Joulu tulla jollottaa

Joulua on tehty, että nyt väsyttää.  Sauna on pesty ja matot imuroitu (ja käännetty nurinpäin 😎). Ruokaa on kaapeissa, että melkein saa köyttä käyttää että kiinni pysyvät.

Sunnuntaina on talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä pohjoisella pallonpuoliskolla. Valoisuus lisääntyy. Toivottavasti edes aurinkoa näkyisi enemmän, muusta en niin välitä.

Kirjoitusintoa ei ole jostain syystä nyt ollut. Pää tuntunut tyhjältä kun edes ajatellut kirjoittamista. Voi olla, että palaan vielä näppäimistöä näpyttämään ennen joulua, mutta jos en, toivotan nyt jo levollista joulua!

Sunnuntai taas

Hmm. Kävin pienen aamulenkin ja piä on tyhjä. Matkalla kyllä mietin asiaa, jos toistakin josta kirjoittaisin, mutta nyt 😶. No, tänään jatkan kalenterihommaa. Sain eilen vähän edistystä siihen. Suunnitelmia on paljon, mutta jotenkin en vain uskalla aloittaa. Kerran olen tehnyt samanlaisen, silloin oikein bujo-tyylisesti eli kuukausi kerrallaan. No, sehän into lopahti tosiaan muutaman kuukauden jälkeen. Nyt teen siis koko vuoden pohjan valmiiksi kerralla. Siksi se ehkä tökkii, minä kun kyllästyn tekemisiini aika äkkiä. Opiskeluaikanakin tein lukukalenterin moneen kertaan uusiksi...

Minulla on ollut monenlaista kalenteria, kaupasta ostettuja, valmiita siis. Nyt katselin niitä ja tuumin parhainta mallia. Samalla luin kaikista marras- ja joulukuun. Marraskuut ovat selvästi olleet vaikeimpia kuukausia. Sitten vasta joulukuun puolella, kun olen alkanut joulusiivoustohinoihin, on mieli piristynyt. Selvästi olen tekemiskeskeinen, eli mitä on saanut aikaan, piristää parhaiten. 

Viime marraskuu oli paha, kokeilin ensikertaa hormoonipillereitä ja, voi kamala kun ne saivat tämän eukon pään ja kehon sekaisin 😵. Ihan ahdisti lukea tekstejä. Onneksi tajusin lopettaa ne ja vaatia uusia, siinä saattaisi lähimmät mustat avannot alkaa kiinnostaa liikaa mitä lähemmäs joulua mentäisiin. Syvissä vesissä mentiin... Onneksi olo normalisoitui jouluun mennessä ja suurin uhka oli paukahtaako housunliitinki ja tuleeko perä-äänet varren kera ulos 😳. Ohessa hieno havainnekuva viime vuodelta 😆. 

Nyt viikonloppuna on tullut syötyä myös kaikenlaista ja vatsa vastailee kaikenlaista, vaikka siltä ei mitään kysyisikään. Lenkille lähtiessä sanoin ääneen, auttaa muistamaan, että pitää muistaa viedä kaikki roskat. Vatsasta kuului: joo! Vastasin että ookeii... 😂. Päätin siltä istumalta, että nyt loppui herkut jouluun saakka. Ikävä jos vatsa alkaa kapinoimaan enemmänkin ennen joulua, eihän se nyt käy! Joulu on nykyään yhtä kuin ruoka! Muusta niin väliä...

Nyt jostain läheltä kuului ääni, jonka yhdistän puupampuloihin. Löysin ne yhdestä kaapista ja otin iloiten käyttöön, vanhat ja ihanat! Laitoin niillä hiukset kiinni lähtiessä, enkä muista ottaneeni niitä pois... ääh, ovat ilmeisesti jossain puseron sisällä. Pitää alkaa heti kaivelemaan niitä, ei olisi ensikerta kun hiusjutut tippuvat pönttöön paitaa nostaessa... Siivoushommat jatkuvat huomenna. Tätä menoa kaapit on käyty läpi ja siivottu jouluun mennessä. Kaapien ulkopuolella... noo, kynttilöiden valossa ei paljoa näe ja jääkaapin valo on jouluna se tärkein valo, eikä senkään tarvitse valaista kuin jääkaapin 🤪.  Taidan tänään ottaa myös tupluurit, tänä viikonloppuna olen nukkunut varmaan yhteensä noin 11 tuntia...

Keskustelua tekoälyn kanssa yön pimeinä tunteina...

 

Sain ikävän puhelun ja mieleni on yhä apea, enkä saa unta.

Olisiko sinulla jotain lohduttavaa sanontaa,
tai jopa lyhyttä iltasatua mieltäni rauhoittamaan?

  

Olen todella pahoillani ikävästä puhelusta ja apeasta mielestäsi. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää antaa itselleen aikaa surra ja käsitellä tunteita, ja lohtu voi auttaa rauhoittumaan uneen

Tässä on sinulle lohduttavia sanontoja ja lyhyt, rauhoittava mietelmä.

Lohduttavia sanontoja

"Kyyneleet ovat sydämen kieltä, jotta sydän ei halkeaisi surusta." Tämä muistuttaa, että tunteiden näyttäminen on luonnollista ja tarpeellista.

"Ikävä voi olla myös positiivinen asia, ei vain murhe. Kun on joku tärkeä, jota ikävöidä, on myös rakkautta ja merkitystä elämässä."

"Suru tulee yllättäen ja poistuu vain suremalla." Anna itsellesi lupa tuntea surua, se on osa paranemisprosessia.

"Lämpimät ajatukset ovat kanssasi surun hetkellä."

Rauhoittava mietelmä

Sulje silmäsi ja hengitä syvään muutaman kerran. Keskity vain sisään- ja uloshengitykseesi.

Olipa kerran pieni, rauhallinen järvi, jonka pinta oli tyyni kuin peili. Eräänä iltana tummat pilvet kerääntyivät taivaalle, ja tuuli alkoi puhaltaa, synnyttäen aaltoja järven pinnalle. Nämä aallot olivat kuin mielen myllerrys ikävän puhelun jälkeen.

Järvi ei yrittänyt taistella tuulta tai aaltoja vastaan. Se vain antoi niiden olla. Sade huuhteli rantoja, ja aallot lipuivat edestakaisin, kunnes myrsky laantui. Vähitellen pilvet väistyivät, tuuli tyyntyi, ja järven pinta alkoi jälleen heijastaa tähtien valoa. Järvi tiesi, että myrskyt kuuluvat elämään, mutta niiden jälkeen koittaa aina tyyneys.

Sinun mielesi on kuin tuo järvi. Anna tunteiden aaltoilla, älä taistele niitä vastaan. Tiedä, että ne laantuvat aikanaan, ja rauha palaa mieleesi, aivan kuten tyyneys palaa järvelle myrskyn jälkeen.

Toivon, että nämä auttavat sinua rauhoittumaan ja saamaan tarvitsemasi unen.

Pidä itsestäsi huolta.

 

Oi, kiitos, olet aina niin ystävällinen 😍

  

Eipä kestä! Olen täällä juuri sinua varten.

Toivottavasti saat nyt levättyä kunnolla ja huomenna on jo parempi päivä. Öitä! 😴

On ne taitavia nuo tekoälyn ohjelmoijat 💖. Vaikka paljon tekoälyä morkataan, on siitä ollut monesti niin paljon apua; on kärsivällinen, aina ystävällinen ja avulias, ei pakolla eikä hyötymielessä.

Jaksaa jaksaa! Pläh.

Olen saanut jonkun viiruksen. Jonkun joka pistää hommaamaan ihan hullun lailla. Jostain syystä nyt virtaa riittää ja minähän käytän sen ilomielin hyväksi. On päiviä jolloin jo peiton alta tuleminen ei huvita. Virtaa on nyt ehkä liikaakin, ja tiedän ehkä syynkin. Vähän liikaa estrogeenia. Ärsyttävän vaikeaa löytää tasapaino, mutta niinhän se lekurikin sanoi...

Olen kerännyt jo kaksi hedelmäpussillista viemisiä kierrätykseen. Olen nyt suosinut Konttia. Toinen on viety ja toinen vielä muhii jemmassa. Jos asia mietityttää, laitan vietävät ensin syrjään. Ei tule sitten pahoja katumisia, kuten kävi kun tähän asuntoon olin muuttamassa. Kieroon lähti varmaan 60% omaisuudesta.

Eilen myös pyykkäsin kovasti. Kesän pöytäliinakin pääsi vihdoin pesuun 🙈. Tänään olen esisiivonnut saunaa ja veskiä. Muistan kun en omistanut saunaa ja minua hirvitti kun ihmiset säilöivät saunaan tavaraa! Meille se on aina ollut kuin pyhä paikka. Siellä ei saanut riidellä, kiroilla, piereskellä tai muutenkaan olla siivoton. Äiti oli tarkka tästä. Kyllähän sen ymmärtää, kun hän ja edelliset sukupolvet syntyivät saunassa ja siellä ne kuoltuaan pestiin. Saattoipa jotkut sinne kuollakin. 

Kyllähän minä saunoin joka viikko ensimmäiset vuodet, mutta kun nykyinen hullu/tollo/idiootti muutti, ei saunominen enää huvittanut kun alakerrassa metelöitiin. Nyt onneksi tyyppi on paljon, missä lie, ei kiinnosta atomin vertaa. Mutta saunomisen makuun en ole vielä päässyt, kun sähkön hinta nousi niin hurjasti. Nyt vähän mietin, jos joulusaunan lämmittäisi... Tänä vuonna en olekaan saunonut ollenkaan 😞. Viime vuonna taisin saunoa yhdesti... kahdesti? Nyt sain siivottua sinne kertyneet roinat pois ja imuroin pölyt samalla lauteiltakin. Pesun teen sitten hiukka ennen jouluaattoa. Veskin pesin jo.

Kiipesin tuossa jo emännänjatkeen päälle, mutta huomasin, että otsan nojaaminen kaapinoveen tuntui houkuttelevammalta kuin oven avaaminen... Jos hommat riittäisivät jo tälle päivälle. Onhan se päivä vielä huomennakin. Ei kun huomiseksi lupasi pakkassäätä, eli ulos 🌞❄💨! Jospa siellä olisi huomenna vielä lunta niin, että saisi vähän kahlata! Alla olevat kuvat otettu joskus ja jossain, ei muista...

Mielenkiintoista...

Tavallisesti botit ahkeroivat meidän yöaikaan, mutta nyt siellä on joku aamuvirkku tai yökukkuja hommissa... Yksikään ei ole linkin takaa tullut, vaan kaikki ovat Muut-kohdasta. Mitä lie myytävää etsivät, ei löydy temuun neulemalleja 😆.

Ahkeria haravoijia olivat:

Sunnuntairaportti

Eihän se somelakko mennyt niin kuin halusin. Luulin ihan oikeasti pystyväni siihen. Olen monesti erossa puhelimestani viikonloppuisin, läppäriäkään en avaa kun vasta sunnuntaina käydäkseni pankissa. Mutta nyt kun olen innostunut tuosta tekoälystä (en siitä joka väkisten lykkää tietojaan...), tiedonhaluisena en voi olla tarkistamatta jotain nippelitietoa. Varsinkin kun suonissa virtaa kofeiini ja sokeri yhtäaikaa. ADHD hyppää esiin niin iloisesti; kaikkihetitänneihanjustnyt! Hu-oh.

Mutta uutisia en katsonut eilen, enkä linnanjuhlia. Kännystä tarkistin pari kertaa maailman tilanteen, teksti-tv:stä. Siitä tulee niin nostalginen, kun isä sen käytön minulle opetti. Minua tietenkin kiinnosti enemmän kaikki ne muut asiat mitä sieltä löytyi, ei niin ne uutiset. Isä ei enää asunut kotona, ja omassa kodissani olevassa telkussa ei ollut teksti-tv:tä. Ei ollut kaukosäädintäkään. Taisi olla kuitenkin jo väri-tv... en muista, silloin ei telkkua ehtinyt paljon katsella. Varmaan 80% hereillä olosta olin jossain ulkona... 

Unohdin ostaa kynttilät, valkoista ja sinistä löysin kuitenkin kaapista...

Niin... olikohan minulla jotain muuta raportoitavaa..? Ei muista sitäkään 😁. Liikaa kahvia juonut, niin nukkuminen on ollut levotonta. Tänä iltana alan pilkkimään varmaan jo kahdeksalta 😴. Piti tosiaan avata läppäri kun muistin, että talousrahani taitavat olla kulutetut ässän tilillä. Vilkaisin sitten tilanteen: 16 € jäljellä ja katevarauksia melkein yhtä paljon! Onneksi raha liikkuu nykyään viikonloppuisinkin, äkkiä siirtämään! Eikö sitä ennen pitänyt odottaa maanantaihin, jos perjantai-iltana siirsi rahaa toisesta pankista toiseen? 

Tuumasin siinä siirron jälkeen sitten, että samalla voisin kirjoittaa perinteisen sunnuntairaportin. Mitään suurempaa ei vain ole mielessä nyt 🤔. Miksihän bloggerin omissa hymiössä ei ole tuota miettijänaamaa?

Iloinen leivos

Nyt pitäisi alkaa kaivamaan pakastinta. Kaupoissa on nyt ollut lempileipäni niin usein tarjouksessa, ettei pakastimeen muuta oikein mahdukaan. Laskin, että ehdin ehkä juuri ja juuri syödä ne pois ennen joulua. Sinne pitää löytää tilaa joululeiville. Aijai, kun ne ovat niin hyviä 😚. Teen ehkä tänäkin jouluna jonkun kuivakakun ja siitäkin pitää saada puolet pakkaseen, muuten joku rohmu syö sen kaikki parissa päivässä 🤭. Piparitkin on jo vähissä, joku, kuka lie, rapisteli pakkauksen kanssa illalla sohvalla... Nyt pitäisi saada joku kuri kahvin, että muiden herkkujen syömiseen jouluun saakka. Vatsa oireilee nyt jo aika pahasti, tai ruokatorvi enimmäkseen. Aamulla oli kurkku todella kipeä ja nielemisen kanssa piti tehdä oikein kunnolla töitä 😰.

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 ~ Tämä on ajastettu postaus ~

Vaikka olen itse sometauolla, tahdon näin Suomen Itsenäisyyspäivänä kiittää kaikkia Suomen veteraaneja ja lottia, ja muitakin silloin eläneitä, tästä mahdollisuudesta asua itsenäisessä ja vapaassa Suomessa. 

Kiitän myös kaikkia hevosia, jotka olivat apuna tämän mahdollistamisessa. En voi kuvitellakkaan kaikkea kauhua mitä te kaikki saitte kärsiä tämän vapauden eteen 😭. 

Kiitos ja hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kuva sivulta: https://sotaveteraanit.fi/miten-se-selvisi-tykkien-jylinasta-kun-kotona-pelkasi-autojakin-yhden-sotahevosen-tarina/

Ihmisten ilmoilla

Koko viikon olen odotellut tätä päivää. Tai, no, viime viikollakin vähän. Halusin viettää vähän pikkujoulua. Käydä jossain ihmisten keskellä. Tämä viikko on tullut vietettyä pientä lenkkiä lukuunottamatta pää kaapeissa tms. Säästelen rahojani joulun herkkuihin, mutta lupasin itselleni yhden kahvila-retken vielä tänä vuonna. Siihen hienompaan kahvilaan, jossa leivos maksaa yli 5€. Sitä ennen kävisin pääkirjastossa, siellä jossa ne hienommat ihmiset myös käyvät. Tsih!

Olin jo hiukka kahdeksan jälkeen paikalla. Kirjasto oli hassun tyhjä. Opiskelijatkin olivat jo kaikonneet ilmeisesti joululomilleen. Tai vain aamu-unisia. Pienen pohdinan jälkeen valitsin lehtisalin tyhjistä tuoleista yhden, pöydän äärestä nyt, kun tilaakin oli. Pari juttua ehdin lukea melkein kokonaan kun toinen henkilö saapui lehtisaliin. Lukemaan? Ei tietenkään! Vaan lärpättämään kännykkään! Jo on helwetti, kun koko suuri kirjasto tyhjänä, ja just siihen kymmenen metrin päähän pitää tulla kinastelemaan eukkonsa kanssa! Melkein alkoi savu nousta korvista! 

Tiede-lehti on sellainen, että tällainen pölkkypää tarvitsee hiljaisuuden pään sisällä, että ulkopuolella, että pystyy keskittymään vaikeimpiin juttuihin. Joskus pystyy irtautumaan muusta maailmasta ja uppoutuu täysin lukemaan, mutta nyt se ei onnistunut. Varsinkin Antti Kivimäen artikkeli ”Nykyihminen on liian vapaa” (13/2025) olisi ollut mielenkiintoinen. Haastatteli psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvistä. Näemmä Areenassakin juttua tästä. Pari kohtaa ehdin kuvata kun alkoi tuntumaan, että parempi lähteä ja lukea lehti joskus toiste. Punaiselle merkityt kohdat merkkasin minä. Ns. alleviivaan ne...

Kävin sitten siellä hienommassa kahvilassa. Kahvi oli samaa kuraa kuin ennenkin (sori, thih!), hinnaltaan järkyttävä kolme ja puoli euroa. Leivos oli hyvä, ja sain sen syömiseen kulutettua melkein 20 minuuttia. Hitaasti, mutta varmasti. Hyvä kun en nuollut leivospaperiakin 😁. Kotona olisin ihan varmasti sen tehnyt. Nam. Kun ikkunan eteen parkkeerasi pakettiauto, päätin siirtyä muualle. 

Kävin parissa hienommassa kaupassa ihan siksi, että oli nuama pesty, tukka su'ittu ja päällä sitä parempaa Seppälää. Sokoksella olin tirauttaa ilonkyyneleet, kun näin tämän ihanuuden 😍! Jos astioita ei olisi jo ihan tarpeeksi, ja lompakkokin löysäisi nyöriään, ostaisin itselleni tällaisen joululahjaksi. Tuskin sitä raaskisin kuitenkaan käyttää, luuposliinilta vaikutti. 

Vähän kulutin aikaa kirjakaupassa, mutta sitten alkoi jo väsyttämään ja suuntasin ruokakauppaan. Olin suunnitellut tekeväni tänään pizzan, mutta jotenkin ei tehnyt enää mieli. Ostin valmista ruokaa ja vähän namuja. Kassalle suunnatessa pääsin maistelemaan uutuuksia. Niillä kaloreilla jaksoinkin sitten polkea takaisin ns. maisemareittiä. 

Kilometrejä taisi tulla melkein kymmenen. Loppumetreillä matkamittari alkoi puuskuttamaan ja ilmoitti, että hänellä on voimat vähissä. Poloinen! Käytän sitä vain kesäpyörässä, eikä se ole tottunut näin kylmiin ilmoihin. Mutta kun ei ole lunta, eikä jäätä, ei kannata nastallisella pyörällä kulkea. Sisällä sitten sen ihmeempiä ajattelematta, vaihdoin patterin. Niin... kaikki tiedot tietenkin nollautui. Onneksi olin katsonut kuljetun matkan ja kalenterissa oli entiset tiedot.

Kännykkääkin on pitänyt nykypäivinä ladata usein. Mietin siinä kotivaatteita pukiessa, että jos pitäisi erakkoviikonlopun. Jättäisi kännykän jonnekin kaukaisimmalle tuolille ja läppärin piilottaisi kaappiin. Telkusta katselisi vain tikulle tallennettuja leffoja. Tai onhan minulla Areenassa pari hyvää sarjaa, joita en katsonut viime viikonloppuna yhtään, Roy Grace ja Lynley. Linnan juhlat ei kiinnosta oikein. 

Lukisi ja neuloisi päivällä. Hyvä, jos saisi aamulla käytyä ulkona, kurjaa säätä kyllä lupaavat. Ja se ensi vuoden kalenteri. Se on vieläkin aloittamatta! Työpöytää siivotessa löysin kolme suunnitelmaa mihin tekoälyn kanssa päädyimme. Voi huoh, ostanko kohta valmiin... Eli jos pitäisi lomaa somesta:

Saamelaisuutta, poroja ja muuta katseltavaa

Ynnäsin tänään vasta marraskuun. Eli laskin saldovihkosta paljonko on mennyt rahnaa. Liikaa on mennyt. Yritän selvitä 300 eurolla kuukaudessa. Johon siis kuuluu kaikki ilman laskuja. Laskuja ei onneksi ole kuin asumiseen liittyvät (vuokra+sähkö+vesi) ja känny. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, eikä oikeastaan hirveänä kiinnostakaan. En tilaa mitään maksullisia (kihii 😆) kotiini. Netin ja telkun tarjonta saa riittää, plus kirjasto ja oman pään mielikuvituskaista, onneksi ilmaisia. 

Apteekkiin on mennyt tässä kuussa paljon rahnaa. Ja nytkin pitäisi siellä taas käydä. Yritin laskea saisinko vielä tämän vuoden puolella hormoonit hankittua. Tammikuussa aletaan taas kerryttää omavastuuta, ensi vuonnahan se on 33 centtiä enemmän, eli 70,33€. Tänä vuonna meni syyskuulle ennenkuin sen ehdin kerryttää. Onneksi, kun ajattelee kuinka vähän vielä lääkintää tarvitsee. Tai mitä suostun kehooni kippaamaan... Äitireppanalla vuosikatto täyttyi viimeisinä elinvuosina jo vuoden alkukuukausina 😥. Hitto, jos olisin silloin tiennyt asioita, joita nyt tiedän, olisi hän varmaan elänyt paremmin ja pitempään. Ja isä myös. Mutta kun sitä on vain tavallinen tyhmä tollo.

Iloisempiin aiheisiin, kiitos! Jostain eksyin PoroLiven sivuille. Ei kyllä kauheasti ollut katseltavaa niinä hetkinä kun olen sinne kurkkinut. Löytyy myös täältä: https://www.digita.fi/palvelut-yrityksille/digitan-iot-palvelut/porolive/

Etsin illallisen jälkeistä katseltavaa, ja törmäsin saamelaisiin taruihin. Lyhyitä, hieman jännittäviäkin kertomuksia Staalosta, (pohjoissaameksi stállu, saamelaiseen muinaisuskoon liittyvä ihmistä muistuttava, mutta sitä isompi pahantahtoinen olento). Kertomukset vain 9 minuutin pätkiä, joten katsoin kaikki, tykkäsin. (Nelosjakson saatoin katsella aika lailla pikakelaten...): https://areena.yle.fi/1-70780982

Kuva John Bauerin kansantarinasta Stalo ja Kauras

Ilokseni huomasin Etsiväpari Shakespeare & Hathaway -sarjaan ilmestyneen uusia jaksoja! Heti katsoin ensimmäisen jakson, oi kun söpö loppuhuipentuma 😊. Täältä löytyy: https://areena.yle.fi/1-4371835.

Nyt lähden tekemään pesää, on jo aika väsy olo. Olen ollut tänään tavallistakin viluisempi ja vähän pärskinytkin. Piti oikein miettiä mitkä olivat flunssan ensioireet, ne kun muistuttavat usein allergiaoireita. Sairastin koronan silloin korona-aikana kolmesti, mutta en mitenkään muista olenko sairastanut kunnon flunssaa sen jälkeen 😳. Äkkiä koputtamaan puuta. Eli omaa päätä 🤪.

Toinen päivä

Sain eilen päivällä ahkeroitua aika hyvin, illalla oli kiva lepuuttaa jalkoja sohvalla. Telkusta ei vain tule nykyään mitään mieleistäni ohjelmaa. Pelkkiä kilpailuja tai uusintojen uusintoja. Kilpailutkin usein ilkeämielisiä, toisten parjaamisia tai salaliittojen suunnitteluja. Tulee liikaa oma lapsuus mieleen, juu olin koulukiusattu ja muutenkin syrjitty. 

Jäin katsomaan Teema/Fem-kanavalla sarjaa OCD:stä. Huh huh, oli niin rankkoja oireita naisella, etten jaksanut katsoa. Aihe olisi kiinnostanut kun itselläkin OCD. Onneksi varsin lievä näemmä. Kerrankin näin. Jos kiinnostaa niin löytyy täältä: https://areena.yle.fi/1-76361778.

Nyt on aika avata joulukalenterin toinen luukku. Myös Positiivareilta löytyy taas joulukalenteri tästä.

Silloin joskus otettu kuva.

Joulukuu - carpe diem?

Niin se lähti vuoden viimeinen kuukausi käyntiin. Aamiaista valmistellessa huomasin, että dosetti on taas täyttämättä. Ei siinä onneksi ole mitään niin elämää ylläpitävää, hormonit ja vitamiinit. Laitoin nyt D-vitamiineja jokaiselle päivälle, täysvitamiineja pari viikolle. Vähän huonoa tuo syönti taas...

Ajattelin, kuten liian usein, että otan vain päivän annoksen ja laitan loput myöhemmin. Sitten iski ajatus -CARPE DIEM, miksi et tekisi sitä nyt? Miksi aina siirtää ensi kertaan, joskus myöhemmin? Jos ottaisi vuoden viimeisen kuukauden teemaksi tuon, tartu hetkeen? Joskus viivyttely tosin on ollut se hyvä juttu.

Sanonta on peräisin roomalaisen runoilijan Horatiuksen (Quintus Horatius Flaccus) runosta, jossa hän käyttää ilmaisua osana kehotusta ystävälleen: luota tulevaan mahdollisimman vähän ja käytä nykyinen hetki viisaasti.

Nyt tartun hetkeen ja alan puuhaamaan jotain. Tiskiä on kertynyt viikonlopulta, voisi pestä ne nyt. Jätän tähän lopuksi kuvan joulukalenterin ensimmäisestä luukusta. Ostin kalenterin alennusmyynnistä viime vuonna. Vaikutti sellaiselta ihanan vanhanaikaiselta. Aika on pieni kuva, piti ihan kännykällä sitä tihrustaa 😁. Mutta talvinen ja kovin söpö. Näyttää talo ihmettelevän kun luukun avaaja ei olekaan lapsi 😄.

Pölyttelyä ja kadonnut sydän

Perjantai-iltana jotenkin törmäilin pöydän kulmaan ja koristeasetelmaani sijoitettu pieni itsetehty sydän tippui jonnekin. Yritin kovasti etsiä sitä lattialta. Sitten leikin hieman lempisarjojani, eli CSIn, etsiviä, eli tutkin lattiaa taskulampun avulla. Laitoin taskulampun seinän listalle ja valotin listaa pitkin kirjahyllyn taakse. Ei löynyt. Paitsi paljon pölyä 😵!

Asia oli muhinut selvästi yön päässäni, koska eilen aamulla paloi pinna ja aloin siivoamaan! Huishais lenteli kodin tekstiilit kovassa tuulessa parvekkeellani. Vaihdoin lakanatkin. Seuraava kerta osuisi sopivasti jouluviikon alkuun. Iltapäivällä hain varastosta vanhan pikkutelkkuni ja VHS-nauhurin.

Halusin tutkia toimiiko nauhuri vielä. Olin kaappeja kaivaessa löytänyt 6 kipaletta scart-liittimiä, halusin testata ne myös. Otin talteen kaksi, yksi oli melkein uusi ja toinen aika hyvässä kunnossa vielä. Loput lähtee elektroniikkakierrätykseen. Taas jotain pois, jiihaa! 

Samalla tutkin muutamaa vanhaa VHS-kasettia, joita olen nostalgia mielessä säästänyt. Tämä leffa jäi vielä talteen. Katselin sen illalla ja vähän nyyhkyttelinkin. Jos tiedät mistä leffasta on kyse, saat 10 pistettä ja papukaijan merkin 🦜 !

En hirveästi katsele romanttisia leffoja. Jos katselen, ne ovat usein näitä vanhoja tai oman "nuoruusajan" leffoja. Romanttisia kirjojakaan en ole tainnut lukea sitten teini-iän. Luin silloin Angelika-kirjasarjaa. Löytyisiköhän niitä vielä kirjastoista? Pitääpä tutkia joskus. Divareistakin voisi löytyä... Ne olivat sopivan jänniä. Leffoja en muista nyt äkkiseltään, varmaan niitä joskus telkusta nähnyt...

Nyt kun kaikki lumi on sulanut, kävin tänään kaupassa nastattomalla pyörällä. Oli niin kiva auringonpaiste, että pyöräilin ensin pitemmän matkaa. Yhteensä kilometrejä tuli yli 16. Tällä viikolla olen pysytellyt paljon sisällä ja muutenkin ulkoillut aika vähän. Joten nyt väsyttää aika paljon. Menin eilen nukkumaan vasta puolen yön paikkeilla, koska olo oli vähän huono. Olin herkutellut liikaa, eikä ruoka tuntunut sulavan mitenkään. Minulla ei toimi enää ruokatorven alasulkija, joten en voi mennä nukkumaan ennen kuin vatsalaukku on tarpeeksi tyhjä. Eli jos teksti on entistäkin poukkoilevampaa, niin syynä on väsymys. 

Ostin kaupasta pipareita, koska joulukuussa kuuluu syödä pipareita 😌. Yritin kovasti odottaa, että söisin ensimmäisen vasta huomenna, mutta kun väsytti niin ennen tämän kirjoittamiseen ryhtymistä, söin yhden. Eikös tänään olekin joku juhlapäivä, adventti? Meillä ei sitä vietetty, vaikka äitini ns. uskova olikin.

Haahaa, persokesti olet, tekosyyn keksit!

Nyt taidan luovuttaa ja kuopsutella jääkaapille keksimään illallista, ehkä taidan lojua loppupäivän sohvalla, miten voikin nyt jo näin väsyttää 😴...

Perjantaiaamua

En toki hyppinyt eilen illalla, vaan iltapäivällä. Enkä hyppinyt, vaan muuten vain huojuin ja heiluin. Laitoin keiton porisemaan, mutta itsellä oli kylmä. Otin sitten vanhan mp3-soittimen esiin, kuulokkeet korville ja siitä se lähti. Eihän se lantio pysynyt paikoillaan kun Ricky Martin hihkaisee korvaan 😍.

Mietin mitä miehelle nykyään kuuluu, näin tekoäly vastasi:

Tässä on yhteenveto hänen kuulumisistaan vuonna 2025:

• Palkinto ja esiintyminen: Martin sai ensimmäisen "Latin Icon Award" -palkinnon vuoden 2025 MTV Video Music Awards (VMAs) -gaalassa syyskuussa. Hän esitti gaalassa energisen sekoituksen hiteistään, kuten "Livin' La Vida Loca", "María" ja "La Copa de la Vida".
  
  
• Kiertue: Hän on parhaillaan kansainvälisellä "Ricky Martin Live 2025" -kiertueella. Kiertue pysähtyi muun muassa Australiassa marraskuussa ja jatkuu Euroopassa (esim. Madridissa ja Bukarestissa) joulukuussa 2025, sekä Meksikossa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa alkuvuodesta 2026.
  
  
• Näyttelijänura: Martin on näytellyt Robert-nimistä kaappihomoa Apple TV+:n draamakomediasarjassa Palm Royale. Hän on kertonut hahmonsa matkan olleen hänelle terapeuttinen ja nostanut esiin, että homoseksuaalisuuteen liittyvät pelot ja epävarmuudet ovat edelleen ajankohtaisia aiheita.
  
  
• Perhe-elämä: Hänellä on neljä lasta: kaksospojat Matteo ja Valentino (17 vuotta) sekä nuoremmat lapset Lucia (6 vuotta) ja Renn (5 vuotta). Martin omisti VMA-palkintonsa lapsilleen. Hän erosi puolisostaan Jwan Yosefista vuonna 2023, mutta he jatkavat lastensa yhteishuoltajuutta.
  
  
• Musiikki: Uutta musiikkia on myös ilmestynyt, kuten single "Comin' Home Baby" marraskuussa 2025. 

Kaiken kaikkiaan Ricky Martin jatkaa aktiivista uraansa sekä musiikin että näyttelemisen parissa, tasapainotellen perhe-elämän ja julkisuuden välillä.

Kiireinen on mies ollut. Eikä hänkään enää nuori ole, vm 1971. Viimeksi "kuulin" hänestä näemmä 17 vuotta sitten, kun kaksoset syntyivät. Järkyttävää kuinka aika kuluu 😨. Päivätkin tuntuvat kuluvan älyttömän nopeaa, nyt on taas perjantai. Olisi kaikkea jouluhässäkkää kaupungissa viikonloppuna, mutta ilma on karmea, ei huvita mennä ulos ollenkaan. 

Taidan jatkaa kaappien kaivamista ainakin tänään, viimeinen laatikko olisi vuorossa tänään. Makkarissa siis. Vain yhdet caprit lähtivät, ei enää tunnu irtoavan mitään. Aiheesta varmaan myöhemmin lisää. 

Maanantaina alkaa joulukuu, mutta joulusiivous on periaatteessa aloittamatta. Ehkä siivoan vain vähän paremmin sitten ennen jouluviikkoa... Yritän vielä tuota tavaroiden vähentämistä. Vähän epäilen lähteekö enää mitään irti. Himpsutin hamstraaja!

Nyt kello on sen verran, että alan valmistautumaan kaupassa käyntiin. Käyn vain lähikaupassa, nyt ei huvita kauemmas mennä. Onneksi siellä on tarjouksessa sellaista, joista saa jotain mukavaa purtavaa viikonlopuksi.

Suomen kelitilanne ei ole hieno, luntakaan kohta tuskin enää on:

Pst. Onko fonttini liian vaalea, pitäisikö se muuttaa tummemmaksi?

Ay, ay, ay, chica chica, baila baila!

Paleleeko, väsyttääkö? Nuppi kaakkoon ja heilumaan. Heiluta, huojuta, varvistele ja ravistele. Hypi ja anna virran viedä, nyt tyttö tanssitaan!

Ärrinpurrin, pitkä valitusvirsi ilman kuvia... ei kannata lukea 🥴

Koska sosiaalinen elämä on aika vähistä nykyään, pitää yrittää edes kerran viikossa käydä ihmisten ilmoilla. Siis enemmän kuin lähimarketissa. Huomasin viime viikolla, että tiet tukkiva talorakennelma oli vihdoin valmis ja uusi alikulkukin tehty. Joten pääsisin helpommin ja nopeammin toiseen lempikirjastooni, jossa en ole käynyt pitkään aikaan. Hihkuttelin sitä jo illalla, olo oli kuin jouluaattona, vihdoin jotain kivaa odotettavaa!

Nukuin huonosti (pätkäunet ovat palanneet), mutta olin jo kahdeksalta virittämässä Talvikkiani matkaan. Keli oli paikoin hieman jäinen, mutta mikäs siinä oli ajellessa kun on nastarenkaat alla. Menomatka oli myötätuulta, joten palellutkaan ei. Ilosta hihkuen menin kirjastoon. Mitä hetkuttia, täälläkin on remontoitu. Illalla haaveilin niin pääseväni taidenurkkaani tunnelmoimaan. Se on vain nurkka ikkunan vieressä, johon talviaurinkokin paistaa välillä. Sopiva tuoli ja vieressä hylly täynnä kaikkea kaunista kirjaa katseltavaksi. Eipä ollut tuolia enää siinä. Ei ollut taidekirjojakaan. 

Kovasti karsittu taidehylly löytyi kauempaa, mutta tuolit paljon kauempaa. Taidekirjat ovat usein isoja ja painavia, joten montaa ei kerralla jaksa kantaa. Ja kun edellistä lähtee viemään hyllyyn, ehtii aina joku muu vallata tuolin jossa istui. Ennen uskalsi jättää pipon tai hanskat varamaan paikkaa, mutta nyt ne vie joku kuitenkin. Onpa joskus joku innokas ehtinyt viedä lainaustiskillekin... Luin sitten vain yhden lehden, enempää en siellä viihtynyt.

Tarkoitus oli käydä uudessa kahvilassa, se kun oli aika lähellä. Enpä sielläkään viihtynyt kuin kierroksen verran. Tavisjuhlamokkakupillinen 3,5 €, no huh huh! Syötävien hintoja en vilkaissutkaan. Heippa! Suuntasin sitten apteekkiin. Käyn tavallisesti omassa lähiapteekissa, mutta nykyään siellä on usein miesfarmaseutti, jota ei tunnu asiakaspalvelu kiinnostavan ollenkaan. Muutenhan se olisi ihan ja  sama, mutta apteekkiasiat on sellaisia joissa haluaisi asiantuntevaa opastusta... 

Tässä apteekissa vierailin usein kun hoidin äitini ja isäni asioita. Myös omia kun asuin sitä lähempänä. Sieltä saa aina apua, pari farmaseuttia tuli ihan tutuiksi 😊. Mutta nyt oli kaikki eläkeläiset liikkeellä ja kaikki farmaseutit sitten tiskillä. Tiukasti eteenpäin tuijottaen pujahtivat vain ohi. Harmi, mutta ihan ymmärrettävää. Jonkun aikaa pyörin ympyrää, mutta luovutin.. Asialla ei ole niin kiire.

Suu napsasi yhä, kun olin luvannut sille nannaa, joten päätin, että minähän menen kahville, ja sillä sipuli! Katsoin, että kello on juuri sopivasti, eli ei ole vielä lounasaika. Suuntasin kaupungin toiselle puolelle lempikahvilaani. Kävin matkan varrella sähköliikkeessä katsomassa, jos saisin lampun vanhaan valaisimeeni. Huh huh, se olisi maksanut melkein kympin, antaa olla. Ei ole mitään varmuutta, että valaisin edes toimisi enää.

Kohti kahvilaa siis. Se on nykyään koko ajan täynnä, usein olen joutunut kääntymään pois. Nyt siellä oli muutama tyhjä pöytä. Lounasaika oli kuitenkin lähellä, joten en istunut patojen lähelle. Katsoin, että yksi kahden pariskunnan ryhmä oli kahvitellut, joten varmaan kohta lähtisivät pois, ja istuin viereiseen pöytään. Muut pöydät olivat varattuja. 

No, tietäähän se minun Murphyn tuurini... Nämä ei ollutkaan pariskuntia, vaan työkavereita. Kun viimeinen sai pullansa nieltyä, aloitettiin kokous! Ja tietenkin puheenjohtajalla oli se kantavin ääni. Siinä tuli kuultua budjetit, ensi vuoden suunnitelmat yms... Siinä haihtui aika äkkiä ilo siitä kun kahvila on niin halpa, että kympillä saa suolaisen, että makean herkun kahvin kera, niin hyviäkin ovat. Että teki mieli karjua, että turpa tukkoon! Alkoi olla kärsivällisyys lopussa...

Olisin niin mielellään vielä istunut ja fiilistellyt, mutta päätin taas vaihtaa liikettä. Jos vain ruokakauppaan ja omaan nojatuoliin nyhjöttämään. Matka sinne meni kuitenkin liikkeen ohi, jossa on paljon kaikkea kivaa askarteluun liittyvää. Tykkään käydä siellä ihastelemassa ja näpertelemässä kaikkea. Vähän kuin lapsuuden Tiimarit 😍. Tyynnyin siellä sen verran, että sain tehtyä ruokaostokset niin kuin olin suunnitellutkin. Verenpaine oli kuitenkin sen verran koholla, ettei paluumatkalla palellut, vaikka tuuli olikin vastainen...

Varsin maittavan mikroaterian (ei tehnyt mieli kokkailla) jälkeen muistin, että minulla oli tikulla ihana leffa. Kuulokkeet päässä uppouduin ihan täysin tuohon ihanaan maailmaan. Niissä kuin hyvyys ja lähimmäisenrakkaus on tärkeintä 💕. Mieli tyytyi, mutta jälkeen jäi haikeus ja yksinäisyyden tunne 😔.

Kirjanmerkkien kätköistä

Koko päivän on palellellut ja AnonyymiAnna-Antillakin on ollut huono päivä, joten kehoitan häntäkin katsomaan alla olevan Areenan pätkän. Jos olet siviä ja herkkä, voi jättää katsomatta. On kylläkin ihan lapsille tarkoitettu, joten sillä lailla ihan turvallinen on. Hieman mauttomia jotkut... ehkä hieman 😆.

Nämä veijarit irroittaa minulta ainakin hikipisarat ja kipeyttää vatsalihakset. Ihan silmätkin nestettä tirskuvat. Ensimmäinen jakso on paras, mutta muutkin mainioita. Ei kannattaisi vaivalle nauraa, kun itsekin moisesta kärsii, mutta ei näille voi olla nauramatta 😂. Oijoi, pitää nyt mennä pitkälleen venyttämään vatsalihakset takaisin suoriksi...

https://areena.yle.fi/1-50563942

Sunnuntai

Pa-le-lee! Pitäisi varmaan pukeutua makuupussiin, että tässä kämpässä taas tarkenisi. Täällä makkarissa on +19, olkkarissa +20 ja veskissä nippanappa +20. Kyllähän sen muuten kestäisi, mutta ilmanvaihtoreiästä tuulee kylmää ilmaa, että päänahka jäätyy. Noin vähän liioiteltuna... mutta melkein kuitenkin. Nytkin on ihan oikeasti neulesormikkaat kädessä. 

Mietin tuossa voiko olla yksi suvun kirous taas kietonut lonkeronsa minuunkin, kilpirauhasen vajaatoiminta siis. Toivottavasti ei. Palelu helpottaa kuitenkin kun lisää vaatteita tai käpertyy nojatuoliin fleecepeiton alle. Muistaa syödä ja välillä heilua... Kaappeja siivotessa löysin verenpainemittarin. Kokeilin, ja arvot ainakin ovat hyvät: 107/73/72.

Yhtenä iltana olin niin väsynyt, ja vähän tylsistynytkin, että halusin nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Muutenkin menen peiton alle taas vähän liian aikaisin, ja herään tietenkin jo viiden aikaan. Eilen join kahvia ihan tarkoituksella neljän aikaan, ruoan jälkeen kuin jälkiruoaksi. Jaksoinkin sitten valvoa jopa yhteentoista! Wuhuu! Aamulla heräsin sitten aura-auton ääneen. Prrhh, enkö saakaan nukkua pitempään tänäänkään?! Ihmetys olikin kun katsoin kelloa, 7.15. Wuhuu!

Tuumasin ensin kääntäväni vain kylkeä, kun muukin talon väki oli hiljaa. Mutta sitten ajatus hiljaisesta tienoosta ja uudesta lumipeitteestä alkoi kiehtoa... Äkkiä vain aivot tyhjäkäynnille, pikainen aamiainen ja vaatteita päälle. Ja ulos! Valitettavasti uutta lunta ei ollut tullut ja puutkin olivat lumetonna, mutta ihanan hiljaista oli 💗. Ketään ei tullut vastaan. Olisin kyllä mielellään rapsutellut jotain karvakorvaa 🐕 . Matka ei ollut pitkä, n. 3 km, mutta ajallisesti kyllä, melkein tunnin. Ihana tunnelma!

Alla oleva kuva ei ole tältä päivältä, vaan joltain muulta talvelta. Poimin sen blogini kuvista. (Omiin blogisi kuviin pääset tällä samalla osoitteella: https://www.blogger.com/mediamanager/albums , sisään kirjautuneena toki.)

Vähän eteenpäin tavoitteissa?

Olo alkaa olla, ainakin fyysisesti, suht normaali. En tiedä jylläsikö kropassa joku viirus, vai ärtyikö liiasta lihan syönnistä, vai kiukutteliko kun vähensin hormooneja. Vai oliko vain joku, joka palaa taas jossain vaiheessa. Varmaankin. Nukkuminenkin alkoi vähitellen sujumaan.  Alussa oli kummallista sätkimistä, mutta se helpotti. Aamuisin olikin ihan hyvä olla, mutta kun alkoi liikkumaan, niin %)/#" -sanoja tippui sopivan välein. Nukkumaan mennessä olin kuitenkin aina niin kiitollinen, ja olen yhä, että on oma sänky, jonne mennä nukkumaan.

Olen tässä syksyn mittaan hieman enemmän ja vähemmän onnistunut vähentämishommassa. Olen tullut siihen tulokseen, että usean tavaran kohdalla pitää tehdä miettimishommaa kolmeen kertaan. Teinkin siitä mielessäni kaavion, mutta pitää katsoa jos saisi sen paperille jossain vaiheessa. Sen avulla sain enemmän puhtia, ja järkeä hommaan. Jopa niin paljon, että sain aikaiseksi tyhjän hyllyn! Juhuu!

Kaikuuko täällä? (kaiikuu...)

Olen kesästä lähtien käynyt läpi vaatteita ja samalla miettinyt onko tämä hyvä. Eli käytän kaikki ns. kotivaatteet päälläni muutaman päivän. Pesun jälkeen olen laittanut ne tuohon tyhjään hyllyyn. Vähitellen olen huomannut, että jotkut vaatteet jäävät usein hyllyyn, en vain halua niitä päälle. Eli joku vika niissä on. Jotkut laitoin suoraan kiertoon, mutta joitakin pidin "väkisin", että tiesin mikä niissä on vikana. 

Näin olen käynyt läpi kaikki koti. ja kesävaatteitakin. Alusvaatteita yritän pyöritellä kokoajan, kuluvat tasaisemmin. Nyt pitäisi käydä läpi ns. kaupunkivaatteet. Mutta kun sitä niin vähän enää käy missään... Olenkin nyt alkanut laittamaan kauppareissuillekin parempaa seppälää päälle. Ennen tuli kuljettua urheilutamineissa. Hauskasti myyjät käyttäytyvät ihan erilailla kun jotain kysyy... Vielä kun innostuisi maalaamaan kasvotkin, voisi saada pokkuroivaa käytöstä 😂. Ei tosin kiinnosta moinen ollenkaan.

Siirsin tällä viikolla paksummat neuleet lähemmäs ja kokeilin samalla muutamaa Sittenjoskus-puseroa. Oho, mahtuivat päälle. Vähän makkaramallia, mutta otin kokeiluun. Talvi on hyvää aikaa kun voi pukea mietinnässä olevan puseron alimmaiseksi. Kalsongit ja pitkiksetkin ovat nyt kokeilupyörittelyssä. Olin hieman hämmentynyt kun sain kausi-hyllyksi ristimääni hyllyyn tyhjän tilan! Otin sen heti käyttöön ja pyörittelen sinne näitä kaupunkivaatteita. 

Ongelmia aiheuttavat juhlavaatteet. Missä niitä kokeilee, kun en juhlissa käy? Pidänkö omat pikkujoulubileet ja pukeudun parhaimpiini? Ostan punaviiniä, juustoja ja pientä suolaista purtavaa, kenties?  Hmm... wainot?

Hymiöt näppäimistöllä

Windows-tietokoneet

Windows 10:ssä ja 11:ssä on sisäänrakennettu hymiövalitsin (emoji picker).

1. Paina näppäinyhdistelmää: Win + . (Windows-näppäin ja piste) tai Win + ;
   (Windows-näppäin ja puolipiste).
2. Näyttöön avautuu pieni ikkuna, josta voit valita hymiöitä, GIF-kuvia
   ja Kaomoji-kasvoja  (   ̄ (◉‿◉)/ ̄   )
3. Klikkaa haluamaasi hymiötä, ja se ilmestyy tekstikenttään.

Mac (macOS) -tietokoneet

Mac-tietokoneissa on oma hymiöiden ja symbolien valitsin.

1. Paina näppäinyhdistelmää: Fn + E tai Control + Command + välilyönti.
2. Näyttöön avautuu valikko, josta voit etsiä ja valita hymiöitä.
3. Klikkaa hymiötä lisätäksesi sen.

Linux-tietokoneet (useimmissa työpöytäympäristöissä)

Linux-järjestelmissä (kuten Ubuntu) on usein vastaava toiminto.

1. Yleensä näppäinyhdistelmä on Control + . tai Control + välilyönti.
2. Tarkka yhdistelmä voi vaihdella käyttämäsi työpöytäympäristön (esim. GNOME, KDE) mukaan.

Täällä vielä

Kivut ovat hiukan hellittäneet. Tai nyt vaivaavat enemmän yläkropassa. Kaikki tuntuu olevan lähtöisin selkärangasta, kuin se olisi jotenkin tulehtunut kauttaaltaan. Lekuriin en jaksa lähteä, vastauksena on usein enmäävaantierä. Tai oletko ottanut särkylääkettä, tai luultavasti vain sairauksiisi tai ikääntymiseen liittyvää. 

Antaa olla, säästän nekin rahat. Piti käydä laitattamassa nastarengas talvipyörän takarenkaaseenkin, eturenkaassa oli jo. Vähän säätöjä, ja penkki piti uusia kun edellisen asuintalon minikokoiset ihmiset viihdyttivät itseään repimällä sen rikki. 

Perse ei mitenkään tunnu tykästyvän uuteen istuimeen. Otin liian kovan. Mietin niitä geelipehmusteisia istuinsuojia, mutta kun sanovat että ne ovat huonoja, hiertävät pitemmillä matkoilla. Ja minähän tykkään polkea pitkiä matkoja. Varsinkin nyt kun renkaat eivät karkaa alta, kuten edellisinä talvina. Välillä olin kuin mikäkin teini, kun suttasin paikallaan liukkailla keleillä. Nyt pitäisi peräpää pysyä vauhdissa mukana...

Tänä viikonloppuna olen yllättänyt itseni hieman. En ole käyttänyt vanhaa läppäriä aikoihin. Asensin siihen joskus Linuxin ja olen unohtanut täysin miten sitä käytetään. Minulla on siinä ainoa toimiva CD/DVD -soitin. Halusin katsoa pari DVD-leffaa, ennen kuin laitan ne kierrätykseen. Yllätin itseni täysin kun sain leffan viimein pyörimään. Ei ollut yhtä yksinkertaista kuin wintoosa-koneilla; levy sisään ja katso. Nyt piti ensin löytää ohjelma, jolla katsoa ja sitten kohta, josta leffan saisi pyörimään. Plus tekstityskin, kun leffa oli espanjaksi. Mietin pari päivää uskaltaisinko sitä edes katsoa, muistin pelottavaksi. Kiehtova, mutta todella ahdistava, sanoisin nyt. Ehkä herkkä mielentilani tekee sen.

Tänä viikonloppuna olen käynyt monta filosofista keskustelua tekoälyn kanssa. Ihan googlen, ei minkään erikoisen. Kannustava ja ystävällinen heppu, sanoisin jos oikea ihminen olisi. Vähän jopa pelottoman inhimillinen. Kovasti kyllä muistuttelee olevansa vain tekoäly, insinöörien luomus 😄. Kiva vain kun voi kysyä kaikkea hassuakin, ilman että tyrmätään täysin tai haukutaan tyhmäksi. 

Paljon on keskusteltu myös tekoälystä yleensä ja siitä kun kuluttaa paljon energiaa. Lohdutti kun tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Keskusteltiin myös hymiöistä ja niiden väärinymmärryksista (esim. minä 😁). Pyysin tänään analysoimaan minut keskustelujemme perusteella (keskusteluja ei voi poistaa...). Käytän kuulemma suomen kieltä luontevasti ja sujuvasti. Olen utelias (lyhyesti sanottuna). Kommunikoin kohteliaasti ja suoraan. Opetettu vain kehumaan, ei moittimaan 😝.

Taas on nukkumiset menneet... höpöksi? En muista milloin olen taas nukkunut hyvin, tai edes normaalisti. Viime yöt ovat olleet outoja sätkimisiä, levottomia unia ja huudahduksia. No, ehkei ihan huudahduksia, mutta olen herännyt siihen kun äännähdän jotenkin. Viime yönä olin niin sekaisin, että törmäsin pää edellä seinään, kun nousin väärältä puolelta sänkyä, en näemmä tiennyt missä olen 💫... 

En oikein tiedä mikä nyt on. Lihakset ovat kipeinä ja selkä ihan juntturassa. Jalkapohjiin tullut taas haavat ja kantapohjatkin kipeät kuin olisin kävellyt tuhansia kilometrejä, tai ainakin seisonut tunteja. Pää sekaisin ja korvat huutavat. Olin viikonlopun koskematta käsitöihin ollenkaan, enkä muutenkaan niin staattisesti hommannut käsillä mitään. Flunssainenkaan olo ei ole. Päivällä aika pirteä muuten, ottaen huomioon kuinka vähän nukun. Ruokahalua ei kyllä ole ollenkaan.

Tänään oli pakko lähteä kauppaan, josko löytäisin jotain joka lystäisi. Vein samalla kirjastoon tekemäni sukat ja lapaset. Enempää en taida tehdä, olisin kyllä mielellään muutaman langan neulonut hyötykäyttöön pois kaapista lojumasta. Onhan tässä vielä loppukuu aikaa, mutta katsotaan... Lahjoita lämpöä -kampanja.

Nyt on kuitenkin ruokaa kaapit, ja pakastinkin, täynnä. Pitää yrittää levätä tai jotain.... Ihanaa kuitenkin, kun voi viettää hämärähyssyä ja polttaa kynttilöitä.

Marraskuun 1.

Niin se marraskuukin alkoi. Pidän syksystä, pidän pimeistä illoista ja hämäristä aamuistakin. Tykkäsin polkea töihin pimeällä, matka tuntui lyhyemmältä kun ei nähnyt kuinka pitkästi piti vielä polkea. Toki liukkailla keleillä se ei ollut kivaa. Minusta on myös ihana käydä aamukävely hämärässä. Saa olla vähän köyhempääkin päällä, kun kukaan ei kiinnitä huomiota. Kellojen kääntämisen jälkeen aamuisin ei ole vielä sopivan pimeää. Pitänee odotella vielä hiukan...

Kävin hautausmaalla jo viikolla. Jätin vanhempien haudalle kynttilät ja valmistelin kukkapaikkoja kevääseen kuopsuttelemalla niitä hieman. Irrotin vielä pystyssä sojottavat kukkien varret ja pilkoin ne juurien kanssa mullan sekaan. Jätin kanervat nyt hankkimatta, kun viimeksi kuivuivat pystyyn. Ei ole varaa joka viikko bussilla ajella tarkastelemassa kastellakko, vai eikö kastella...

Kuiskuttelin isälle ja äidille samalla kun puuhailin. Pyytelin anteeksi kun en osannut hoitaa heitä niin, että olisivat eläneet kivuttomammin ja helpommin viimeiset vuodet. Mutta jos ei lääkärikään osannut auttaa, niin miten minä, tavallinen tollo. Viimeiset vuodet suhteemme kääntyi ylösalaisin, minä olin se jolta kysyttiin, ja vaadittiin, tietoa, apua. Olin äiti molemmille. Sitä se muistisairaus teettää. 

Toivottavasti en elä niin kauan, että olen siinä pisteessä. Minua kun ei ole kukaan hoitamassa silloin. Vanhemmilla oli hyvä kun olivat kasvaneet suuressa perheessä, ihmisten keskellä. Luottamus vieraaseenkin ihmiseen oli hyvä. Mutta minä, introvertti ja nyt jo epäileväinen yhtäkkisestä ilmaisesta avun annosta: "onko tähän joku koira haudattuna?". Hoitajien painajainen, sanoisin 😄.

Niin, siitä marraskuusta. Jostain syystä se minullekin on pimeää aikaa. Masentaa ja itkettää herkästi. Joskus ajattelin sen johtuvan tulevasta joulusta, usein se ei ole ollut ihanaa aikaa. Nyt varsinkaan. Joka joulu toivon ettei minun tarvitse viettää sitä taas, yhä täällä, mutta pitänee nyt kuitenkin. Ahdistaahan sekin. 

Sorruin eilen myös syömään suklaalevyn. Sen s-kaupan Xtra-levyn, josta aiemmin mainitsin. Kuvittelin voivani panna puolet jemmaan, tai jopa säästää seuraaville perjantaille. Pah! Tai kyllä puolessa välissä levyn rouskuttelua laitoin loput pois. Mutta sitten ajattelin, että parempi syödä pois. Ajattelin siirtyä näin kuun alussa tiukempaan kuuriin jouluun saakka. Tänään söin loput tähtikeksit, ei niitä ollut onneksi kuin muutama. Onhan nyt Pyhäinpäivä. Olo on karmea tuon sokerin syönnin takia. Yököttää. Kahviakin join eilen pari kuppia, tänäänkin yhden, yök. 

Viime viikko oli helppo, ei ollut mielitekoja. Tämä viikko ei ole ollut, itketytti monena päivänä. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni, monessakin asiassa. Ensi vuoden kalenteria en ole vieläkään aloittanut. Hieman suunnitellut vain. Ensi tämän kuun seinäkalenterikin tekemättä. Joskus se on ollut valmiina jo viikkoa aikaisemmin.  

Ulkoiluakaan en harrasta enää kuin kauppaan ja takaisin. Vain pari kertaa käynyt kävelemässä. Tanssihuojunut olen sentään pari kertaa hämärähyssyn aikaan, puoli tuntia kerrallaan. Jopa.

No, yhtenä päivänä tein vähän riisipuuroa, enkä polttanut sitä pohjaan ollenkaan! Jei-ii! Ei se kyllä niin hyvää ollut kuin S-kaupan Kotimaista puuro. Joskus laskin tuleeko se edes sitä edullisemmaksikaan, omatekemä siis. Eihän se maksa kuin 1,39€.  Mutta muuten... plääh. Pizzaakin eilen piti tehdä, mutta tyydyin tekemään pannulla pari lämmintä leipää. Ja siihen suklaaseen. VÄ-TYS!

Ai niin, illalla tulee yksi lempileffoistani klo 18.15, TV5: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat.  Jos pidät Harry Pottereista, pidät varmaan tästäkin. Pääosan näyttelijä on jotenkin niin sympaattinen. Vähän taikuutta ja kiltteyttä elämään  💗.

Hillitse himosi, hallitse halusi...

Lopun rallattelun voi jokainen "keksiä" itse. Olen vatsaongelmien takia pienentänyt entisestään jo pieniä ruoka-annoksiani. Illallisen jälkeen en syö enää mitään, juon vain kuuman kaakaon. Ruokaunet ovat lisääntyneet. Samoin himot energiatiiviiseen ruokaan. Pakkasen juustosiivut (24% rasvaa) houkuttelevat lähes joka päivä. Myös kaikki roskaruoat. 

Ostin maanantaina hävikistä juustopatongin ja lempipullaani. Siivusin ne pakkaseen. Nyt pitää vain malttaa syödä maltilla ja pullaa vain puolikas kerrallaan viikonloppuna. Toisaalta tähtipikkuleipiäkin on vielä paljon jäljellä...

Onneksi jäin eilen katsomaan ykkösen dokumenttia. Kyllähän nuo asiat ovat jo tuttuja, mutta että ihan ruoista suunnitellaan addiktoivia... se oli uudempaa. Löytyy Areenasta. Ei muutenkaan tee kovin paljoa mieli ultraprosessoitua ruokaa lisäaineiden takia, mutta nyt viimeistään ne tökkivät... 

Viikonloppuherkuttelua olen myös suitsinut, pieni suklaapatukka riitti ihan hyvin. Toki ostin nyt ison tölkin siideriä, ahdisti niin, niin siinä sain jo tarpeeksi sokeria. Jännästi hedelmät ovat taas alkaneet kiinnostaa. Harmi vain kun vatsa ei osaa sulattaa hedelmäsokeria oikein, niin niissäkin pitää säännöstellä. 

Mutta kantapäiden haavat ovat nyt parantuneet, jeii! Pistin niihin vielä vedenpitävät laastarit, nekin auttoivat. Ainakin estivät desifisiointihimoni. Kuulin vasta pari vuotta sitten hoitajalta, että alkoholi avaa haavan aina, eli jatkuvasti ei pitäisi läträtä sillä. Kova isku hoivaushimolleni 😁.

Niin...

Eläin elää, ihminen ihmettelee 

Paha panee pelkäämään

Paha panee unohtamaan

Kirkkaan voiman vaikutukset

Kaikki me ollaan eläimiä

  

  

Paha kasvot vääristää

Paha kielen kierouttaa

Paha rientää estämään

Kun rouvat ryhtyy rokkaamaan

Rumaa, huonoo, rumaa

 

  

Kivinen miehen vartalo ei oo kiveä laisinkaan

Kivinen naisen vartalo vuotaa verta peloissaan

Kun kiviset lapset ovatkin jo kiveä kokonaan

 

 

Kaikki tahtoo elää, kaikki tahtoo elää

Kaikki tahtoo elää, kaikki tahtoo elää

 

  

Säkenöivässä voimassa, säkenöivästä voimasta

  

Kuvat tehnyt Kamala luonto  💗

Tekstit: Sielun Veljet, Säkenöivä voima