Eka sunnuntai, ei kun lauantai, vai... 👀

Olen kovasti nyt, vihdoinkin, innostunut tuosta kalenterin teosta. Valitettavasti nyt on, pakkasesta huolimatta, jotenkin harmaa päivä. Ei näe tuollaista hommaa tehdä ilman valoja. Ja minullahan on nyt säästä sähköä -tempaus, eli valoja pidetään vain auringon ollessa kokonaan piilossa. Pissilläkin näkee käydä ilman valoja, ovi auki kun yksin asuu.

Aamuyöstä sain jonkun kipupisteen käteeni, eikä se ole oikein rauhoittunut. Eli neulominen ei nyt onnistu. On myös lauantai, joten tykkään olla tekemättä asioita, jotka eivät ole pakollisia, ja tehdä asioita jotka ovat kivoja. Viikon vapaapäivä 😎. Eilen mietin kynän ja paperin kanssa mitä tekisin pakkasessa, jääkaapissa ja muissa kaapeissa olevista ruoista, ettei tarvitsisi kaupassa käydä. Uunia en nyt halua vähään aikaan käyttää, joten liesihommilla mennään. Tällaisia pohdin ja päätin askarrella ne nyt koneelle, tykkään tällaisesta "askartelusta". Mieli tykkää varsinkin.

Olin eilen, ja tänäänkin, ihan viikkopöllö. Eilen elin tiistaita ja tänään sunnuntaita. Mikähän päivä huomenna on? Enstai? Eilen illalla olin jotenkin pettynyt kun olikin perjantai, ei huvittanut parempi ruoka (ei sitä kyllä ollutkaan tarjolla), ei kiinnostanut namut (niitäkin kyllä vain kaksi Marianne-karkkia), eikä tikullakaan ollut mitään kiinnostavaa leffaa. Onneksi olin torstaina tallentanut NCIS-jakson, kun ei kummatkaan silmät pysyneet auki enää yhdeksän aikaan. Sitä ennen katsoin yhden jakson Professori T:tä Areenasta. Siinä jälleen yksi sarja, jota ensin vierastin, mutta nyt tykästynyt ihan älyttömästi. Erilaisuus on rikkaus.

Toiveita?

Vuosi vaihtui ja elämä on taas upeaa, täynnä kaikkea uutta mahdollisuutta! Vuosi vaihtui ja halu kaikkeen uuteen on... toiveikas? Tykkään aluista ja maanantai on melkeinpä paras viikonpäivä. Perjantai-iltapäivä tietenkin heti perässä. En kuitenkaan haluaisi vaatia itseltäni heti kaikenlaista, kun pettymys vie sitten helposti kaiken ilon. Eli jos asettaisinkin itselleni yhdeksi toiveeksi vaalia rutiineja, mutta myös irtautua niistä. Ei kaiken tarvitse aina tehdä pakkohetinyt-ajatuksella. Monta juttua olen pilannut turhalla hätiköimisellä. 

Esimerkiksi tänään piti jatkaa kalenterin tekoa (juu, ei vieläkään valmis, mutta onhan tässä koko vuosi aikaa). Univelan takia ajatus ei nyt juokse, pääkin kipeä. (Täällä paukuteltiin iltakuudesta aamuyöhön.) Ei siis kannata alkaa kiireessä ja huonolla vireystasolla tekemään jotain, jota pitäisi jaksaa katsoa koko loppu vuoden. Haluan siitä nyt toimivan ja houkuttelevan.

Ensi tämän vuoden budjettiakin pitäisi enemmän pohtia. Sain kuitenkin tehtyä viime vuoden loppuun ja pohjan tälle vuodelle. Laitoin valmiiksi tämän hetkiset tulot ja tulevat menot, noin suuruudella, eli esim. vesi- ja energialaskut. Kivasti olin jo 1700 miinuksella vuoden lopussa, vaikkei siinä ole vielä mukana edes ruoka- eikä terveysmenoja yms. 

Jos luopuisin vakuutuksesta, istuisin pimeässä, en peseytyisi kotona, hankkisin vain jonkun netittömän puhelinliittymän (mutta en koskaan soittaisi, enkä tekstaisi), söisin vain ruokaa jonka kilohinta ei ylitä viittä euroa; voisin jäädä plussalle. Paitsi että silloin istuisin aina vessassa, kiitos vatsaoireiden. Säästäisin tietenkin rahaa jos istuisinkin taloyhtiön vessassa, ei kuluisi vettä, eikä vessapaperia. Eikä sähköäkään.

Ehkä kuitenkin haluan elämältäni enemmän? Olen miettinyt, että ehkä minun pitäisi alkaa huolehtimaan itsestäni enemmän. Viime vuodet ovat olleet aika synkkiä ja hienosti olen saanut väisteltyä peiliä ja jättänyt nahan ulkopuolisen kehon hoitamatta. 

Hyvin asiaa kuvaa alkuviikon tapahtuma. Menin erääseen minulle uuteen yleisvessaan. En oikein muista miten siinä meni, mutta aukaisin tai suljin jotain ovea ja sen takana olikin peili. Säikähdin ihan helvetisti itseäni 😨! Ihan oikeasti 😂. Luulin sieltä tulevan jotain... en tiedä mitä, mutta hypähdin oikein kunnolla pelästyneenä. Hävetti ja nauratti samaan aikaan 🙈.