Päivä ihmisenä

Huomenna alkaa jo maaliskuu... "maata näyttää". Äkkiä se aika kuluu. Huomasin sen myös kun yritin käydä pankissa. Virkailija puisteli päätään; ei voi auttaa kun henkilökortti on niin vanha. Mtäh? Oho, vanhentunut vuosia sitten... Apteekkiin ja verotoimistoon kyllä käynyt! Eihän se auttanut kun alkaa etsimään tietoa, miten se nyt menikään se uusiminen...

Verkossa voisin tehdä hakemuksen, mutta korttini on niin vanha, että joutuisin kuitenkin käymään poliisilaitoksella arvuuttamassa pärstääni, ollakko vai eikö olla minä? Kuvattavanakin pitäisi käydä. Tässä olisi hyvä tekosyy käydä kampaajallakin... Päätin ottaa riskin ja kokeilla jos voisin hoitaa nämä kaikki kerralla, samana päivänä. Otin eiliseksi niin aikaisen kampaamoajan kuin pystyin. Kävin sitten kaupan veskissä vähän meikkaamassa, kuin mikäkin teini, khih. Kuvassa uskalsin ottaa pienen hymyn, kun muutoin näyttäisin vihaiselta bulldogilta. 

Housujen taskuun oli jäänyt emännänavainnippu, ja sehän päräytti hälyttimet päälle poliisiasemalla 😳. Onneksi paikalla ei ollut kuin muutama muu. Jos olisin ollut kaupassa tms., olisi varmaan 80% tyypeistä kaivanut esille kännykät... eipä moista uskaltaneet poliisiasemalla 🤣. Vartija vähän huitoi metallinetsijällä ja syyllinen löytyi... Itse virkailija oli oikein mukava, kyseli kaikenlaista. Kuivia sormenkäppyröitäkin piti kuvauttaa. Haasteellista sanoisin. Valittiin kortin hakupaikaksi poliisilaitos, lähin ärrä on kaukana ja usein myös täynnä epämääräistä porukkaa. Pitää muistaa jättää sitten kaikki metallijutut kotiin ja loput laukkuun. Oli niin jännittynyt olo kaiken jälkeen, että nälkä iski. Pienen matkan päässä oli halpa lounaspaikka, kävin siellä keittolounaalla. 

Oli päällä myös vähän parempaa seppälää ja takkina "kaupunkitakki". Huomasin jo kuvattavani ollessani, että minuun suhtauduttiin ihan eri tavalla kuin muulloin. Kohdeltiin kuin ihmistä ikään. Päätin tunnustella asiaa ja jäin kaupunkiin. Kävin niissä vähän paremmissa liikkeissä. Ohhoh, minulta jopa kiiruhdettiin kysymään etsinkö jotain! Tavallisesti annetaan vaeltaa rauhassa. Pitäisi näemmä useammin laittaa hiukset ja piirtää naama, että kohdeltaisiin samanvertaisena... 

Olin hieno nainen ja kävin ostamassa alkosta punaviinin. Sen kumosin illalla itsetekemän pitsan päälle ihan löysässä, kulahtaneessa kotiasussa. Hiukset kuitenkin hienosti 😄. Leikin myös ahkeraa kotirouvaa pyöräyttämällä muutaman juustokuorrutteisen sämpylän. Johan nyt oltiin niin reipasta, niin reipasta... Paitsi nyt, väsyttää ja en tiedä onko tänään lauantai vai sunnuntai. Liian tapahtumarikas päivä eilinen 🥴.

Hmm...

Kävin Blogit.fi -sivustolta kurkkimassa lukemista. Yllättäen törmäsin omaan blogiini! Kuka ja miksi sen on joku sinne lisännyt 😮? Onko se ollut siellä kauemminkin? Kävijöitä sieltä ei näy käyneen kuin yhdesti. Hmm...

Vielä on talvea jäljellä

Tänä aamuna vatsa oli parempi, joten uskaltauduin lähikauppoihin. Onneksi on näitä k-ryhmän omaetuja, sai vähän halvemmalla mielituotteita. Perjantaina voisi käydä sitten prismassa. Toivottavasti vatsa rauhoittuu niin, että pääsen sytyttämään kynttilän isän haudallekin. Jos ei, niin voinhan laittaa kynttilän kuvan viereen illalla. 

Oli niin hyvä olo kaupasta tullessa, että tulin maisemareittiä takaisin. Laukussa oli vain maito- ja pakkastuotteita. Laitoin pakkastuotteet ohueen kassiin ja tarakalle. Loput reppuun, selkä lämmittää sen verran etteivät jäädy. Vielä on kaunista.

Eres jottai...

Voihan paska. Ihan kirjaimellisesti. Koko viikonloppu oli sellaista puolihorteessa olemista. Eilen illalla sitten päätin, että huomenna johonkin, ei tämä peli vetele. Nukuin hyvin, nukahdin jo yhdeksän jälkeen kun väsytti niin. Aamulla olin hyvillä mielin. Aamiaista tehdessä tuntui vessa kutsuvan. Palasin takaisin keittämään vettä. Hmm... miten se tuntuu taas, että jotain on jo ovella... Sipsun sipsun veskiin, ja sitten kuin olisi ämpäristä kaatanut. Oikutteleehan tuo sulatussysteemi usein, mutta ihan vetenä, siitä on aikaa. 

Harmittelin asiaa, mutta palasin aamiasen tekopuuhiin. Syönnin jälkeen alkoi sitten kivut ja huono olo. Ei mitään asiaa mihinkään enää! Heikotti ja olo oli todella huono. Yritin miettiä olinko syönyt jotain "kiellettyä", mutta ei, nyt viikonloppuna en herkutellut oikeastaan ollenkaan. Joko tämä kroppani on ihan hiipumassa tomumajaksi? Eikö sille kelpaa enää mikään? Alanko elämään valoenergialla? Hups, aurinkokaan ei paista...

Kun alkoi tuntumaan, että jaksoin istua, kaivoin ompelukset ja ompelukoneen esiin. En kyllä ala makaamaan enää! Mitään uutta en saanut aikaan, ajatus ei leikannut ollenkaan, mutta sain muutaman korjausompelun tehtyä. Olen joskus kauan sitten ostanut Anttilan loppuunmyynnistä grillausesiliinan. Tai kutsun sitä siksi. Se oli pitkä ja suojasi pelkästään navan alapuolelta. Leikkasin aikaisemmin helmasta kolmasosan pois ja tein siitä etuläpän ja niskalenkin. Ehti viimeksi tulla liian hämärää ompelemiseen, joten ompelin siitä nyt loput. Pääsee sekin vihdoin käyttöön 😁. 

Ommellessa tulee aina mieleen ompelukisan Gill Thomas, joka ei antanut puolikkaan käden hidastaa kilpailua, vaan sinnikkäästi teki hommansa, ja hyvin tekikin! Käsittääkseni hänellä kuitenkin oli ennen proteesi käytössä...

Pieni postaus?

Olen näemmä edistynyt tuijottamisen välttelyssä, tai ainakin sen välttelyn yrittämisessä, kun ei huvittanut enää katsoa telkkua. Usein illallisen jälkeen jään tuijottamaan sitä. Olen myös opetellut syömään illallisen ruokapöydän ääressä. Ehkä syy on myös siinä, että pakasteesta poimitut ruoka-ainekset ovat yleensä irrallisia, ja siten vaikeampia syödä, jos lautanen on sylissä. Pöydän ääressä tulee myös syötyä ihan haarukan ja veitsen kanssa 😏. Liian usein sitä vain lappaa ruokaa haarukalla ja lusikalla suuhun.  

Imma Tataranni

Kuitenkin vain päiväsaikaan tulee syötyä ilman telkun seuraa. Tänään seurana oli mtv3:sen (?) turkkilainen saippuaooppera Daydreamer. Siitä oli hyvä siirtyä syömisen jälkeen ruokaa sulattelemaan Areenaan italilalaisen Imma Tatarannin seuraan. Hauskasti tarttuu tuo temperamentti ja käsien heiluttaminen. Ranskalaisia sarjoja katsoessa myös alkaa helposti matkimaan puhetyyliä ja muutenkin ilmeikästä elehdintää. Paljon on nyt erimaalaisia sarjoja tarjolla. Saksalaisia, uusia jaksoja, nyt kaipaan, kaikki on nähty, mitä areenasta löytyy.

Muunlaistakin edistystä olen saanut aikaan, mutta niistä ehkä myöhemmin enemmän. Olen ulkona yrittänyt olla lähes joka päivä ja mp3-soittimesta haen välillä potkua raajojen heilutteluun sisällä. Tämä kappale tuntui niin sopivalta, että jätän sen tähän. Sanat varsinkin tuntuivat puhuttelevan nyt sopivasti.