Pitäkää tunkkinne

Eilen oli hyvä ihan päivä. Välttelin kaikkea epämiellyttävää ja yritin antaa kehon olla rauhassa kaikelta stressaavalta. Tein juttuja, joita teki mieli tehdä. Jostain syystä aloin käymään läpi paperipinkkaa, joka pitäisi käydä läpi ajatuksella. Löysin sieltä vanhan monistenipun alan vaihtamisesta. Selailin sitä vähän ja päätin tutkia sitä joku päivä ajatuksella lisää. Jotain ajatuspisaroita ehti tunkeutua syvemmälle aivoihin, sillä näin... ahdistavia unia.

Kun ala-asteella jo olin kaikessa niiden joukossa, joita viimeiseksi kaikkeen valittiin, tuntui se pahalta kun sama jatkui joillakin työpaikoilla. Ensimmäisiin työpaikkoihin otettiin hyvin vastaan ja kehuttiin ahkeruudesta, mutta sitten kun siirtyi työpakoille, joissa koulusta vaadittiin enemmän, putosin taas sinne yksin kahvittelijoihin. Eli oli se akateeminen ryhmä, jotka kuiskittiin yhteiselle kahvihetkelle. Näistä toki aikaa, mutta jälkensä ovat näemmä jättäneet.

Unissa olen usein ihmisten ympäröimänä, saman arvoinen. Jos satun olemaan yöpaidassa, ei se ihmetytä kuin minua. Painajaisetkin ovat samanlaisia vääriin paikkoihin tunkemista tai kiipeämistä. Tai sitä kiireessä pakkaamista, kun tavarat vain lisääntyvät sitä mukaa kun niitä yrittää johonkin tunkea. Nyt olen kuitenkin jo kahdesti viime aikoina nähnyt unta, että minua syrjitään, jätetään pois joukosta. Viime yönä oltiin jossain juhlissa, jossa ihmiset olivat olleet vähän ystävällisempiä, ja sitten seuraavana päivänä olivat kuin edellistä päivää ei olisi ollutkaan. Yksikin oikein tuhahti ohi mennessään, luuletko että vastaan tervehdykseesi. Sattui vielä olemaan yön viimeinen uni, jäi ikävä olo. Eikö edes unissakaan ole enää kivaa... 

Kohtaus Harry Potterista, tavarat tuplaantuvat koskettaessa.

Olen huomannut, että valon määrän lisääntyminen on alkanut vaikuttamaan. Minulle se vaikuttaa päinvastoin, masentaa. Kohta on taas ympäri vuorokauden valoisaa, kuumaa ja tuskaisaa. Kaikki oireet pahenevat. Olen niin nauttinut näistä aamun pimeässä kävelyistä. On ollut ihanaa kun kotiin tullessa on vielä pimeää. Iltapäivällä on välillä ihanaa viettää hämäränhyssyä, ja istahtaa tai köllähtää johonkin sytyttämättä vielä valoja. Illalla taas riittää yksi pieni, mielellään vanhanaikainen hieman kellertävä valo.

Tänään piti siellä kaupoilla käydä, mutta kun ei ollutkaan satanut lunta, ei huvittanut lähteä luistelemaan pyörällä. Tuumasin, että ehkä olisi hyvä lähteä luontoon, siellä mieli rauhoittuu. Kyllähän se sielu siellä lepäsi. Tuli vain pieni itku, kun taas tuntui, että kuuluisin oikeastaan ns. taajamaan, johonkin omakotitaloon. Jonnekin, jossa on tilaa hengittää ja olla oma itsensä, ilman että jatkuvasti pitää varoa, ettei päästä ääntäkään. Että olen taas väsynyt kaikkeen 😓... Masennus yrittää sinnikkäästi vallata aivot.

Menossa ruokaostoksille...

On ollut niin liukasta viime päivinä, etten ole käynyt kuin lähikaupoissa (=kalleissa, vai onko se kalliissa). Suosin aina Prismaa, kun se nyt on mielestäni halvin. Vaikkakin nyt olen tullut eri aatoksiin, kun K-ryhmä työntää varsin edullisia tarjouksia sähköpostiini. Siis näitä OmaPlussa-etuja. En ole mobiilia hankkinut, vaan ihan sähköpostiin tulee tarjouksia kaupasta, jossa eniten käyn. Toki niitä useimmiten voi hakea muustakin K-ryhmän kaupasta. Jännästi vaihtelee tarjoaja siitä missä eniten olen milloinkin käynyt... Nuuskivat siis mitä ostat ja niillä houkuttelevat lisäostoksille. Sori kaupat, mutta harvoin ostan muuta kuin tarjoustuotteita kuitenkaan... 

Eli siis katson aina Prisman sivuilta onko halvempi, kannattaako käydä ostamassa. Yllättäen on ollut ihan hyviä hintoja. Eli pitääkö tässä alkaa taas tarjouksia tuijottamaan? Siinä vain helposti ostaa sellaista mitä ei tarvitse vain siksi kun halvemalla saisi. Välillä aivoni jäävät moodin, että tarjous = ilmainen: siellähän oli se namijuttu, käy vain siellä! Luulen tämän johtuvan siitä, että viime vuoden puolella kaupat, joissa kesällä pyöräillessäni kävin, yrittivät houkutella minut takaisin ilmaisilla herkuilla: jäätelöä, keksejä... Eipä ole enää sellaisia tullut, kun käyn vain enää vakikaupoissani.

Nyt kuitenkin pitäisi jo siis käydä ns. isoilla ostoksilla, eli ostaa enempi ruokaa. Päätin sitten laskeskella paljonko rahnaa taas menee. Eli Prisman sivuille "ostoksille". Edelliseen blogiini tein jutunkin tuosta, mutta otanpa vain tuon kuvan tähän. Ihmisethän ovat niin viisaita nykyään, että osaavat itsekin nämä jutut... Mutta lyhyesti: näpytän vaikka maito, ja valitsen näyttämään halvimman vertailuhinnan. Joka on siis eri kuin halvin. Vertailuhinta näyttää halvimman litra tai kilohinnan. Tämän voi valita K-ryhmän sivuillakin.

Etsiskelin nyt edullisempia tuotteita, vyötä kun pitää kiristää taas. Useissa asioissa olen vain itsepäinen (lempinimeni muilta: jästipää, pässi, muuli, aasi, vastarannan kiiski...). En osta ulkomaista eläintuotetta, poikkeus juustoissa. En osta ulkomaista, ellei siinä ole kuori, eli sen voi kuoria. Haluan tukea suomalaisia tuotteita, eli ostan mielummin kaiken suomalaisen kasvattamana/viljelemänä. Riisiä vain ei vielä kasvateta Suomessa. Ihmettelinkin tuossa kun riiseissä/riisituotteissa oli merkintä EU? Suureksi ilokseni löysin Suomenluonto-sivuilta tietoa, että Puuroriisi tulee nykyisin Suomeen Etelä-Euroopasta, kuten Espanjasta ja Italiasta!

Ennen ostin kaiken liha/maitotuotteen vain luomuna. No, näillä tuloilla se ilo on loppunut. Vain jauhelihassa vielä sinnittelen, kilohinta on n. 18 €. Normaalistihan se on 6-10 €/kg. Rasvaisempi valinta, luomu siis, on muutaman euron halvempaa, mutta vähän tökki kun sitä kokeilin. Paistan aina koko jauhelihan ja valutan sitten rasvan pois. En pidä rasvan mausta, eikä suolistonikaan siitä oikein pidä. Kaikki rasva saa sen sekaisin. Ne hyvätkin, mrh! Ja juustossakin joudun ostamaan sen rasvattomimman tästä syystä, eli kalleimman. Niin, ja kolesteroli on sitä luokkaa, että lääkärit aina tyrkyttävät statiineja. Geenivika siinäkin. Onneksi en käytä lihatuotteita kovinkaan paljon.

Olenkin miettinyt usein, että jos ei ole varaa ostaa mitä haluaa, en osta ollenkaan. Olen myös miettinyt, että kun nyt jaksan kävellä pitemmälle, voisin käydä lenkin kauempana Lidlissä ja katsoa jos hedelmät olisivat halvempia. Muuten en pidä Lidlistä kun useinmiten siellä ei ole sitä mitä olen mennyt hakemaan. Ostoslista siellä on turhaa, ellei siinä lue jotain ylipäätänsä, eli leipää, hedelmää yms. Minun listassani (tai päässäni) on tietyt tuotteet aina. Nuo K-ryhmän tarjoukset ovat siitä hyvät, että tulee kokeiltua usein jotain uutta. Kuten eilistä jäätelöä... voi masuparkaa taas.

Reps ja kops!

Olen tässä jonkun aikaa nukkunut olkkarin sohvalla viikonloput. Viime viikonloppuna nukuin sohvalla su-ma yönkin. Olisin jo torstai-iltana halunnut olkkariin nukkumaan, mutta pedin "rakentaminen" vie aikansa, enkä tuohon jaksanut enää ryhtyä. Eli ensin on raivattava tilaa, että sohvan saa auki, sitten etsittävä tyynyille paikka yöksi. Sitten haettava varapatja sohvalle ja kannettava kasa petauspatjoja + petivaatteet patjan päälle, koska se on liian ohut. Sohva taas on niin kova, ettei siinä nuku kuin ihminen, joka nukkuu vaikka päällään. Eli en minä. Rinsessa, jota häiritsee hernekin. (Täällä satu, joka piti tietenkin kaivaa esille...)

Eilen iltapäivällä sitten siivosin ja ihan kehräten valmistelin sohvani puolivalmiiksi, eli levitin sen ja mietin tyynyille valmiiksi paikat. En tykkää kun aamulla kaikki on ihan sikin sokin... Ja kun on tämä OCD ja jonkinmoinen bakteerikammo, niin tyynyjä ei voi laittaa lattialle, vaikka sen on vasta imuroinut 😄. Outoa sinänsä, koska monesti olen nälkäisenä poiminut lattialle pudonneet kurkun/juustopalan, puhaltanut tai pikaisesti huuhtonut ja suuhun vain 😵. Toki kotona vain! Ja tietyissä huoneissa vain, kun nyt oikein ajattelee...

Vatsa on ollut kipeä nyt pitkään, ja illalla ei ollut löytyä asentoa, jossa olo olisi ollut mukava. Oi, että sitten nautinkin kun ryömin vihdoin patjalle ja köllöttelin selällään telkkua katsellen. Ja kun olin laittanut tallennuksen päälle, ei tarvinnut edes nousta sulkemaan telkkua, vain kaukosäätimestä kiinni ja kääntyä kyljelleen. Nukuin kuitenkin levottomasti ja näin hurjia unia. Aamuyöstä puoliunessa tajusinkin miksi... Olin, "kun halvalla sai", ostanut minulle uutta jäätelöä, joka ei ollut edes vähälaktoosinen. Oli muuten ihan järkyttävän hyvää 😢. Vähän aikaa sitten kuljeskelin ympyrää ja annoin ns. vedon käydä läpi 💨. Olo helpottui ja sain nukuttua jopa seitsemään!

Tänä aamuna on olo ollut vähän nuhjaantunut ja apea kun vatsakin nyt sekaisin siitä jäätelöstä. Minulla on ollut pitkään tapana olla lukematta sähköpostia viikonloppuna. Myöskään uutisia en katso lauantaisin. Luen vain teksti-tv:tä iltapäivällä. Onneksi radiossakaan ei lueta uutisia joka puolen tunnin välein. Joskus olen kuunnellut vain netistä musiikkia, jos oikein ahdistanut. Tämä taisi alkaa kun korona alkoi. Ennen sitä katsoin aamulla aina Ylen aamu-tv:tä. En enää sen jälkeen, kun siellä korona oli ainoa aihe päivästä, viikosta toiseen. Ahdistuu sitä vähemmästäkin.

Nyt yhtäkkiä muistin, että netissäkin voi katsoa teksti-tv:tä! Täältä. Siellä ei ole mainoksia, tyrkytyksiä, vilkkuvia juttuja tai videoita, eikä klikkiotsikoita. Vain pääasiat lyhyesti ja ytimekkäästi. Olen niin pettynyt Ylen ja Hesarin sivuihin, sielläkin on nykyään klikkiotsikoita. Varsinkin ylen sivuilla niitä tuntuu olevan jo joka kolmas. Usein samaa uutista muokataan vähän uudestaan ja laitetaan eri otsikolla ja itsestään pyörivällä videolla. Että ärsyttää varsinkin nämä videot!

Tekstikanavan uutiset luettuani, kaipasin jotain kivaa ja harmitonta huumoria. Fingerpori! Inhoan kaikkia stand up-komedioita ja yleensäkin kaikkea "huumoria", jolla on tarkoitus nolata toinen. Entisenä koulukiusattuna ja naurunkohteena olleena en vain voi hyväksyä näitä 😞. (Tänään on näemmä hymiöpäivä 😁). Mutta siis pistin kuklehakuun Fingerpori ja ihan repesin tälle kuvalle. Fingerpori on ihana myös siksi, ettei sitä heti ymmärrä! Pitää joskus lukea uudestaan ja uudestaan ennen kuin hoksaa... ja sitten kun huomaa mistä kyse... aijai kun päänupissa tuntuu hyvälle 💖. 

Tämä oli helppo, ja jostain syystä hirnuin sille pitkään 😂. Voihan näissäkin tietenkin ajatella, että siinä nauretaan toisen tyhmyydelle, mutta minusta tämä on jotenkin söpöä kun toinen on niin kiltti, että kyseenalaistamatta asiaa tekee kuten toinen pyytää... höpsö mies 😘

ps. Hitsit tuli yhtäkkiä mieli tulostaa ja värittää kuva!

Pikkuhiljaa

Olen nyt innostunut tuosta kävelystä, mutta tänään päätin pysyä sisällä. Ulkona on plussan puolella, joten loskassa kahlaaminenkaan ei kovin kiinnosta. Olen tutkinut käsityölaatikoita ja jotain sain taas poistettua, jee! Olen perustanut eteiseen kierrätyspisteen (pahvilaatikko), johon kerään poislähteviä juttuja. Mukavasti sieltä lähtevät mukaan kun on näkyvillä. Nämä käsityöjutut lähtevät varmaan perjantaina kirppikselle, joka on käsityöihmisen aarrepaikka, kilohinnalla kaikkea kivaa. Valitettavasti olen itsekin sieltä kaikkea turhaa kaappeihini löytänyt. Nyt olen onneksi ollut useamman vuoden ostokiellossa. Kova tappelu on mielessä käynyt kun tehnyt mieli jotain "kivaa kotiin". Mutta ei, tavaramäärä pitää nyt vähentyä, ei lisääntyä! Vatsa on kipeytynyt päivän mittaan, joten siirryin hetkeksi koneelle. Taidanpa nyt  kuitenkin lämmittää eilistä ruokaa ja käpertyä sohvalle loppuillaksi. Etsin kuitenkin jonkin musiikkihetken rauhoittamaan mieltä.

Jääkaappipostaus

Blogeissa intouduttu luettelemaan muistista jääkaapin sisältöä. Yritetään:

Avohyllyillä:

• kahvipaketti, neljäsosa jäljellä
• kahvia lasipurkissa, parin kupillisen verran
• hillosipuleita, osan laitoin pakastimeen, kun oli outo päähänpisto ostaa niitä, eivät olleet hyviä
• pari tyhjää lasipurkkia odottamassa pesua, maustekurkun kannat pohjalla
• vanhentunut ruokakermapurkki, en käytä koskaan, joten odottaa inspistä. Joku päähänpisto ostaa jouluna...
• mansikkahillopurkki, jämät vain pohjalla, nyyh
• margariini leivälle
• juustoköntti
• pähkinätahnaa, nam
• avaamaton maitopurkki
• loput eilisestä ruoasta: lohta, perunaa ja porkkanaa
• kastike kalalle, kerrankin inspis irtosi kun kermaviili puuttui (rahkaa, maus.tonta jogurttia, tilli yms.)
• vesikannu
• 1 ½ purkkia rahkaa
• laktoositon maito, pitäisikin tehdä manna/riisipuuro, tai helmipuuro 😋

Vihanneslokerot:

• pari appelsiinia
• 3 klementiini/satsuma/mandariinia, en muista mitä olivat...
• 3 II luokat tomaatteja, hinta kolmas osa "tavallisista"
• pätkä kurkkua
• 9 perunaa, ostan aina saman määrän 😝
• muutama porkkana
• pieni pala suippopaprikaa

Ovessa:

• ketsuppi
• sinappi
• 3 lajia öljyjä
• maus.tonta jogurttia
• 2 lajia maitoa
• lihaliemikuutioita
• makrillipurkki, pitäisi joku päivä...
• maitohappobakteerit

Tsekataanpa mitä jäi muistamatta... 

Arvasin, että jää ne oudot mytyt kertomatta. Muistin ne, mutten jaksanut/halunnut niitä merkitä. Valmissalaattirasioissa tulee usein mukana kastikkeita ja siemeniä joita en voi käyttää, pihinä laitan ne jääkaappiin, jos kuitenkin joskus tai jotain ihan muuta...

Liikuin taas ja pistin sormetkin taas hommiin

Sunnuntai. Maanantaina kävin ulkoiluttamassa kepakoita ja suunnittelin tekeväni niin sunnuntaiaamuna myös. Aamulla ei tehnyt mieli taas sisältä ulos ollenkaan. Soimasin kuitenkin itseäni, että eilinen tuli loikoiltua sisällä koko päivä. Olin vähän kuin luvannut pitää kehostani huolta tänä vuonna paremmin. Ei tarvitsisi aina säikähtää kun peilin edestä kulkee. Ulkona näytti myös siltä, että ehkä aurinko näyttäytyisi tänään. 

Jätin kuitenkin kepakot kotiin ja lähdin heiluttelemaan käsiä ihan muuten vain. Mukavasti ei ollut kovin moni vielä herännyt, ja heränneet jo pisututtaneet karvaiset asuinkumppaninsa. Aurinkokin oli vain vasta heräämäisillään ja ehdin nähdä vain vilauksen kun nälkä kurni jo sisuksissa ja matka takaisin oli jo alkanut. Mutta ehdin heipat heittää kuitenkin ja ottaa kuvan. Että on kaunista nyt ulkona!

Aloitin eilen taas villasukkaa, kun olen tykästynyt noihin pitkävartisiin sukkiin. Lyhytvartiset eivät enää oikein kelpaa. Tuumasin, että teenpä parit itse ja annan pois nuo jostain minulle kulkeutuneet. Langat taidan kaivella sekalaisista tällä kertaa, yhden joskus viimevuosisadalla aloitetun varren puran mukaan. Oliko se syksynä kun tein yhdet sukat jostain kaupasta ostetusta valmiiksi kuvioidusta langasta. Minä kun pesen kaikki sukat 60 asteessa, niin nehän huopaantui kummalliseksi. Ovat myös todella lämpimät, liiankin. Kuten edellisetkin tekeleeni myös. Nyt puran langat vanhoista lapasista ja loput vanhoista lankakeristä. Niistä tiedän miten käyttäytyvät pesun jälkeenLangoista puheen ollen, tuumasin tuossa laittaisinko lankoja vieläkin kirppikselle. Tuleeko niistä tehtyä varmasti joskus jotain... Äidiltä on jäänyt myös paljon ompeluun liittyviä, vetoketjuja, paksuja kuminauhoja, tuumasin kannattaako niitä kaikki hillota itsellä, kun tuskin ompelen niistä kuitenkaan mitään. Enkä muutenkaan ole kuminauhojen ystävä, painavat vatsaa. Kumilenksuista tykkään, ne on käteviä keittiössä. Terveisin myssyköiden kuningatar.

Liikunnan iloa ja rahajuttua

Eilen oli niin mukava päivä ulkona, että tein pyörällä pitkän lenkin. Tarkoitus oli vain viedä kirppikselle tavaraa, palauttaa yksi kirjastonkirja kirjastoon, käydä kahvilla ja ruokakaupassa. Olen poiminut kirjaston asiakashyllyistä kirjoja, ja nyt vein osan niistä toiseen kirjastoon. On hassua kun minulla ei ole nyt yhtään kirjaston kirjaa lainassa, vain noita asiakkaan jättämiä. Kuitenkin tuntuu, että nekin pitäisi palauttaa kiertoon kohtuullisessa ajassa. Pari kirjaa olen kyllä päättänyt pitää itselläni...

Päätin vähentää tuota kahviloissa juoksemista. Kerran kuussa pitäisi riittää, ja lisänä vanhempien ja oma syntymäpäivä. Ehkä jos oikein ahdistaa, niin omina nimipäivinä, niitä on onneksi enemmän kuin yksi ;D. Pohdin vielä aamulla kahden kahvilan välillä. Valitsin sitten toisen, kun siellä oli muutaman sentin halvempaa tarjouksen takia. Mutta, puuh, en oikeastaan viihdy tuolla enää. Vähän tuntui, että pitäisikö jättää kahvittelut pois kokonaan. Käydä vain kirjastoissa, ettei ihan mökkiydy. Ja kun pakkasta ja luntakin on sen verran, että voisi aloittaa taas retkeilyt! Evästä reppuun ja ulkoilemaan!

Eurojackeriin rahojen tuhlaaminen myös loppuu, miinusta oli noin 40€. Ihan järkyttävää noin vuoden saldoksikin, sillä olisi saanut ruokaa aika moneksi päiväksi. Normilottoa kun olisi pelannut, olisi edes osa mennyt hyväntekeväisyyteen, mutta euron rahat menee... enpä edes yritä arvata. Jotenkin luottamus kaikkeen mihin liittyy rahat, on jotenkin hiipunut. Wikista voi katsella myös voittomahdollisuuksia... Minä en noista ymmärrä mitään! 

Olenkin pohtinut, että kerran kuukaudessa saa riittää euro ja se menee normilottoon. Nythän tuli se lisäarvontakin. Huimat 500 kappaletta 100 euron voittoja... Eurojakista saa tietenkin (kai) pienelläkin oikealla määrällä muutaman taalan, mutta eipä tuolta ole nytkään tullut mitään. Voitot ovat tulleet aina jonkun toisen valitsemilla numeroilla. Huimat kuusi euroa viime vuonna! Pelaan aina netissä porukkalottoja ja tosiaan omilla valinnoilla ei voittoa ole tullut. No, minä kun olenkin aina tosi huono-onninen lähes kaikessa...

Pyöräilin siis eilen pitkän lenkin asioiden hoitamisen jälkeen. Ruokakaupasta ei tarvinnut ostaa kuin illaksi syömistä, joten tohdin pakkasessa polkea pitempään. Jalassa oli vain toppahousujen sijaan farkut, joten reisiä paleli. Loppuilta menikin sitten vilttien alla television ääressä. Ärsyttävää vain kuin Talvikissa ei ole matkamittaria. Nyt en jaksa sitten mitään erikoisempaa, nukuin vähän huonosti taas. Aloin tekemään listaa omaisuudesta. Tuli viidettä sivua jo pelkästä yleislistasta. Esim. Kesävaatteet, talvivaatteet... lautaset, kupit... elektroniikka... Tuli niin ahdistava olo, että lopetin. Yritän kerran viikossa pitää "aivot hyllyllä" -päivän, eli teen mitä lystää ja yritän pitää lomaa OCD-oireista. Jos sijaisi itsensä nojatuolin syliin lukemaan noita kirjoja...

Jumissa koko kroppa

Luin jostain, että voidakseen hyvin, pitäisi ainakin joka toinen päivä elämässä olla jotain mieluista. Pientä edes. Opiskeluaikana kämppikseni vietti aina keskiviikkoisin pikkulauantaita, eli tanssimaan lähdettiin silloin, perjantain lisäksi. Olen siitä asti löytänyt keskiviikosta hyvän tekosyyn jollekkin kivalle, usein syötävälle. Minuun kun on kasvanut tiukasti ajatus, että ei makeaa arkena. Paitsi perjantai-iltana. Ja vähän keskiviikkona, että jaksaa perjantaille. 

Nyt pyhät ovat sekoittaneet ilonpäivät-järjestyksen täysin. Myös muut arkirutiinit. Usein käyn kaupassa isoilla ostoksilla joko maanantaina tai perjantaina. Nälästä riippuen. Nyt kävin isoilla tiistaina. Eli siis eilen(?). Muistin kaupassa olevan alennuskorin, ja löysin sieltä uuden (minulle) suklaapatukan alennuksessa. Ostin sen kun ajattelin, etten enää käy tällä viikolla kaupassa. Jotenkin elin torstaita... 

Tänään olen sitten ollut rajoitetulla ruokavaliolla. Olen kieltäytynyt kaikesta, jota kehoni ei osaa sulattaa. Eli ruoka joka päätyy masubakteerien ruoaksi. Mutta koska masubakteeritkaan eivät niitä oikein sulattele, pierevät ne sen kaasun sinne minun suolistoon, turpoaa vatsani kivuliaasti. Tämän kertoi Strömsön ravintoasiantuntija  Alexandra De Paoli joku vuosi sitten. Eli ei mitään hedelmiä eikä rukiisia leipiä, tai muitakaan mitä tietenkin haluaisi. Oi, että onkin tehnyt niitä mieli! Ja se suklaapatukka, aijai kun nyt maistuisi... Vatsa kuitenkin pömpöttää, joten pitää miettiä mikä on taas ongelmana.

Tänään olisi yksi Meduusa-leffa MTV3:lla. On vain yhdeltätoista, minä olen silloin korkeintaan hereillä käydäkseni veskissä. Voisihan tuon tallentaa ja katsoa sen miljoonannen kerran. On vain jotenkin niin motivoiva: jos on ongelma, se hoidetaan ja tehokkaasti.

Tiedonjano iski keski-ikäisellä?

Olen niin kyllästynyt jo pyhäpäiviin, että lähdin heti aamusta kirjastoon. Mukavia nämä omatoimiajat, voi vaikka seitsemältä mennä hypistelemään kirjoja. Tai lukemaan lehtiä kuten minä. Monta mielenkiintoista juttua ehdin lukea ennen ovien avautumista. Olin hetken niin lehteen keskittynyt, etten kuullut yhden asiakkaan sisääntuloa. Yhtäkkiä alkoi vain kuulumaan ihan hiljaista kahinaa. Olin siis tietääkseni kirjastossa yksin. Minulla vähän nousi karvat pystyyn... Vaihdoin muka asentoa ja kuikuilin hieman ympärilleni. Ei näy ketään. En sitten jaksanut keskittyä enää toiseen lehteen, vaan lähdin, muka, katselemaan kirjoja. Löytyihän se toinen asiakas sitten yhden hyllyn takaa. Miespuolinenkin vielä. 

Olen huomannut, että keski-ikä on muokannut aivoni putkiaivoiksi. Keskittyessä häviää äkkiä muu maailma. Joulun aikaan olin kävelyllä metsässä ja yhtäkkiä huomasin olevani ihan oudossa paikassa. Tuntui kun olisin tipahtanut siihen jostain, niin jossain muistossa olin syvällä. Vähän kuin elokuvissa näytetään. Asia, jota olen ennen ihmetellyt :D. En ollut sitten eksyksissä, luminen maisema oli vain niin erilainen kuin kesällä tuolla käydessäni.

Kävelystä puheen ollen, pitäisi saada parempi kunto. Uusimmassa Tiede-lehdessä oli pitkä artikkeli kunnon kohottamisesta. Lyhyesti sanottuna intervallitreeni/harjoittelu on vielä pop. Minä en ole siitä nyt niin kiinnostunut... Mutta Tiede-lehden artikkelin mukaan kunnon kohottamisen periaate on yksinkertainen, pitää ylittää tavanomainen päivittäinen liikuntamäärä. Eli liikkua enemmän kuin tavallisesti.

Kuntoilun hyötyjä on, että kestävyyskunnon kasvattajan verentilavuus lisääntyy jopa 12 prosentilla vuorokauden sisällä kuntoilusta. Sitäkö se on kun turpoan aina voimakkaasti rankan treenin jälkeen? Jalat varsinkin pullottavat heti, ja minusta se ei ole yhtään kivaa. Kahden viikon harjoittelu kasvattaa veren tilavuuden maksimiinsa. Lihasten hiussuonitus lisääntyy myös nopeasti. Siksikö punoitan niin :D. Hapenottokyky paranee myös tietenkin. Yleensäkin kunto paranee tavallisesti aika äkkiä ja hyvin. Tavallisilla pulliaisilla. Toiset sitten kipeytyvät herkästi vähästäkin liikunnasta. Lihakset kun repeilevät hurjan treenin aikana. 

Jos asia kiinnostaa enemmän, suuntaa lähimpään kirjastoon tai lehtipisteeseen. Tai tietenkin, jos raha ei ole este, mene lukemaan nettiin. Minulle monet asiat olivat tuttua, joten ihan koko monen sivun artikkelia en jaksanut lukea. Laiska :D. Oli siellä myös artikkeli, että älykkäät juovat tyhmiä enemmän keski-ikäisenä. Siksikö minua ei niin tuo alkoholi kiinnosta ;). Kävin myös kaupassa, loppuviikoksi jäi rahaa vajaa 5 euroa. Jee.

Sokeri- ja kofeiinikoukku, mrh!

Pakko päästä kahvista eroon. Tai oikeastaan vähentää reilusti. Ilman sitä on kuin keitetty spagetti, venyy ja valuu pitkin sohvia ja tuoleja. Jos ei olisi niin kylmät lattiat, varmaan konttaisinkin kohta! Vatsakin on melkein irtisanonut kaikenlaisen sopimuksen, turkasen kipeä myös. Pitänee siirtyä vanhaan tapaan, eli vain perjantaina ja/tai lauantaina. Sama sääntö lähtee suklaaseen. Olen viime vuoden pitänyt (televisiosta opittua!) namupiiloa. En niin pidä Fazerin sinisestä, niin niitä irtokonvehteina on majaillut viime vuoden keittiökaaapin ylähyllyllä. Ankaraan suklaanälkään olen sitten imeskellyt yhden. 

Yhtäkkiä huomasin sitten hamuavani niitä aina liharuoan jälkeen iltasella. Sitten hamusin niitä joka ilta-aterian jälkeen. Jonkinlaisena lohdutuksena ahdistukseen kai. Joulunaikaan kippo oli tyhjä ja piparit toimittivat samaa tehtävää lähes koko joulukuun ajan. Joulun olin ilman suklaataa, kun pullaa, pipareita ja kuivakakkua meni kourakaupalla joka päivä. Joulun jälkeen sitten iski suklaanhimo ja vetäisin kaksi Pandan konvehtirasiaa. Olivat niin hyviä, että taisi löytyä uusi lempirasia. Oli ainakin lähikaupassa niin kallis, että tuskin ostan ennen joulua kuitenkaan, ellei joku juhlahetki löydy. Toivottavasti ei.

Nyt on kuitenkin kaikki kaapit tyhjinä kaikista herkuista. Eilen ahmin loput herkut. Vielä aion ostaa kuitenkin penamun (perjantainamu), eli pieni suklaapatukka. Se riittää onneksi hyvin kun syön sen aina heti illallisen jälkeen. Perjantaina on aina joku vähän mieluisampi ruoka, niin se menee kuin jälkiruokanakin. Välillä ihan naurattaa kun muut syövät usein viikolla puolivalmiita (eines)ruokia ja viikonloppuna sitten omatekemää ruokaa. Minulla se on päinvastoin, en mitenkään viitsisi kokata viikonloppuna. Ennen se taisi olla toisinpäin, mutta siitä ehkä joskus...

Sunnuntai minulla on myös ennen ollut liikuntapäivä, mutta nyt kun vatsa on sekaisin, taidan jättää väliin. Olisi muutama kirja odottamassa lukemista. Poimin ne kirjaston vie mukanasi -hyllystä. Eihän niillä kiirettä ole, mutta kun en aio niitä pitää, voisi ne laittaa kiertoon hyvissä ajoin. 

Arkea vai juhlaa, piä sekasin

Aioin laittaa otsikoksi pelkän päivämäärän, mutta tylsältä vaikutti. Tylsä elämäni on nyt vähän sekaisin kun näitä pyhiä on vähän kokoajan. Ymmärsin tänään kuitenkin, että on perjantai, mutta olin tarttumassa tohkeissaan imuriin, kunnes muistin "suur"siivonneeni vasta tiistaina. Oikein imuroin sohvankin ja pesin päällyksen, kun luulin joutuvani nukkumaan siinä vuodenvaihteen. Väsyneenä en sitten jaksanut alkaa petaamisurakkaan, vaan päätin nukkua omassa sängyssä. Rakettien meteli peittäisi kuitenkin naapureiden mahdollisen metelöinnin. 

Tänä vuonna, tai siis viime vuonna, olikin sitten porukkoilla varaa ostella raketteja! Juprahuuli kun räiske alkoi jo ennen kuutta. Pahinta oli varmaan iltakahdestasta yhteen. Vielä aamuyöllä joku löysi jostain pamauteltavaa. Viime yönä taisivat juhlia uudenvuoden aikana töissä olleet, pauke herätti jossain vaiheessa ja sen jälkeen haisi aika kamalalle. Tuli mieleen pamautteliko joku parvekkeelta... En tiedä pamautteliko useamman kerran, mutta johonkin ääniin heräsin useamman kerran yöllä. Nyt on ollut niin nuutunut olo koko päivän. Ulkona olisi ollut oikein mukava ilma, mutta en ole jaksanut lähteä... Mietin tuossa päivällä, että olen varmaan kaikista vähiten ulkoillut tässä asuessani. Ennen vietin suurimman osan viikosta jossain muualla kuin kotona. Kotihiiri vai vain masentunut. Jaa-a.

Raha, tuo ikävä välttämättömyys

Vähän jähmeästi lähtenyt tämä vuosi käyntiin. Kroppa tuntuu jähmeältä. Kaiken sokerin, kofeiinin ja lisäaineiden jälkeen ruoansulatus on... järkyttynyt. Porisee, purisee ja panikoi mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Eli aika on palata arkeen, tuttuihin ja turvallisiin arkiruokiin. Katselin tuossa jo vähän kaupunkien ruokalistoja. Eli laitan hakuun vaikka, että Kouvola ruokalistat. Koskaan en ole Kouvolassa käynyt, joten ihan tuulesta temmattu... Jännästi eteläisissä kouluissa on eksottisempia ruokia tarjolla, kuin pohjoisemmassa Suomea. Itse tykkään perinteisemmästä ruoasta, joten voin laittaa vaikka Kouvola palvelukeskus ruokalista, jolloin saan esiin vanhusten ruokalistoja, heh. Nykyään myös monilla sivuilla on lueteltu aterian aineosat, joten siitä vain kokkailemaan! Juu...

Tämä vuosi on näemmä vähän pimeä vuosi. Rahan tulo vähenee, joten säästöbudjetilla mennään heti ekasta päivästä lähtien. Olen aina ollut yhden lampun ihmisiä, eli valoja pidetään vain siinä huoneessa missä oleskellaan. Televisio ei pauhaa yksinään, radio nyt juttelee melkein aina jossain yksinään. En osaa oikein olla enää ilman jotain taustaäntä kotona. Naapureiden örinät häiritsevät! Keskitalvi on vain aikaa jolloin kukille pitäisi pitää valoa pimeimpinä päivinä. Eli nytkin yksi lamppu valottaa heidän elämäänsä edes muutaman tunnin päivässä. Ilman kukkia olisi varmaan kaihtimet aina kiinni suurimman osan vuodesta... Välillä tekisi mieli heittää kaikki pois, mutta ilmankaan en ehkä osaisi olla.

Katselin tuossa viime vuoden menoja. Vesilasku oli uusi juttu ja siihen meni parisen sataa euroa koko vuonna. Sähköön kolmisen sataa. Vakuutukseen menee ihan liikaa, mutta eipä sitä uskalla tässä iässä enää vakuutuksesta luopua. Ruokaan, pesuaineisiin yms. ~ 3 500€. Tavaroihin, vaatteisiin yms. ~ 200€. Mutta herkutteluun, eli kahviloihin ja lounaspaikkoihin 500 €! Että ketuttaa. Mutta ilman niitä hajoaisin neljän seinän sisälle, erakoituisin täysin. Nytkin huomaan jo vältteleväni ihmismassoja, ja kotona tulee oleskeltua ihan liian paljon. Huomaa jo siinä, että pienemmässäkin pakkasmäärässä palelee, iho ei ole tottunut olemaan kylmässä. Miten tämä on taas päässyt tähän... 

Today is the day

 Learn from yesterday, 

live for today, 

hope for tomorrow. 

The important thing is not to stop questioning.

Albert Einstein

Päädyin aloittamaan ihan uuden blogin. Ulkoasua muokkaan varmaan sen tuhat kertaa, nimikin voi vielä vaihtua :D. Teema varmaan pysyy. Nyt on tehtävä muutos.