja ah! Aamiaista nassuun ja ulkoilmaa kohden. Sain viritettyä ensimmäisen kerroksen vaatteita ja tuumasin laittavani kännyn lukituksen päälle, kun on usein unohtunut. Kiäk, akkua vain 35 % jäljellä, äkkiä piuhan perään. Heh, lataus ehti 50% saakka ennen kuin sain vimoset vaatekappaleet päälle. 

Löysin toissapäivänä varastosta toppahousut. Olinkin ihmetellyt miten "toppikseni" tuntuivat niin ohuilta, ne olivatkin ne ohuempaa mallia. Ja suuremmat, nämä paksummat menevät kyllä jalkaan, mutta istua niillä ei voi. Nytkin kun tungin kalsareiden päälle "villapöksyt", oli oltava hengittämättä sisään kun joutui ulkona solmimaan uudestaan kengännauhat... Kotona riisuessa mietin, että mitenkähän olisin päässyt ylös jos olisin kaatunut? Olisinko joutunut konttaamaan jonkun puun luokse, että olisin hinannut itseni sen avulla ylös. 

Vaan olipa ihanan raikasta! Liikennettä ei ollut ollenkaan kun kello ei ollut kuin vähän yli seitsemän. Vedin keuhkoihin, alkuköhimisen jälkeen, ilmaa niin että alkoi vähän pökräyttämään 😵. Piti malttaa hengittää uloskin päin. Se on jännä tuo kova pakkanen. Se ei tunnu alkujärkytyksen jälkeen ollenkaan pahemmalta kuin -20℃ jos vaatetta on hyvin. Mutta se vaatteiden alla oleva lämpö karkaa nopeasti ja salakavalasti pois. Yhtäkkiä vain huomaa, että ei tunnu enää niin lämpimältä. Viimassa kyllä kylmyys tuntuu iholla, ihan yhtäkkiä tuntuu että nenänpää on tunnoton. 

Minulla tuli nyt vähän hiki kun liikkuminen oli työläämpää vaatemäärän takia. Alusvaatteiden päällä olevat vaatteet saisivat olla löysiä, että jäisi sitä lämmintä ilmaa väliin. "Villapöksyt" saivat toppahousutkin niin kireälle. Heh, pöksyt ovat jotain keinokuitua ja todella sähköiset. Jäivät hassusti oven väliin, kuin haluaisivat uudelleen ulos. Ei niitä ole kyllä viime suosina paljoa tarvinnut, kaapissa loikoilleet enimmäkseen...

Halusin laittaa kengät, joilla oli hyvä kävellä, mutta niissä vain päkiän päällä ei ole paljoa lämmikettä, pitänee keksiä jokin fleece-kankaan palanen sukkien väliin. Laitoin niihin hyvät lämpöpohjalliset ja ne tuntuivat lämpimiltä, jalan päältä vain alussa tuntui viileältä. Haluaisin uudet kevät/syksykengät, tai sitten uudet talvikengät lenkkeilyyn. Nykyisillä ei ole hyvä kävellä kuin lyhyitä matkoja. Ostin ne kyllä vain kaupunkikengiksi, nätit kun ovat. Lämpimät ne kyllä ovat, pohja vain on turhan jäykkä.  Haluaisin kyllä uuden läppärinkin, tämä oikuttelee. Kännykkäkin yhtäkkiä tyhjentää akkunsa aika äkkiä. Mutta pakko on tänä vuonna katsoa enemmän paljonko tuhlaa turhaan. 

Katselin tuossa eilen milloin aikaisintaan pääsisin eläkkeelle. Viimeksi katselin vuosia sitten, nyt päästin pienen jihuu-äänen kun vanhuuseläkkeeseen on aikaa enää alle 10v. Jihuu-ääni vaikeni vaikeroinniksi kun katsoin paljonko se nykyisillä laskelmilla olisi... Että vi&%¤#ttaa kun alle 23v tienaamista rahoista ei kertynyt eläkettä, olin niin hyväpalkkaisissa töissä silloin, kesätöitäkin tein useampana vuotena. Hitto, kun olisin valinnut heti aluksi ammatin, jossa olisi paremmin töitä. Pätkätyöläisenä on enimmäkseen menty. Tai onhan minulla useampi ammattitutkinto, mutta kun kuolevia aloja ovat, ei niistä hyötyä enää ole. 

Marraskuussa sain uuden, taas, työkkärintädin ja onneksi tämä on vanha konkari. Ei kysynyt enkö lähtisi opiskelemaan uutta ammattia? Lähtisin toki jos olisin satavarma, että työllistyisin siihen vielä tällä iällä. Tai pystyisin siihen näillä sairauksilla eläkeikään saakka. Ei ole enää varaa opiskella ajankuluksi... Oli myös niin ihana, että laittoi yhden 3kk jakson vain 2 pakkohakua/kk, tavallisestihan se on 4kpl/kk. Loppu- ja alkuvuosi ovat niin hiljaisia työpaikkojen suhteen.  Aika monet firmat tällä alueella tietävät minun nimen, syntymäajan, puhelinnumeron, osoitteen ja opiskelu- ja työhistoriani. Mihin jäi se yksityisyydensuoja? 

Taidan mennä juomaan kahvia ja syömään muutaman piparin 😒. Ehkä vielä ulos, jos aurinkoa näkyy 🌞. Kuvat ovat männävuosilta.

Pakkasta

Ulkona on ihanasti paljon pakkasta ja aurinkoakin on näkynyt. Ilmassa on niin paljon savua tms, ettei ulkona oikein viihdy. Kävin aamulla pikaisesti lähitienoon kaupassa, alkaa ruokavarastot huveta. Olisihan pakkasessa kaikenlaista ruokaa, mutta paljoa ei huvita käryytellä mitään, kun ilmanvaihto on  pienimmillään, ja sekin ilma mitä ilmareiästä tulee, on savun kyllästämää. Yksi lähellä olevasta omakotitalosta polttaa varmaan mitä vain kämpästä löytyy, haisee sen verran kitkerältä välillä. Astmakeuhkot tykkää. 

Maanantaina pitäisi pakkaset helpottaa, voisi jo polkaista lähiprismaan. Kävin alkuviikosta lähikaupassa pyörällä ja oli keuhkot loppua, sydän irrota ja naama jäätyä irviasentoon. Tullessa oli helpompaa, oliko lienee vastatuuli mennessä. Tykkään ihan älyttömästi kovista pakkasista, mutta tähän ympäristöön on tullut paljon omakotitaloja ja tietenkin kaikissa on jonkinlainen tulipesä. Pakkohan se on nykyään olla  kun sähkön hinta heittelee niin paljon.

Olen kovasti puuhaillut sisällä sitten. Lähes joka aamu olen kuitenkin käynyt jonkinlaisen lenkin. Tänä aamuna jäi lyhyeksi, kun tunsin että on liian vähän vaatetta. Vaatteitahan voi lisätä paljonkin, mutta kaupassa ei jaksa kovin paksulla toppa-asulla lyllertää, hikihän siinä tulee. Hikisenä pakkaseen -ajatus taas ei kiehdo. Olin suunnitellut tänään kirjasto-kauppa -reissua, mutta ajatus toppalyllerryksestä ei kiehtonut. Vatsakin on taas oikukkaalla tuulella. Voi olla, ettei ehdi kaikkia vaatteita riisua kun eiliset ruoat haluavat jo haukkaamaan happea... Freedom!

Olen tänä vuonna (khih) ollut kiitettävästi erossa kahvista ja makeista. Mieli on ollut varsin tasainen. Vähän liiankin. Huokaisuttaa usein. Olen kuitenkin pyykkäillyt paljon ja tuonut vaatteet sisälle tuomaan lisäkosteutta, turkasen kuiva ilma, tuntuu että nenä kuivuu kasaan. Tiistaina kannoin pakastelaatikot parvekkeen lattialle (muovipussien päälle) ja rapsutin pakkasesta ylimääräiset kinokset pois. Kivasti laatikot suhahtivat nätisti paikoilleen kun seinät olivat kuivat. Samalla tutkailin mitä löytyy ja mitä voisi kokkailla seuraavat päivät. Paljon kätevämpää kuin sulatus kesällä...

Ehkä tässä alkaa mieli piristyä kun pääsee taas vähän enemmän vauhtiin. Mitään pölyävää puuhaa yms. ei voi nyt tehdä kun ikkunoita tai parvekeovea ei voi pitää kauaa auki kun kukat paleltuu. Verhojen taakse piilotettuna eivät kovin kauaa tarkene. Pitäisi saada potkittua itsensä ulos ja etsiä sellainen suunta jossa voisi vapaasti hengittää. Liikuntaa kaipaan. Ja jotain muuta katseltavaa kun oma naamataulu ja kämppä.

Lopuksi video joka aiheuttaa nykimistä kaikissa raajoissa, ei pysy tämä ämmä paikoillaan mitenkää 💞:

Sun-nun-tai

Kai se nyt vihdoinkin on sunnuntai?! Tuntuu, että viimeiset pari viikkoa on ollut pyhäpäiviä. Kaipaan jo arkea ja omia rutiinejani. Pyhämäisissä päivissä on toki ollut se hyvä puoli, että aamuisin ei ole liikennettä. Olen nyt joulusta lähtien käynyt paria aamua lukuunottamatta vähintään 40 minuutin kävelylenkin. Ihanan hiljaista on ollut 💖. Ja nyt kun on pakkasta, on ilma ihanan raikasta! 

Menin eilen aika myöhään nukkumaan, mutta heräsin kuitenkin jo ennen kuutta. Heräsin siihen kun kädestä vihlaisi ilkeästi. Tuo toissa yönä ilmestynyt kipupiste oli ilmeisesti parantunut jonkin verran ja nyt asentoa vaihtaessa se repeytyi taas auki tai irti, en tiedä mitä siellä on tapahtunut. Olenko alkanut taas kävelemään unissani ja kokeillut käsillä seisontaa vai mitä...

tomerat tirpat vauhdissa 🐤

Kiedoin siihen äidin vanhan tukisiteen, saa nyt jäykistellä jonkun päivän, jospa paranisi paremmin. Eli tulossa sometaukoa, kännykän kannatteleminenkin sattuu vähän. Ihan hyväähän se tauko tekee, oli joulunakin paljon rauhallisempi olo. Onneksi sain eilen tammikuun osalta kalenterin valmiiksi. Saan nyt paremmin suunniteltua sitä, enkä vain tohkeissaan ala piirustella, ja sitten kohta heti olen toista mieltä.

Toivottavasti jo huomenna pääsen omiin puuhiini, kaipaan tekemistä ja erityisesti sitä, että saan jotain aikaan! Äh, siteen kanssa kirjoittaminen on tympeää, jätän kerrankin postauksen näinkin lyhyeksi. Nyyh, side tuoksuu äidille 😥. 

Eka sunnuntai, ei kun lauantai, vai... 👀

Olen kovasti nyt, vihdoinkin, innostunut tuosta kalenterin teosta. Valitettavasti nyt on, pakkasesta huolimatta, jotenkin harmaa päivä. Ei näe tuollaista hommaa tehdä ilman valoja. Ja minullahan on nyt säästä sähköä -tempaus, eli valoja pidetään vain auringon ollessa kokonaan piilossa. Pissilläkin näkee käydä ilman valoja, ovi auki kun yksin asuu.

Aamuyöstä sain jonkun kipupisteen käteeni, eikä se ole oikein rauhoittunut. Eli neulominen ei nyt onnistu. On myös lauantai, joten tykkään olla tekemättä asioita, jotka eivät ole pakollisia, ja tehdä asioita jotka ovat kivoja. Viikon vapaapäivä 😎. Eilen mietin kynän ja paperin kanssa mitä tekisin pakkasessa, jääkaapissa ja muissa kaapeissa olevista ruoista, ettei tarvitsisi kaupassa käydä. Uunia en nyt halua vähään aikaan käyttää, joten liesihommilla mennään. Tällaisia pohdin ja päätin askarrella ne nyt koneelle, tykkään tällaisesta "askartelusta". Mieli tykkää varsinkin.

Olin eilen, ja tänäänkin, ihan viikkopöllö. Eilen elin tiistaita ja tänään sunnuntaita. Mikähän päivä huomenna on? Enstai? Eilen illalla olin jotenkin pettynyt kun olikin perjantai, ei huvittanut parempi ruoka (ei sitä kyllä ollutkaan tarjolla), ei kiinnostanut namut (niitäkin kyllä vain kaksi Marianne-karkkia), eikä tikullakaan ollut mitään kiinnostavaa leffaa. Onneksi olin torstaina tallentanut NCIS-jakson, kun ei kummatkaan silmät pysyneet auki enää yhdeksän aikaan. Sitä ennen katsoin yhden jakson Professori T:tä Areenasta. Siinä jälleen yksi sarja, jota ensin vierastin, mutta nyt tykästynyt ihan älyttömästi. Erilaisuus on rikkaus.

Toiveita?

Vuosi vaihtui ja elämä on taas upeaa, täynnä kaikkea uutta mahdollisuutta! Vuosi vaihtui ja halu kaikkeen uuteen on... toiveikas? Tykkään aluista ja maanantai on melkeinpä paras viikonpäivä. Perjantai-iltapäivä tietenkin heti perässä. En kuitenkaan haluaisi vaatia itseltäni heti kaikenlaista, kun pettymys vie sitten helposti kaiken ilon. Eli jos asettaisinkin itselleni yhdeksi toiveeksi vaalia rutiineja, mutta myös irtautua niistä. Ei kaiken tarvitse aina tehdä pakkohetinyt-ajatuksella. Monta juttua olen pilannut turhalla hätiköimisellä. 

Esimerkiksi tänään piti jatkaa kalenterin tekoa (juu, ei vieläkään valmis, mutta onhan tässä koko vuosi aikaa). Univelan takia ajatus ei nyt juokse, pääkin kipeä. (Täällä paukuteltiin iltakuudesta aamuyöhön.) Ei siis kannata alkaa kiireessä ja huonolla vireystasolla tekemään jotain, jota pitäisi jaksaa katsoa koko loppu vuoden. Haluan siitä nyt toimivan ja houkuttelevan.

Ensi tämän vuoden budjettiakin pitäisi enemmän pohtia. Sain kuitenkin tehtyä viime vuoden loppuun ja pohjan tälle vuodelle. Laitoin valmiiksi tämän hetkiset tulot ja tulevat menot, noin suuruudella, eli esim. vesi- ja energialaskut. Kivasti olin jo 1700 miinuksella vuoden lopussa, vaikkei siinä ole vielä mukana edes ruoka- eikä terveysmenoja yms. 

Jos luopuisin vakuutuksesta, istuisin pimeässä, en peseytyisi kotona, hankkisin vain jonkun netittömän puhelinliittymän (mutta en koskaan soittaisi, enkä tekstaisi), söisin vain ruokaa jonka kilohinta ei ylitä viittä euroa; voisin jäädä plussalle. Paitsi että silloin istuisin aina vessassa, kiitos vatsaoireiden. Säästäisin tietenkin rahaa jos istuisinkin taloyhtiön vessassa, ei kuluisi vettä, eikä vessapaperia. Eikä sähköäkään.

Ehkä kuitenkin haluan elämältäni enemmän? Olen miettinyt, että ehkä minun pitäisi alkaa huolehtimaan itsestäni enemmän. Viime vuodet ovat olleet aika synkkiä ja hienosti olen saanut väisteltyä peiliä ja jättänyt nahan ulkopuolisen kehon hoitamatta. 

Hyvin asiaa kuvaa alkuviikon tapahtuma. Menin erääseen minulle uuteen yleisvessaan. En oikein muista miten siinä meni, mutta aukaisin tai suljin jotain ovea ja sen takana olikin peili. Säikähdin ihan helvetisti itseäni 😨! Ihan oikeasti 😂. Luulin sieltä tulevan jotain... en tiedä mitä, mutta hypähdin oikein kunnolla pelästyneenä. Hävetti ja nauratti samaan aikaan 🙈.