Tuumauksia

Tänä aamuna oli kymmenen astetta lämpimämpää ja kävin tunnin lenkin. Olisin pitempäänkin viihtynyt, mutta päätin malttaa vähän. Vaatetta oli samanverran kuin eilen, joten alkoi olemaan loppumatkasta hiki ja lämmön takia väsy. Sunnuntaiaamut ovat niin ihania kävelyhetkiä! Kesälläkin on vain vähän ihmisiä liikkeellä, mutta nyt ei tullut vastaan kuin... kaksi ihmistä? Kauempaa näin yhden pariskunnan ja pari pyöräilijää. Voi, että ulkona on nyt kaunista. Sääli kun tänään ei taida aurinko paistaa ollenkaan. Olisin käynyt uuden piipahduksen päivällä.

Huomasin siinä kävellessä, että olen viettänyt nyt tämän vuoden (khih) kuin jossain hiljaisuuden retriitissä. Olen sanonut vain neljä sanaa, kahdesti hei ja kahdesti joo. Yhden neljän sanan lauseen olen myös lausunut. Muuten on suuni pysynyt hiljaa, omaa kotona yksinään hölötystä lukuunottamatta tietenkin. Naapuri, jonka kanssa eniten puhun, on yhä mökillään. Olen käynyt pakkasen takia vain lähikaupoissa. Niissä työntekijät ovat nuoria, jotka eivät paljoa ympärilleen katsele saati puhu. 

Vaan huomenna pääsee jo isoille kaupoille, ostoslista on jo metrin mittainen! Pääsee käyttämään skanneria ja itsepalvelukassoja. Ajatus tavalliselle kassalle jonottamisesta kärry täynnä kun masu vielä oikuttelee... ei kiitos.

Olen nyt kuukauden aikana katsonut tai kuunnellut paljon "keskusteluohjelmia". Pyöränpenkin päällystä neuloessa kuuntelin Areenan ohjelmia. Tullut paljon mietittyä omaa ja elämään yleensäkin. Mikä on tärkeintä, mitä tarvitsee, mistä voisi luopua. Tänä aamunakin siinä kävellessä päättelin joitain ajatuksen lankoja ja tuumasin, että voisin siirtyä uuteen ajatukseen tavaroiden suhteen. 

Etsin eilen jotain kuvaa ja huomasin että keittiöseinämällä roikkuu samat jutut kuin edellisessä asunnossa. Esim. leikkuualusta, se lähtee varmuudella jos, ja kun, muutan tästä pois. Välillä tuntuu, että pääsenkö koskaan tästä asunnosta eroon. Sitten tuumaan, että ainakin sitten kun tomumajani uusi osoite on hautausmaalla 😆.  

Mutta tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana on jokin osa päässäni löytänyt uuden asennon. Joistakin langoista pystyn nyt ehkä päästämään irti, luopumaan. Pitää ajatella kovasti tätä, ettei se haihdu jonnekin hei nyt mä hokasin! -unholaan. Onneksi huomenna alkaa taas arki, ja kokonainen viikko! 

Pakkanen 💙

Eilen olin menossa useasti ulos kun aurinkokin näkyi, mutta se savusaaste... Tänä aamuna heräsin liian aikaisin ja katsahdin mittariin, -28℃. Oh ja ah! Aamiaista nassuun ja ulkoilmaa kohden. Sain viritettyä ensimmäisen kerroksen vaatteita ja tuumasin laittavani kännyn lukituksen päälle, kun on usein unohtunut. Kiäk, akkua vain 35 % jäljellä, äkkiä piuhan perään. Heh, lataus ehti 50% saakka ennen kuin sain vimoset vaatekappaleet päälle. 

Löysin toissapäivänä varastosta toppahousut. Olinkin ihmetellyt miten "toppikseni" tuntuivat niin ohuilta, ne olivatkin ne ohuempaa mallia. Ja suuremmat, nämä paksummat menevät kyllä jalkaan, mutta istua niillä ei voi. Nytkin kun tungin kalsareiden päälle "villapöksyt", oli oltava hengittämättä sisään kun joutui ulkona solmimaan uudestaan kengännauhat... Kotona riisuessa mietin, että mitenkähän olisin päässyt ylös jos olisin kaatunut? Olisinko joutunut konttaamaan jonkun puun luokse, että olisin hinannut itseni sen avulla ylös. 

Vaan olipa ihanan raikasta! Liikennettä ei ollut ollenkaan kun kello ei ollut kuin vähän yli seitsemän. Vedin keuhkoihin, alkuköhimisen jälkeen, ilmaa niin että alkoi vähän pökräyttämään 😵. Piti malttaa hengittää uloskin päin. Se on jännä tuo kova pakkanen. Se ei tunnu alkujärkytyksen jälkeen ollenkaan pahemmalta kuin -20℃ jos vaatetta on hyvin. Mutta se vaatteiden alla oleva lämpö karkaa nopeasti ja salakavalasti pois. Yhtäkkiä vain huomaa, että ei tunnu enää niin lämpimältä. Viimassa kyllä kylmyys tuntuu iholla, ihan yhtäkkiä tuntuu että nenänpää on tunnoton. 

Minulla tuli nyt vähän hiki kun liikkuminen oli työläämpää vaatemäärän takia. Alusvaatteiden päällä olevat vaatteet saisivat olla löysiä, että jäisi sitä lämmintä ilmaa väliin. "Villapöksyt" saivat toppahousutkin niin kireälle. Heh, pöksyt ovat jotain keinokuitua ja todella sähköiset. Jäivät hassusti oven väliin, kuin haluaisivat uudelleen ulos. Ei niitä ole kyllä viime suosina paljoa tarvinnut, kaapissa loikoilleet enimmäkseen...

Halusin laittaa kengät, joilla oli hyvä kävellä, mutta niissä vain päkiän päällä ei ole paljoa lämmikettä, pitänee keksiä jokin fleece-kankaan palanen sukkien väliin. Laitoin niihin hyvät lämpöpohjalliset ja ne tuntuivat lämpimiltä, jalan päältä vain alussa tuntui viileältä. Haluaisin uudet kevät/syksykengät, tai sitten uudet talvikengät lenkkeilyyn. Nykyisillä ei ole hyvä kävellä kuin lyhyitä matkoja. Ostin ne kyllä vain kaupunkikengiksi, nätit kun ovat. Lämpimät ne kyllä ovat, pohja vain on turhan jäykkä.  Haluaisin kyllä uuden läppärinkin, tämä oikuttelee. Kännykkäkin yhtäkkiä tyhjentää akkunsa aika äkkiä. Mutta pakko on tänä vuonna katsoa enemmän paljonko tuhlaa turhaan. 

Katselin tuossa eilen milloin aikaisintaan pääsisin eläkkeelle. Viimeksi katselin vuosia sitten, nyt päästin pienen jihuu-äänen kun vanhuuseläkkeeseen on aikaa enää alle 10v. Jihuu-ääni vaikeni vaikeroinniksi kun katsoin paljonko se nykyisillä laskelmilla olisi... Että vi&%¤#ttaa kun alle 23v tienaamista rahoista ei kertynyt eläkettä, olin niin hyväpalkkaisissa töissä silloin, kesätöitäkin tein useampana vuotena. Hitto, kun olisin valinnut heti aluksi ammatin, jossa olisi paremmin töitä. Pätkätyöläisenä on enimmäkseen menty. Tai onhan minulla useampi ammattitutkinto, mutta kun kuolevia aloja ovat, ei niistä hyötyä enää ole. 

Marraskuussa sain uuden, taas, työkkärintädin ja onneksi tämä on vanha konkari. Ei kysynyt enkö lähtisi opiskelemaan uutta ammattia? Lähtisin toki jos olisin satavarma, että työllistyisin siihen vielä tällä iällä. Tai pystyisin siihen näillä sairauksilla eläkeikään saakka. Ei ole enää varaa opiskella ajankuluksi... Oli myös niin ihana, että laittoi yhden 3kk jakson vain 2 pakkohakua/kk, tavallisestihan se on 4kpl/kk. Loppu- ja alkuvuosi ovat niin hiljaisia työpaikkojen suhteen.  Aika monet firmat tällä alueella tietävät minun nimen, syntymäajan, puhelinnumeron, osoitteen ja opiskelu- ja työhistoriani. Mihin jäi se yksityisyydensuoja? 

Taidan mennä juomaan kahvia ja syömään muutaman piparin 😒. Ehkä vielä ulos, jos aurinkoa näkyy 🌞. Kuvat ovat männävuosilta.