Olen näemmä edistynyt tuijottamisen välttelyssä, tai ainakin sen välttelyn yrittämisessä, kun ei huvittanut enää katsoa telkkua. Usein illallisen jälkeen jään tuijottamaan sitä. Olen myös opetellut syömään illallisen ruokapöydän ääressä. Ehkä syy on myös siinä, että pakasteesta poimitut ruoka-ainekset ovat yleensä irrallisia, ja siten vaikeampia syödä, jos lautanen on sylissä. Pöydän ääressä tulee myös syötyä ihan haarukan ja veitsen kanssa 😏. Liian usein sitä vain lappaa ruokaa haarukalla ja lusikalla suuhun.
 |
| Imma Tataranni |
Kuitenkin vain päiväsaikaan tulee syötyä ilman telkun seuraa. Tänään seurana oli mtv3:sen (?) turkkilainen saippuaooppera Daydreamer. Siitä oli hyvä siirtyä syömisen jälkeen ruokaa sulattelemaan Areenaan italilalaisen Imma Tatarannin seuraan. Hauskasti tarttuu tuo temperamentti ja käsien heiluttaminen. Ranskalaisia sarjoja katsoessa myös alkaa helposti matkimaan puhetyyliä ja muutenkin ilmeikästä elehdintää. Paljon on nyt erimaalaisia sarjoja tarjolla. Saksalaisia, uusia jaksoja, nyt kaipaan, kaikki on nähty, mitä areenasta löytyy.
Muunlaistakin edistystä olen saanut aikaan, mutta niistä ehkä myöhemmin enemmän. Olen ulkona yrittänyt olla lähes joka päivä ja mp3-soittimesta haen välillä potkua raajojen heilutteluun sisällä. Tämä kappale tuntui niin sopivalta, että jätän sen tähän. Sanat varsinkin tuntuivat puhuttelevan nyt sopivasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti