Eres jottai...

Voihan paska. Ihan kirjaimellisesti. Koko viikonloppu oli sellaista puolihorteessa olemista. Eilen illalla sitten päätin, että huomenna johonkin, ei tämä peli vetele. Nukuin hyvin, nukahdin jo yhdeksän jälkeen kun väsytti niin. Aamulla olin hyvillä mielin. Aamiaista tehdessä tuntui vessa kutsuvan. Palasin takaisin keittämään vettä. Hmm... miten se tuntuu taas, että jotain on jo ovella... Sipsun sipsun veskiin, ja sitten kuin olisi ämpäristä kaatanut. Oikutteleehan tuo sulatussysteemi usein, mutta ihan vetenä, siitä on aikaa. 

Harmittelin asiaa, mutta palasin aamiasen tekopuuhiin. Syönnin jälkeen alkoi sitten kivut ja huono olo. Ei mitään asiaa mihinkään enää! Heikotti ja olo oli todella huono. Yritin miettiä olinko syönyt jotain "kiellettyä", mutta ei, nyt viikonloppuna en herkutellut oikeastaan ollenkaan. Joko tämä kroppani on ihan hiipumassa tomumajaksi? Eikö sille kelpaa enää mikään? Alanko elämään valoenergialla? Hups, aurinkokaan ei paista...

Kun alkoi tuntumaan, että jaksoin istua, kaivoin ompelukset ja ompelukoneen esiin. En kyllä ala makaamaan enää! Mitään uutta en saanut aikaan, ajatus ei leikannut ollenkaan, mutta sain muutaman korjausompelun tehtyä. Olen joskus kauan sitten ostanut Anttilan loppuunmyynnistä grillausesiliinan. Tai kutsun sitä siksi. Se oli pitkä ja suojasi pelkästään navan alapuolelta. Leikkasin aikaisemmin helmasta kolmasosan pois ja tein siitä etuläpän ja niskalenkin. Ehti viimeksi tulla liian hämärää ompelemiseen, joten ompelin siitä nyt loput. Pääsee sekin vihdoin käyttöön 😁. 

Ommellessa tulee aina mieleen ompelukisan Gill Thomas, joka ei antanut puolikkaan käden hidastaa kilpailua, vaan sinnikkäästi teki hommansa, ja hyvin tekikin! Käsittääkseni hänellä kuitenkin oli ennen proteesi käytössä...

Pieni postaus?

Olen näemmä edistynyt tuijottamisen välttelyssä, tai ainakin sen välttelyn yrittämisessä, kun ei huvittanut enää katsoa telkkua. Usein illallisen jälkeen jään tuijottamaan sitä. Olen myös opetellut syömään illallisen ruokapöydän ääressä. Ehkä syy on myös siinä, että pakasteesta poimitut ruoka-ainekset ovat yleensä irrallisia, ja siten vaikeampia syödä, jos lautanen on sylissä. Pöydän ääressä tulee myös syötyä ihan haarukan ja veitsen kanssa 😏. Liian usein sitä vain lappaa ruokaa haarukalla ja lusikalla suuhun.  

Imma Tataranni

Kuitenkin vain päiväsaikaan tulee syötyä ilman telkun seuraa. Tänään seurana oli mtv3:sen (?) turkkilainen saippuaooppera Daydreamer. Siitä oli hyvä siirtyä syömisen jälkeen ruokaa sulattelemaan Areenaan italilalaisen Imma Tatarannin seuraan. Hauskasti tarttuu tuo temperamentti ja käsien heiluttaminen. Ranskalaisia sarjoja katsoessa myös alkaa helposti matkimaan puhetyyliä ja muutenkin ilmeikästä elehdintää. Paljon on nyt erimaalaisia sarjoja tarjolla. Saksalaisia, uusia jaksoja, nyt kaipaan, kaikki on nähty, mitä areenasta löytyy.

Muunlaistakin edistystä olen saanut aikaan, mutta niistä ehkä myöhemmin enemmän. Olen ulkona yrittänyt olla lähes joka päivä ja mp3-soittimesta haen välillä potkua raajojen heilutteluun sisällä. Tämä kappale tuntui niin sopivalta, että jätän sen tähän. Sanat varsinkin tuntuivat puhuttelevan nyt sopivasti.